Tulosta

Purennan stabiilius

Näytönastekatsaukset
14.1.2013
Panu Rantonen

Näytön aste: C

Lyhentyneeseen hammaskaareen liittynee suurentunut riski aukkoisuuden ja etuhampaiden kulumisen riski, mutta useimmiten purentamuutokset ovat hyväksyttävän suuruisia.

Witterin ym. tapaus-verrokkitutkimuksessa «Witter DJ, Creugers NH, Kreulen CM ym. Occlusal stability in shortened dental arches. J Dent Res 2001;80:432-6 »1 (2001) tutkimusryhmässä (lyhentynyt hammaskaari) oli 74 potilasta ja kontrolliryhmässä (täysi hammaskaari) 72 potilasta. Tutkimuksen tarkoitus oli analysoida ja vertailla purennan muutoksia näissä ryhmissä, seuranta-aika oli 9 vuotta. 57 % potilaista molemmissa ryhmissä oli mukana tarkastelussa 9 vuoden kohdalla. Okklusaalista stabiliteettia mitattiin tässä tutkimuksessa rekisteröimällä diasteemat, etuhampaiden kontaktit keskipurennassa, vertikaalinen ja horisontaalinen ylipurenta, purupinnan kuluminen ja hampaiden parodontaalinen tuki.

Lyhentyneessä hammaskaaressa ylipurennat ja hampaiden kuluminen olivat vastaavia kuin täydessä hammaskaaressa. Lyhentyneen hammaskaaren ryhmässä oli enemmän diasteemaisuutta kuin täyden hammaskaaren kontrolliryhmässä (alaryhmät 0,4 ± 0,1 ja 0,5 ± 0,1 vs. kontrolli 0,1 ± 0,0, p < 0,01), ja prosentuaalisesti enemmän etuhammaskontakteja kuin kontrolliryhmässä -73 % vs. 62 %, p < 0,05. Muutokset olivat kuitenkin tasaisia ja purennan destruktiota ei tapahtunut.

Tutkijoiden johtopäätös oli, että lyhentynyt hammaskaari voi olla purennallisesti stabiili. Purennan muutokset ovat rajoittuneita ja johtavat uuteen purennan tasapainotilanteeseen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Witterin ym. tapaus-verrokkitutkimuksessa «Witter DJ, van Elteren P, Käyser AF. Migration of teeth in shortened dental arches. J Oral Rehabil 1987;14:321-9 »2 (1987) on vertailtu tutkimusryhmän (lyhentynyt hammaskaari, n = 60) ja kontrolliryhmän (täysi hammaskaari, n = 72) purennassa olevia eroja. Erityisesti oltiin kiinnostuneita hampaiden siirtymisestä ja purennan muuttumisesta. Mittareina olivat okklusaaliset kontaktit, ylipurennat, diasteemaisuus ja hampaiden purupintojen kuluminen.

Tuloksena oli, että lyhentyneessä hammaskaaressa oli enemmän diasteemaisuutta (alapremolaarialueella p = 0,005) alle 40-vuotiaiden ryhmässä. Muuten eroja ryhmien välillä ei ollut. Tämä hampaiden siirtyminen oli kuitenkin hyväksyttävissä rajoissa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Witterin ym. (1994) seurantatutkimuksessa «Witter DJ, de Haan AF, Käyser AF ym. A 6-year follow-up study of oral function in shortened dental arches. Part I: Occlusal stability. J Oral Rehabil 1994;21:113-25 »3 oli vertailtu tutkimusryhmää (lyhentynyt hammaskaari, n = 55) ja kontrolliryhmää (täysi hammaskaari, n = 52) keskenään. Lisäksi mukana oli pienempi joukko potilaita, joilla oli lyhentynyt hammaskaari ja alaleuan irrotettava osaproteesi (n = 19). Tutkimusjoukosta oli mukana 6 vuoden kohdalla 74 %, 76 % ja 72 %, vastaavasti.

Tarkoituksena oli analysoida purennan stabiilisuutta 6 vuoden jaksolla. Purennan stabiliteettia mitattiin rekisteröimällä etualueen kontaktien lukumäärä keskipurennassa, vertikaalinen ylipurenta, diasteemaisuus ja parodontaalinen luutuki.

Tuloksena oli, että ryhmässä lyhentynyt hammaskaari etualueella oli enemmän kontakteja keskipurennassa verrattuna kontrolliryhmään, mutta muutos ei ollut tilastollisesti merkittävä. Ylipurenta pysyi näissä ryhmissä samana (ryhmien välillä ei tilastollisesti merkittävää eroa). Premolaarialueella oli diasteemaisuutta, mutta seuranta-aikana muutokset eivät olleet merkittäviä.

Tutkijoiden johtopäätös on, että lyhentynyt hammaskaari on purennallisesti stabiili. Diasteemaisuus lisääntyy poistojen jälkeen, mutta johtaa uuteen tasapainotilanteeseen. Vapaapäätteinen irtoproteesi ei näyttänyt estävän purennassa tapahtuvia vähäisiä muutoksia.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Lyhentyneen hammaskaaren hoito 1

Kirjallisuutta

  1. Witter DJ, Creugers NH, Kreulen CM ym. Occlusal stability in shortened dental arches. J Dent Res 2001;80:432-6 «PMID: 11332527»PubMed
  2. Witter DJ, van Elteren P, Käyser AF. Migration of teeth in shortened dental arches. J Oral Rehabil 1987;14:321-9 «PMID: 3498021»PubMed
  3. Witter DJ, de Haan AF, Käyser AF ym. A 6-year follow-up study of oral function in shortened dental arches. Part I: Occlusal stability. J Oral Rehabil 1994;21:113-25 «PMID: 8182494»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Lyhentyneen hammaskaaren hoito
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko