Tulosta

Beetainterferoni 1b KEO-potilaiden hoidossa

Näytönastekatsaukset
5.2.2019
Tarkastanut Sari Atula; alkuperäinen kirjoittaja Anne Remes

Näytön aste: B

Beetainterferoni 1b ilmeisesti pidentää aikaa kliinisesti varman MS-taudin toteamiseen potilailla, joilla on havaittu yksittäinen demyelinaatiotapahtuma (KEO, kliinisesti eriytynyt oireyhtymä) ja aivojen magneettikuvauksissa (MK) aktiivisen tulehduksen merkkejä.

Satunnaistettuun tutkimukseen «Kappos L, Polman CH, Freedman MS ym. Treatment with interferon beta-1b delays conversion to clinically definite and McDonald MS in patients with clinically isolated syndromes. Neurology 2006;67:1242-9»1 valittiin 468 potilasta, joilla oli ollut 1. MS-tautiin viittaava oire yhdestä tai useammasta keskushermostovauriosta 60 vuorokauden aikana ennen tutkimuksen alkamista ja lisäksi vähintään 2 kliinisesti hiljaista (1 muodoltaan ovoidi tai sijainniltaan periventrikulaarinen tai infratentoriaalinen) MS-tautiin viittaavaa muutosta aivojen T2-painotteisessa MK:ssa. Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla oireena oli molemminpuolinen näköhermotulehdus, täydellinen selkäytimen poikittainen tulehdus, muu sairaus tai aikaisempi immunosuppressiivinen hoito.

Tutkimuksen aloittaneet saivat joko beetainterferoni 1b:tä 250 µg tai lumetta (määrä ryhmissä 5:3) joka 2. päivä ihonalaisesti 2 vuoden ajan tai siihen saakka, kun voitiin tehdä kliiniset kriteerit täyttävä MS-diagnoosi. Sen jälkeen kaikille tarjottiin mahdollisuus käyttää beetainterferonia avoimessa seurantatutkimuksessa vähintään 3 vuotta. Hoidon aloittaneista 93,6 % oli mukana 2 vuoden lumekontrolloidun vaiheen loppuun saakka tutkimusprotokollan mukaisesti (93 % beetainterferoni- ja 94 % lumeryhmässä). Pääasiallinen vastemuuttuja oli aika Poserin kriteerien mukaiseen kliinisesti varmaan MS-taudin diagnoosiin. Toinen päämuuttuja oli aika McDonaldin kriteerien mukaiseen magneettikuvauksella (MK) varmistettuun diagnoosiin.

2 vuoden aikana 45 %:lla lumetta käyttäneistä ja 28 %:lla beetainterferonia käyttäneistä todettiin kliinisesti varma MS-diagnoosi, NNT 5,9 (95 % luottamusväli 3,8–12,5). Absoluuttinen riskin vähenemä oli 17 % (95 % luottamusväli 8–26 %), ja suhteellinen riski pieneni 38 % (95 % luottamusväli 20–51 %). Kaplan–Meierin menetelmällä tarkastellen 25 % potilaista lumeryhmässä sai varman MS-diagnoosin keskimäärin 255 vuorokauden kuluessa ja beetainterferoniryhmässä 618 vuorokauden kuluessa hoidon aloittamisesta (ero 363 vuorokautta). Tutkijoiden ilmoittama lähtömuuttujiin suhteutettu riskin alenema saada kliinisesti varma MS-diagnoosi beetainterferoniryhmässä lumeryhmään nähden oli 0,50 (95 % luottamusväli 0,36–0,70). 2 vuoden aikana lumetta käyttäneistä 85 %:lla ja beetainterferonia käyttäneistä 69 %:lla todettiin McDonaldin kriteerien mukainen MS-diagnoosi.

Hoidon teho oli parempi potilailla, joilla hoitoon ryhdyttäessä oli vähiten kliinisiä tai MK:lla osoitettuja merkkejä sairauden monipesäkkeisyydestä ja tulehdusaktiivisuudesta keskushermostossa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • MS-tauti 1

Kirjallisuutta

  1. Kappos L, Polman CH, Freedman MS ym. Treatment with interferon beta-1b delays conversion to clinically definite and McDonald MS in patients with clinically isolated syndromes. Neurology 2006;67:1242-9 «PMID: 16914693»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS MS-tauti
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko