Iso-Britanniassa tehdyssä satunnaistetussa kontrolloidussa kokeessa «Buszewicz M, Rait G, Griffin M ym. Self management...»1 812 polvi- tai lonkkanivelrikkopotilasta (ikä ≥ 50 vuotta, keskiarvo 68 vuotta) valittiin tutkimukseen 74 perusterveydenhuollon toimipisteestä, ja heidät satunnaistettiin ohjaus- ja kontrolliryhmään. Ohjausryhmän jäsenet saivat nivelrikon potilasoppaan ja kutsun osallistua kuuteen ryhmätapaamiseen nivelrikon itsehoidosta. Kontrolliryhmän jäsenet saivat potilasoppaan. Tutkimukseen otettiin potilaat, joilla yleislääkäri oli todennut polvi- tai lonkkanivelrikon vähintään vuotta aiemmin ja joilla ei ollut tekonivelleikkausta suunnitteilla. Potilaita seurattiin vuosi postikyselyillä, joihin vastasi alussa 95 %, 4 kuukauden kohdalla 80 % ja vuoden kohdalla 76 % osallistuneista.
Vuoden seurannassa ohjausryhmään osallistuvilla oli merkitsevästi vähemmän ahdistusta ja merkitsevästi lisääntynyt minäpystyvyys kivun ja muiden nivelrikko-oireiden suhteen. Ohjausryhmässä kipu, jäykkyys ja toimintakykyhaitta pienenivät etenevästi 4 ja 12 kuukauden seurannoissa, mutta näissä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. Ohjaus- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut myöskään merkitsevää eroa perusterveydenhuollon lääkärikäyntien määrässä 12 kuukautta ennen tutkimusta tai tutkimuksen seuranta-aikana.
Alankomaissa tehdyssä satunnaistetussa kontrolloidussa kokeessa «Wetzels R, van Weel C, Grol R ym. Family practice ...»2 104 iäkästä (≥ 65-vuotiasta) polvi- tai lonkkanivelrikkopotilasta valittiin 9 perusterveydenhuollon toimipisteestä ja satunnaistettiin ohjaus- ja kontrolliryhmään. Ohjausryhmän jäsenet osallistuivat itsehoidon ohjaukseen, joka tarkoitti hoitajan kotikäyntiä, johon he valmistautuivat liikuntaharjoitteluun, kipuun ja toimintakykyyn liittyvien, nivelrikon itsehoito-oppaaseen perustuvien kirjallisten ennakkotehtävien avulla. Kotikäynnin aikana asetettiin konkreettisia muutostavoitteita liikuntaharjoittelun, laihtumisen, kävelyn apuvälineiden ja kipulääkityksen käytön osalta. Hoitaja soitti potilaille 3 kuukauden päästä, jolloin arvioitiin, oliko asetetut muutostavoitteet saavutettu, ja miten näitä muutoksia voisi pitää yllä jatkossa. Kontrolliryhmäläiset saivat vain nivelrikon itsehoito-oppaan. Tutkimukseen otettiin potilaat, joilla yleislääkäri oli todennut polvi- tai lonkkanivelrikon ja joilla ei ollut tekonivelleikkausta suunnitteilla. Tutkimus kesti 6 kuukautta, ja sen vei loppuun 88 (85 %) potilaista.
Tutkimuksessa ei tullut esiin merkitsevää eroa ryhmien välillä toimintakyvyssä, perusterveydenhuollon lääkärikäynneissä tai kipulääkityksen käytössä.
Yhdysvalloissa tehdyssä kontrolloidussa kokeessa «Mazzuca SA, Brandt KD, Katz BP ym. Reduced utiliza...»3 211 polvinivelrikkopotilasta osallistui tutkimukseen, jossa selvitettiin itsehoidon ohjauksen vaikutuksia perusterveydenhuollon potilaskäynteihin. Potentiaaliset tutkimuspotilaat poimittiin perusterveydenhuollon tietojärjestelmästä seuraavien kriteerien avulla: 1) vähintään yksi lääkärikäynti edellisen vuoden aikana, 2) nivelrikko tai polvinivelrikko mainittuna potilastiedoissa, 3) maininta nivelrikko- tai osteofyyttilöydöksestä polviröntgenkuvassa ja 4) merkintä tulehduskipulääkkeiden tai opiaattipohjaisten kipulääkkeiden aktiivisesta käytöstä. Potilailla ei saanut olla vakavaa komorbiditeettia, tulehduksellista nivelsairautta, alkoholin väärinkäyttöä, psykiatrista sairautta, muistihäiriötä, tekonivelleikkausta suunnitteilla tai aiemmin tehtyä polven tekonivelleikkausta. Potilaat (iän keskiarvo 62.5 vuotta) jaettiin mielivaltaisesti (50 %:n tutkimushoitajan työpäivien mukaan) ohjaus- (n = 105) ja kontrolliryhmiin (n = 106).
Ohjausryhmään kuuluvat osallistuivat ensin hoitajan pitämälle yksilöohjauskäynnille, jossa käytiin läpi polvinivelrikon itsehoitoa (reisilihaksen vahvistusharjoitteet, lämpö- ja kylmähoitojen käyttö kipujen hallinnassa, nivelen suojeluohjeet). Hoitaja soitti heille viikkoa ja kuukautta myöhemmin, jolloin käytiin läpi itsehoito-ohjeiden noudattaminen, väärinymmärrykset korjattiin, ja potilaita rohkaistiin jatkamaan tutkimuksessa.
Kontrolliryhmän jäsenet osallistuivat aluksi nivelrikkoa yleisesti käsittelevään audiovisuaaliseen tietoiskuun ja heille soitettiin myös viikon ja kuukauden kuluttua, jolloin heitä ainoastaan rohkaistiin jatkamaan tutkimuksessa. Tutkimus kesti 12 kuukautta ja sen vei loppuun 186 (88 %) potilaista.
Tutkimuksen seuranta-aikana ryhmien välillä todettiin tilastollisesti merkitsevä (p < 0.05) ero perusterveydenhuollon käynneissä: ohjausryhmään osallistuneilla oli seuranta-aikana keskimäärin 5.6 ± 5.0 käyntiä perusterveydenhuollossa, kun kontrolliryhmällä oli 6.7 ± 4.3. Ryhmien välillä ei kuitenkaan todettu merkitseviä eroja kipulääke- tai laboratoriotutkimuskustannuksissa tai tehtyjen radiologisten tutkimusten määrässä.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentit:
«Buszewicz M, Rait G, Griffin M ym. Self management...»1: Nivelrikkodiagnoosin kriteerit epäselvät.
«Wetzels R, van Weel C, Grol R ym. Family practice ...»2: Nivelrikkodiagnoosin kriteerit epäselvät.
«Mazzuca SA, Brandt KD, Katz BP ym. Reduced utiliza...»3: Potilaiden jako tutkimus- ja kontrolliryhmään tehtiin mielivaltaisesti (puolipäiväisen tutkimushoitajan paikallaolon perusteella), mutta ei satunnaistetusti.