Cochrane-katsauksessa «Spinks A, Glasziou PP, Del Mar CB. Antibiotics for...»1 analysoitiin satunnaistettuja ja kontrolloituja tutkimuksia ennen vuotta 1975. Tavoitteena oli selvittää mikrobilääkehoidon hyötyjä nielukipupotilailla. Sisäänottokriteerit täytti 27 tutkimusta (12 835 potilasta). Pääosin tutkimuksiin otettiin mukaan nielukipuoireella, muutamassa eroteltiin ne, joilla todettiin StrA.
Mikrobilääkehoito vähensi reumakuumeen riskiä ensimmäisen kuukauden aikana (RR 0,27; 95 % luottamusväli 0,12–0,60). Varhaisemmalla jaksolla mikrobilääke esti reumakuumetta selvästi lumelääkkeeseen verrattuna (RR 0,27, 95 % luottamusväli 0,12–0,60). Vuoden 1975 jälkeen tauteja ilmeni niin vähän (6 tarkastetussa tutkimuksessa ei esiintynyt yhtään reumakuumetta kummassakaan hoitoryhmässä), että eroa ei voitu laskea. Glomerulonefriitin osalta oli seurattu 5 147 potilasta 10 tutkimuksessa. Myös tätä tautia mikrobilääke näytti vähentävän, mutta tulos ei ole tilastollisesti merkitsevä (RR 0,22, 95 % luottamusväli 0,02–2,08).
Ranskalaisessa tutkimuksessa «Edouard S, Michel-Lepage A, Raoult D. Does it make...»2 mallinnettiin nielutulehduksen antimikrobilääkehoidon teoreettista tehoa reumakuumeen ehkäisyssä perustuen ranskalaiseen rekisteritietoon. Vuosina 1995–97 Ranskassa todettiin ikäryhmässä 5–14 vuotta 32 reumakuumetapausta. Potilaista 12/32 (37,5 %) ei kärsinyt edeltävästi lääkärikäyntiin johtaneista nielutulehdusoireista, joten tämä esti mahdollisuuden reumakuumeen teoreettiseen ehkäisyyn antibiooteilla. Oireisen nielutulehduksen edeltävästi sairastaneista puolet oli saanut StrA:n tepsivän mikrobilääkehoidon. Tutkimuksessa mallinnettiin nielutulehduksen hoitoon käytettävän mikrobilääkehoidon suoraa kustannusta suhteessa 1 reumakuumetapauksen ehkäisyyn. Mallinnuksessa oletettiin Ranskassa ilmaantuvan vuosittain 10 mikrobilääkehoidolla estettävissä olevaa reumakuumetapausta, nielutulehduksia todettavan 9 miljoonaa tapausta, ja niistä 20 % olevan StrA:n aiheuttamia.