Takaisin

Uniapneapotilaan hengitysilmavirtauksen mittaus osana polygrafiaa

Näytönastekatsaukset
Sari-Leena Himanen
8.12.2016

Näytön aste: C

Nenähengityksen nenäpaineanturi näyttää olevan ilmavirtauksen herkin mittari.

Unenaikaisen ventilaation tutkimisen kultainen standardi on pneumotakografia. Koska se tarkoittaa maskin pitämistä kasvoilla yön ajan, on kehitetty käyttäjäystävällisempiä menetelmiä mitata hengitysilmavirtausta. Ilmavirtauksen lämpötilaa mittaavista antureista (esim. termistori) on viime vuosina siirrytty nenähengityksen paineprofiilimittaukseen. Ventilaatiota voidaan laskea myös hengitysvyösignaalien avulla (pletysmografia).

Kanadalaisessa tutkimuksessa «Sériès F, Marc I. Nasal pressure recording in the ...»1 tutkittiin 193 peräkkäisen unitutkimukseen lähetetyn potilaan unirekisteröintejä. Verrattiin 3 eri ilmavirran mittausmenetelmää, joissa hengitystapahtumien määritelmät hieman vaihtelivat. Tutkittavina menetelminä oli termistori + pletysmografi, yksin termistori ja yksin nenähengityksen paineprofiili.

Termistori + pletysmografi -menetelmällä 107 potilaalla todettiin uniapneatauti (AHI, apnea-hypopneaindeksi, yli 15/h). 78 potilaalla ei todettu tautia. Pelkällä termistorilla mitaten keskimääräinen AHI oli selvästi alhaisempi kuin termistori+pletysmografimenetelmällä (ero -4,3/h), kun taas nenäpaineanturilla mitaten keskimääräinen AHI oli merkitsevästi suurempi (ero +4,5), ja yhteensä 124 potilaalla oli AHI yli 15/h.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Retrospektiivisessa työssä «Ballester E, Badia JR, Hernández L ym. Nasal prong...»2, jossa tutkittiin vain 8 koehenkilön unirekisteröintejä, luokiteltiin jokaisesta polygrafiasta 2 tunnin jakso hyvin tarkasti. Ensin jokaiselta hengityskanavalta (termistori, thoraco-abdominaalivyöt ja nenäpaineanturi) luokiteltiin hengitystapahtumat (apneat, hypopneat ja nenäpaineanturista myös muodonmuutosjaksot) erikseen, jonka jälkeen ne yhdistettiin todellisiksi hengitystapahtumiksi, joita löytyi yhteensä 805 kpl.

Näistä nenäpaineanturi löysi 97 %, termistori 60 % ja hengitysvyöt 83 %.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Prospektiivisessa työssä «Teichtahl H, Cunnington D, Cherry G ym. Scoring po...»3 luokiteltiin 30 perättäisen polygrafian kaikki hengitystapahtumat 3 eri menetelmällä: käytössä oli nenäpaineanturisignaali ja termistori, pelkkä termistori ja pelkkä nenäpaineanturi.

Tuloksena oli, että kun AHI on suuri (yli 50/h), menetelmien välillä ei voida todeta eroja hengitystapahtumien havaitsemisessa. Sekä termistorilla että nenäpaineanturilla voitiin havaita 90 % kaikista niistä hengitystapahtumista, jotka havaittiin, kun käytettiin luokittelussa molempia signaaleja. Sen sijaan, kun AHI oli alle 50/h, paineprofiili oli luotettavampi; se tunnisti 54 % kaikista hengitystapahtumista, kun termistori havaitsi vain 42 %.

Mikäli käytössä on vain yksi ilmavirran mittausmenetelmä, on nenäpaineanturi luotettavampi valinta kuin termistori.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Prospektiivisessa työssä «Thurnheer R, Xie X, Bloch KE. Accuracy of nasal ca...»4 tutkittiin 20 uniapneaepäilyn vuoksi tutkimuksiin lähetetyn potilaan unirekisteröinnit. Verrattiin pneumotakografilla ja nenäpaineanturilla saatuja apnea-hypopneaindeksejä toisiinsa. Pneumotakografin AHI oli 24/h, nenäpaineanturilla hengitystapahtumia todettiin hieman enemmän eli keski-AHI nousi +3,9/h.

Tämän vuoksi tutkijat päätyivät linearisoimaan nenäpaineanturisignaalin (nenäpaineanturisignaalin suhde hengityksen ilmavirtaan on epälineaarinen), ja tuloksena oli, että linearisoidun nenäpaineanturisignaalin tulokset vastasivat hyvin pneumotakografin signaalia, eli ero keskiAHIssa oli vain -0,9/h.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Samaa asiaa tutkittiin prospektiivisessa 6 potilaan aineistossa «Farré R, Rigau J, Montserrat JM ym. Relevance of l...»5, jossa nenäpaineanturisignaali linearisoitiin ja todettiin, että lineaarinen nenäpaineanturisignaali vastaa hyvin pneumotakografisignaalia.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Pneumotakografilla ja paineanaturilla todettuja hengitystapahtumia on tutkittu myös event-by-event-periaatteella. Tutkittiin prospektiivisesti 11 potilaan polygrafioita «Heitman SJ, Atkar RS, Hajduk EA ym. Validation of ...»6. Verrattiin 3 eri menetelmällä todettuja hengitystapahtumia kultaiseen standardiin eli pneumotakografiin.

Paras yhteneväisyys oli nenäpaineanturilla (0,76), linearisoitu nenäpaineanturisignaali toimi lähes yhtä hyvin (0,73) ja pletysmografin tulos oli selvästi huonoin (0,50).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Sériès F, Marc I. Nasal pressure recording in the diagnosis of sleep apnoea hypopnoea syndrome. Thorax 1999;54:506-10 «PMID: 10335004»PubMed
  2. Ballester E, Badia JR, Hernández L ym. Nasal prongs in the detection of sleep-related disordered breathing in the sleep apnoea/hypopnoea syndrome. Eur Respir J 1998;11:880-3 «PMID: 9623691»PubMed
  3. Teichtahl H, Cunnington D, Cherry G ym. Scoring polysomnography respiratory events: the utility of nasal pressure and oro-nasal thermal sensor recordings. Sleep Med 2003;4:419-25 «PMID: 14592283»PubMed
  4. Thurnheer R, Xie X, Bloch KE. Accuracy of nasal cannula pressure recordings for assessment of ventilation during sleep. Am J Respir Crit Care Med 2001;164:1914-9 «PMID: 11734446»PubMed
  5. Farré R, Rigau J, Montserrat JM ym. Relevance of linearizing nasal prongs for assessing hypopneas and flow limitation during sleep. Am J Respir Crit Care Med 2001;163:494-7 «PMID: 11179129»PubMed
  6. Heitman SJ, Atkar RS, Hajduk EA ym. Validation of nasal pressure for the identification of apneas/hypopneas during sleep. Am J Respir Crit Care Med 2002;166:386-91 «PMID: 12153976»PubMed