Tulosta

Fysioterapia ja lihastoiminnot MS-taudissa

Näytönastekatsaukset
5.2.2019
Juhani Ruutiainen

Näytön aste: B

Vastusharjoittelu ilmeisesti lisää lievän toimintakyvyn haitan omaavien, itsenäisesti kävelevien MS-kuntoutujien alaraajojen lihasvoimaa. Myös progressiivinen harjoittelu polkupyöräergometrilla ilmeisesti lisää kyseisten kuntoutujien alaraajojen lihasvoimaa ja -massaa sekä parantaa kävelysuoritusta.

Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Platta ME, Ensari I, Motl RW ym. Effect of Exercise Training on Fitness in Multiple Sclerosis: A Meta-Analysis. Arch Phys Med Rehabil 2016;97:1564-1572 »1 selvitettiin kestävyysharjoittelun vaikutusta MS-tautia sairastavan sydän- ja verenkiertojärjestelmän toimintoihin (International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF) b410-b429) ja lihastoimintoihin (ICF b730–b749). Kirjallisuushaut kohdistettiin vuoden 2014 loppuun saakka. Katsaukseen valittiin 20 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Menetelmällisesti kaikki tutkimukset olivat PEDro-asteikolla (Physiotherapy Evidence Database) vähintään arvoa 6/10, mikä osoittaa vähintään kelvollista tasoa. Puutteita oli muun muassa ryhmäjaon salauksessa, osallistujien lukumäärässä ja sokkoutuksessa. Lihastoimintoihin rajatussa meta-analyysissä oli mukana 497 (keskimäärin 35 per tutkimus, vaihteluväli 14–95) relapsoivaa-remittoivaa tai progressiivista MS-tautia sairastavaa. Harjoitusvaikutuksen suuruus (effect size = ES) arvioitiin Cohen d -menetelmällä. Sen laskemiseen hyödynnettiin lukuisia päätemuuttujia, koska tutkimukset erosivat niiden osalta. Jokaisen tutkimuksen osalta otettiin mukaan 1 summamuuttuja (kaikissa kuitenkin mukana lihasvoima). Analyysiin valituista 14 tutkimuksesta 11:ssä (79 %) ES oli > 0. Painotettu kokonais-ES oli pieni 0,27 (keskivirhe 0,05; 95 % luottamusväli 0,17–0,38; z = 5,05, p < 0,001). Painotettu ES ei ollut heterogeeninen (Q13 = 11,09, p = 0,60, I2 = 0,00) eikä viitteitä julkaisuharhasta (funnel plot) havaittu. Polven maksimaalinen ojennusvoima koheni 9,5 % (14,15 Nm) ja koukistusvoima 11,6 % (6,69Nm).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kirjallisuuskatsauksen laatu on arvioitu AMSTAR-kriteerein.

Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Paltamaa J, Karhula M, Suomela-Markkanen T, Autti-Rämö I (toim.) Hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkees»2 (kirjallisuushakujen ajankohta 12/2008) haettiin fysioterapian käyttöä MS-taudissa rajautuen lihastoimintoihin (ICF b730–b749) koskevia järjestelmällisiä katsauksia ja vertailevia tutkimuksia, joissa osallistujat oli satunnaistettu tai jaettu muulla tavoin interventio- ja vertailuryhmiin. Lihastoimintojen aihealueen 4 tutkimuksessa kuntoutujia oli yhteensä 197. Suurin osa tutkimuksista kohdistui lievän toimintahaitan omaaviin, kävelykyvyltään itsenäisiin (EDSS ≤ 6,5) kuntoutujiin. Tutkimuksissa oli mukana erilaisia interventioita (2–3 tutkimusta kohti), joita vertailtiin joko keskenään tai ei-hoitoon. Keskimääräinen intervention kesto oli 12 viikkoa. Alkuperäistutkimuksiin ja niistä tehtyihin meta-analyyseihin perustuva näytön aste oli: vastusharjoittelu lienee tehokasta lisäten lievän toimintakyvyn haitan omaavien, itsenäisesti kävelevien MS-kuntoutujien alaraajojen lihasvoimaa verrattuna ei-hoitoon «DeBolt LS, McCubbin JA. The effects of home-based resistance exercise on balance, power, and mobility in adults with multiple sclerosis. Arch Phys Med Rehabil 2004;85:290-7 »3; harjoitteluryhmässä polven ojennusvoima (W/kg) koheni enemmän (37,4 %) kuin verrokkiryhmällä (+6,7 %) (p < 0,05, effect size = 0,22).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kirjallisuuskatsauksen laatu on arvioitu AMSTAR-kriteerein.

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Broekmans T, Roelants M, Feys P ym. Effects of long-term resistance training and simultaneous electro-stimulation on muscle strength and functional mobility in multiple sclerosis. Mult Scler 2011;17:4»4 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) A: n = 11/11, EDSS 4,5 ± 1,3, B: n = 11/10, EDSS 4,4 ± 0,9, verrokkiryhmä C: n = 14/12, EDSS 4,1 ± 1,1). Tutkimuksessa verrattiin voimaharjoittelua ei-harjoitteluun. Ryhmä A suoritti 20 viikon ajan 5 kertaa 2 viikossa 60 minuuttia alaraajojen voimaharjoittelua kuntosalilaitteella ilman samanaikaista sähköstimulaatiota ja hoitoryhmä B samaa harjoittelua sähköstimulaatioon yhdistettynä.

Ryhmällä A polven maksimaalinen isometrinen ojennusvoima (90 astetta) parani (10. viikko: +10 + 3 %, 20. viikko: +10 + 4 %) ja ryhmällä B koukistusvoima (45 astetta) (+7 + 4 %, +9 + 5 %) parani ei-harjoittelevaan verrokkiryhmään C nähden (p < 0,05). Hoitoryhmien A ja B välillä ei ollut eroa.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Cakt BD, Nacir B, Genç H ym. Cycling progressive resistance training for people with multiple sclerosis: a randomized controlled study. Am J Phys Med Rehabil 2010;89:446-57 »5 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta (EDSS < 6,5, ryhmät (n alussa/lopussa) A: n = 15/13, hoitoryhmä B: n = 15/10, verrokkiryhmä C: n = 15/9). Tutkimuksessa verrattiin progressiivista harjoittelua polkupyöräergometrilla yhdistettynä lihasvenyttelyihin ja tasapainoharjoituksiin (A) lihasvenyttelyihin/tasapainoharjoitteluun kotiolosuhteissa ilman harjoittelua polkupyöräergometrilla (B) ja ei-harjoitteluun (C). Hoitoryhmät A ja B harjoittelivat 8 viikon ajan 2 kertaa viikossa.

Hoitoryhmällä A 10 metrin kävelyaika (muutos -1,9 + 1,2 sekuntia, lihaskestävyys polkuergometrialla (muutos +123,6 + 18,0 W), suoritukset tasapainotesteissä (Time Up and Go TUG testi -1,3 + 1,2 sekuntia, Falls Efficacy Scale -11,3 + 7,8) ja mieliala (Beck Depression Scale -5,5 + 5,3) kohentuivat (p < 0,05) ja uupumus (Fatigue Severity Scale -9,5 + 2,8) väheni (muutoksissa p < 0,05). Hoitoryhmällä B kohenivat rasituskestävyys (+36,0 + 8,2 W) ja tasapaino (Falls Efficacy Scale -2,1 + 1,3, p < 0,05). Hoitoryhmän tulokset erosivat ei-harjoittelevan vertailuryhmän tuloksista (p < 0,05), joissa ei tapahtunut muutoksia lähtötilanteeseen nähden.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Dalgas U, Stenager E, Jakobsen J ym. Resistance training improves muscle strength and functional capacity in multiple sclerosis. Neurology 2009;73:1478-84 »6, «Dalgas U, Stenager E, Jakobsen J ym. Muscle fiber size increases following resistance training in multiple sclerosis. Mult Scler 2010;16:1367-76 »7, «Dalgas U, Stenager E, Jakobsen J ym. Fatigue, mood and quality of life improve in MS patients after progressive resistance training. Mult Scler 2010;16:480-90 »8 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) A: n = 19/15, EDSS 3,7; 3,2–4,2, verrokkiryhmä B: n = 19/16, EDSS 2,6; 3,5–4,4). Tutkimuksessa verrattiin voimaharjoittelua (lämmittely kuntopyörällä, varsinainen voimaharjoittelu kuntosalilaitteilla – jalkaprässi, lonkan ja polven koukistaja- ja ojentajaliikkeet) ei-harjoitteluun. Hoitoryhmä harjoitteli 12 viikon ajan 2 kertaa viikossa.

Hoitoryhmällä A polven ojentajien maksimaalinen lihasvoima parani (+15,7 %, 95 % luottamusväli 4,3–27,0) ja 4 kävelysuorituksen yhteismuuttuja (tuolilta kohottautuminen, portaiden nousu, 10 metrin kävelyaika, 6 minuutin kävelymatka) kohentui (+21,5 %, 95 % luottamusväli 17,0–26,1, p < 0,05) enemmän kuin verrokkiryhmällä B (p < 0,05). Hoitoryhmällä uupumus, jota oli kaikilla osallistujilla (Fatigue Severity Scale, FSS > 4), väheni (-0,6, 95 % luottamusväli -1,4–0,4) ei-harjoittelevaan ryhmään nähden (+ 0,1, 95 % luottamusväli -0,4–0,6, p < 0,04) ja mieliala (Major Depression Inventory, MDI) koheni (+2,4, 95 % luottamusväli -4,1 – 0,7 vs. +1,1, 95 % luottamusväli -1,2–3,4, p < 0,01). Hoitoryhmällä elämänlaadun fyysinen osio (PCS-SF36) koheni (+3,5, 95 % luottamusväli 1,4–5,7 vs. -1,0, 95 % luottamusväli -3,4–1,4, p < 0,01). Nämä muutokset (FSS, MDI, PCS- SF36) säilyivät 24 viikon kohdalla intervention alusta. Myös kaikkien lihassyiden poikkileikkausmitta (7,9 + 15,4 % vs. -3,5 + 9,0 %, p = 0,03) ja tyypin II lihassyiden poikkileikkausmitta (14,0 + 19,4 % vs. -2,6 + 15,5 %, p = 0,02) kasvoi harjoitteluryhmässä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Fimland MS, Helgerud J, Gruber M ym. Enhanced neural drive after maximal strength training in multiple sclerosis patients. Eur J Appl Physiol 2010;110:435-43 »9 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) n: 7/7, EDSS 4,6 ± 0,4, hoitoryhmä n: 7/7, EDSS 3,5 ± 0,5). Tutkimuksessa verrattiin maksimaalisen voimaharjoittelun vaikutusta soleus-lihaksen aktiivisuuteen ei-harjoitteluun nähden laitoskuntoutusjakson aikana. Molemmat ryhmät osallistuivat tavanomaiseen laitoskuntoutukseen. Hoitoryhmä teki lisäksi voimaharjoituksia jalkaprässillä ja jalkaterän plantaarifleksioita 3 viikon ajan 5 kertaa viikossa 4 sarjaa/4 toistoa.

Hoitoryhmällä plantaarifleksoreiden maksimaalinen isometrinen lihassupistuksen voima koheni 20 + 9 % (p < 0,05) ja soleus-lihaksen pinta-EMG-aktiviteetti nousi 40 % verrattuna ei-harjoitteluryhmään (p < 0,05).

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Dodd KJ, Taylor NF, Shields N ym. Progressive resistance training did not improve walking but can improve muscle performance, quality of life and fatigue in adults with multiple sclerosis: a randomize»10 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) n: 39/36, ambulaatioindeksi lievä / kohtalainen / vaikea 17/14/5, hoitoryhmä n: 37/31, ambulaatioindeksi 19/9/7). Tutkimuksessa verrattiin progressiivista kestävyysharjoittelua kuntosalilaitteilla kuntopiirin periaatteella ja ei-harjoittelua, johon sisältyi "sosiaalista ohjelmaa". Hoitoryhmä harjoitteli 10 viikon ajan 2 kertaa viikossa 45 minuuttia kerrallaan.

Päämuuttujassa eli 2 minuutin kävelymatkassa ei todettu ryhmien välillä eroja.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Hayes HA, Gappmaier E, LaStayo PC. Effects of high-intensity resistance training on strength, mobility, balance, and fatigue in individuals with multiple sclerosis: a randomized controlled trial. J Ne»11 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä liikuntahaitta (ei liikunnan apuvälineitä) (ryhmät (n alussa/lopussa) A: n = 11/10, B: n = 11/9). Tutkimuksessa verrattiin negatiivisen eksentrisen lihasvoiman harjoittelua tavalliseen lihasharjoitteluun.

Ryhmien välillä ei loppumittauksessa todettu eroja lihasvoimassa, kävelymatkassa tai nopeudessa, tasapainotesteissä tai porraskävelyssä.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa (crossover) vaihtovuorotutkimuksessa «Sabapathy NM, Minahan CL, Turner GT ym. Comparing endurance- and resistance-exercise training in people with multiple sclerosis: a randomized pilot study. Clin Rehabil 2011;25:14-24 »12 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä liikuntahaitta (ryhmä n alussa/lopussa = 21/16). Tutkimuksessa verrattiin kestävyys- ja voimaharjoittelua. Hoitoryhmä harjoitteli satunnaistetusti 8 viikon ajan 2 kertaa viikossa joko kestävyys- tai voimaharjoittelua. Harjoittelujaksojen välillä oli 8 viikon washout-jakso.

Molemmissa ryhmissä 6 minuutin kävelymatka (p < 0,01) ja suoritukset tasapainotesteissä (p < 0,01) kohenivat ja uupumus väheni (p < 0,05). Ryhmien kesken ei todettu tuloksissa eroja.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Claerbout M, Gebara B, Ilsbroukx S ym. Effects of 3 weeks' whole body vibration training on muscle strength and functional mobility in hospitalized persons with multiple sclerosis. Mult Scler 2012;18:»13 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) hoitoryhmä A: n = 20/16, EDSS 5,3 ± 1,3; 3,0 -7,0, hoitoryhmä B: n = 18/14, EDSS 5,1 ± 1,2; 3,0 -6,5, verrokkiryhmä C: n = 17/17, EDSS 5,2 ± 1,1; 3,0 -6,5). Tutkimuksessa verrattiin voimaharjoittelua vibraatioalustalla (ryhmä A), voimaharjoittelua ilman vibraatioalustaa (B) ja ei-harjoittelua (C) laitoskuntoutusjakson aikana. Hoitoryhmällä oli lisäksi 3 viikon ajan 10 harjoituskertaa kestoltaan 7–13 minuuttia.

Alaraajavoimat kohenivat vain ryhmässä A (quadriceps time x group interaction effects F(2,44) = 3,23, p < 0,05 ja hamstringit F(2,44) = 5,4; p < 0,01). Ryhmien välillä ei ollut eroja 3 tai 6 minuutin kävelymatkoissa, Timed Up and Go testissä tai Bergin tasapainotestissä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Manca A, Cabboi MP, Dragone D ym. Resistance Training for Muscle Weakness in Multiple Sclerosis: Direct Versus Contralateral Approach in Individuals With Ankle Dorsiflexors' Disparity in Strength. Arc»14 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta ja epäsymmetrinen lihasvoiman heikkous jalan dorsifleksoreissa (ryhmät (n alussa/lopussa) hoitoryhmä A: n = 15/15, EDSS 3,8 ± 1,4; hoitoryhmä B: n = 15/15, EDSS 3,0 ± 1,0). Tutkimuksessa verrattiin heikompien jalan dorsifeksoreiden suoraa voimaharjoittelua (ryhmä A) ja epäsuoraa voimaharjoittelua kohdistettuna vastakkaisen vahvemman jalan dorsifleksoreihin (B). Hoidon kesto oli 6 viikkoa, 3 krt/vko vuoropäivin kestoltaan 25 minuuttia.

Molemmissa ryhmissä heikomman jalan dorsifleksion voima oli 6 viikon kohdalla parempi kuin ennen hoitoa (Cohen effect size d > 0,6, kohtalainen), ja se oli havaittavissa vielä 12 viikkoa viimeisestä harjoituskerrasta (d = 0,1–0,4).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Yleistettävyys vaikeavammaisiin MS-kuntoutujiin jää epäselväksi, koska tutkimuksissa ei ollut mukana vaikeamman toimintakykyhaitan omaavia (EDSS ≥ 6). Samoin epäselväksi jää lyhytkestoisten harjoittelujaksojen vaikutuksen pitempiaikainen kesto.

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • MS-tauti 1

Kirjallisuutta

  1. Platta ME, Ensari I, Motl RW ym. Effect of Exercise Training on Fitness in Multiple Sclerosis: A Meta-Analysis. Arch Phys Med Rehabil 2016;97:1564-1572 «PMID: 26896750»PubMed
  2. Paltamaa J, Karhula M, Suomela-Markkanen T, Autti-Rämö I (toim.) Hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa. Helsinki: Kela, 2011. «https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/24581/Hyvan;jsessionid=0D858379FB18ADA0AA8C3429E40B3336?sequence=148»1
  3. DeBolt LS, McCubbin JA. The effects of home-based resistance exercise on balance, power, and mobility in adults with multiple sclerosis. Arch Phys Med Rehabil 2004;85:290-7 «PMID: 14966716»PubMed
  4. Broekmans T, Roelants M, Feys P ym. Effects of long-term resistance training and simultaneous electro-stimulation on muscle strength and functional mobility in multiple sclerosis. Mult Scler 2011;17:468-77 «PMID: 21148266»PubMed
  5. Cakt BD, Nacir B, Genç H ym. Cycling progressive resistance training for people with multiple sclerosis: a randomized controlled study. Am J Phys Med Rehabil 2010;89:446-57 «PMID: 20216060»PubMed
  6. Dalgas U, Stenager E, Jakobsen J ym. Resistance training improves muscle strength and functional capacity in multiple sclerosis. Neurology 2009;73:1478-84 «PMID: 19884575»PubMed
  7. Dalgas U, Stenager E, Jakobsen J ym. Muscle fiber size increases following resistance training in multiple sclerosis. Mult Scler 2010;16:1367-76 «PMID: 20685760»PubMed
  8. Dalgas U, Stenager E, Jakobsen J ym. Fatigue, mood and quality of life improve in MS patients after progressive resistance training. Mult Scler 2010;16:480-90 «PMID: 20194584»PubMed
  9. Fimland MS, Helgerud J, Gruber M ym. Enhanced neural drive after maximal strength training in multiple sclerosis patients. Eur J Appl Physiol 2010;110:435-43 «PMID: 20512584»PubMed
  10. Dodd KJ, Taylor NF, Shields N ym. Progressive resistance training did not improve walking but can improve muscle performance, quality of life and fatigue in adults with multiple sclerosis: a randomized controlled trial. Mult Scler 2011;17:1362-74 «PMID: 21677021»PubMed
  11. Hayes HA, Gappmaier E, LaStayo PC. Effects of high-intensity resistance training on strength, mobility, balance, and fatigue in individuals with multiple sclerosis: a randomized controlled trial. J Neurol Phys Ther 2011;35:2-10 «PMID: 21475078»PubMed
  12. Sabapathy NM, Minahan CL, Turner GT ym. Comparing endurance- and resistance-exercise training in people with multiple sclerosis: a randomized pilot study. Clin Rehabil 2011;25:14-24 «PMID: 20713434»PubMed
  13. Claerbout M, Gebara B, Ilsbroukx S ym. Effects of 3 weeks' whole body vibration training on muscle strength and functional mobility in hospitalized persons with multiple sclerosis. Mult Scler 2012;18:498-505 «PMID: 22084490»PubMed
  14. Manca A, Cabboi MP, Dragone D ym. Resistance Training for Muscle Weakness in Multiple Sclerosis: Direct Versus Contralateral Approach in Individuals With Ankle Dorsiflexors' Disparity in Strength. Arch Phys Med Rehabil 2017;98:1348-1356.e1 «PMID: 28342828»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS MS-tauti
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko