Näytönastekatsauksen alkuperäinen kirjoittaja Pirjo Mäntylä 23.5.2011, Käypä hoito -suositus: Sepelvaltimotautikohtaus: epästabiili angina pectoris ja sydäninfarkti ilman ST-nousuja
Meta-analyysissa «Ferrante G, Rao SV, Jüni P ym. Radial Versus Femor...»1 vertailtiin eroja päätetapahtumissa käytettäessä värttinä- tai reisivaltimoreittiä sepelvaltimotoimenpiteissä.
Meta-analyysiin valittiin yhteensä satunnaistettua 24 tutkimusta, joissa oli mukana yhteensä 22 843 potilasta, joilla oli krooninen sepelvaltimotauti (n = 3 096), sepelvaltimotautikohtaus ilman ST-nousuja (n = 9 876) tai ST-nousuinfarkti (n = 9 871). Tutkimuksen ensisijaiset päätetapahtumat olivat kokonaiskuolleisuus ja merkittävät (major) verenvuodot. Toissijaiset tehokkuus- ja turvallisuuspäätetapahtumat olivat sydäninfarkti, aivohalvaus, merkittävät kardiovaskulaariset haittatapahtumat (MACE) ja merkittävät (major) vaskulaarikomplikaatiot. Alaryhmäanalyysit tehtiin potilaista, joilla oli krooninen sepelvaltimotauti, sepelvaltimotautikohtaus ilman ST-nousuja ja ST-nousuinfarkti. Akuutti sepelvaltimotautikohtauspotilailla tutkittiin myös yhdistetty päätetapahtuma NACE (MACE + major verenvuodot).
Koko aineistossa värttinävaltimoryhmässä oli merkitsevästi pienempi kokonaiskuolleisuus (OR: 0,71 (95 % luottamusväli 0,59–0,87; p = 0,001, NNTB (= number needed to treat to benefit) = 160)), vähemmän kardiovaskulaarisia haittatapahtumia (MACE; OR: 0,84 (95 % luottamusväli 0,75–0,94; p = 0,002; NNTB = 99)), major verenvuotoja (OR: 0,53 (95 % luottamusväli 0,42–0,65; p < 0,001; NNTB = 103)) ja major vaskulaarikomplikaatioita (OR: 0,23 (95 % luottamusväli 0,16–0,35; p < 0,001; NNTB = 117)) reisivaltimoryhmään verrattuna. Tulokset olivat samanlaiset kaikissa alaryhmäanalyyseissa.
Akuutti sepelvaltimotautikohtaus -potilailla värttinävaltimoryhmässä oli merkitsevästi vähemmän kombinoitua haittatapahtumaa (NACE; OR: 0,75 (95 % luottamusväli 0,61–0,91; p = 0,004; NNTB = 48)) kuin reisivaltimoryhmässä.