Näytönastekatsauksen alkuperäiset kirjoittajat Hannu Romppanen ja Markku Eskola 2.9.2011, Käypä hoito -suositus: ST-nousuinfarkti
7 544 ST-nousuinfarktipotilasta, joille suunniteltiin välitöntä pallolaajennushoitoa ja joiden oireiden alusta oli kulunut < 24 tuntia, satunnaistettiin «Steg PG, James S, Harrington RA ym. Ticagrelor ver...»1. saamaan joko tikagreloria tai klopidogreelia ennen pallolaajennushoitoa. Molemmissa ryhmissä 44 % potilaista oli saanut klopidogreelia ennen satunnaistamista. Tikagreloliryhmään satunnaistetut saivat 180 mg:n latausannoksen tikagrelolia. Klopidogreeliryhmässä oli sallittua antaa 300 mg:n lisälatausannos angiolaboratoriossa, mikäli potilaat eivät olleet saaneet latausannosta jo ennen satunnaistamista tai joilla ei ollut edeltävien 5 päivän aikana ollut käytössä klopidogreelia (noin 30 % klopidogreeliryhmästä). Klopidogreeliryhmässä 300 mg latausannoksen sai 64,2 % ja 600 mg latausannoksen 35,8 % potilaista. Pallolaajennuksen jälkeen tikagreloria jatkettiin annoksella 90 mg 2 krt/vrk ja klopidogreelia 75 mg/vrk 6–12 kuukauden ajan. Stenttauksen jälkeen ASA-annos oli 325 mg/vrk puolen vuoden ajan, jonka jälkeen annosta alennettiin.n.
1 vuoden seurannassa ensisijaisten päätetapahtumien (kardiovaskulaarikuolema, uusi sydäninfarkti tai aivohalvaus) määrässä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa tikagrelorilla vs. klopidogreelilla hoidetuilla potilailla (9,4 vs. 10,8 %; HR 0,87; luottamusväli 0,75–1,01; p = 0,07). Ryhmien välillä ei ollut eroa kardiovaskulaarikuolemissa. Kokonaiskuolleisuudessa tulos oli PLATO-päätutkimuksen suuntainen, vaikka alhaisempi kuolleisuus ei aivan saavuttanutkaan tilastollisesti merkitsevää eroa tikagreloli- ja klopidogreeliryhmien välillä (5,0 vs. 6,1 %, HR 0,82, luottamusväli 0,67–1,00, p = 0,05). Uusia sydäninfarkteja oli vähemmän tikagreloli- kuin klopidogreeliryhmässä (HR 0,80, 95 % luottamusväli 0,65–0,98, p = 0,03). Vastaavasti aivohalvauksia oli tikagreloliryhmässä enemmän kuin klopidogreeliryhmässä (HR 1,63, 95 % luottamusväli 1,07–2,48, p = 0,02). Merkittävissä vuodoissa ei ryhmien välillä ollut eroa (HR 0,98; p = 0,76), kuten ei minor-vuodoissakaan (HR 1,26, 95 % luottamusväli 1,00–1,59, p = 0,05). Kuolemaan johtavien aivohalvausten määrässä ei ollut eroa tikagreloli- ja klopidogreeliryhmän välillä (14/3 752 (0,37 %) vs. 6/3 792 (0,16 %), HR 2,36 (0,91–6,14), p = 0,08).
Tutkimus oli ST-nousinfarktipotilaiden alaryhmäanalyysi satunnaistetusta kansainvälisestä monikeskustutkimuksesta 18 624 ACS-potilaalla. Viiveet pallolaajennuksen suorittamiseen olivat pitkät. Viiveen mediaani sairaalaan tulosta satunnaistamiseen oli molemmissa ryhmissä 1,2 tuntia. Lisäksi välitön pallolaajennus tehtiin vain 72 %:lle potilaista 12 tunnin sisällä satunnaistamisesta. Avoimeksi jää tutkimuslääkkeiden latausannoksen ajoitus suhteessa välittömään pallolaajennukseen. Nämä seikat hankaloittavat tulosten soveltamista käytäntöön.