Suomalaisessa monikeskustutkimuksessa «Strengell T, Uhari M, Tarkka R ym. Antipyretic age...»1 vuosina 1997–2003 kaikki ensimmäisen kuumekouristuksen saaneet lapset (N = 231) satunnaistettiin saamaan 2 seurantavuoden aikana jokaisen kuume-episodin (kuumetta vähintään 38,0 ºC) alussa diklofenaakkia (1,5 mg/kg) tai lumelääkettä peräpuikkona. Mikäli kuumetta oli vielä 8 tunnin kuluttua, lapset satunnaistettiin saamaan suun kautta joko parasetamolia (15 mg/kg 4 krt/vrk) tai ibuprofeenia (10 mg/kg 4 krt/vrk) tai vastaavan määrän lumelääkettä. Kun kliinisesti merkittävänä erona pidettiin 20 %:n vähenemää kuumekouristuksissa, 80 % voimaa ja I-tyypin virhettä 0,05, otoskooksi saatiin 186 (62 ryhmää kohti). Mahdollisten keskeyttäjien takia tutkimukseen valittiin 230 lasta. Tutkimuksen aloitti lopulta 231 lasta, joista 181 oli mukana koko 2 vuoden seurannan ajan. Muilta kerättiin tietoja niin kauan, kuin he osallistuivat tutkimukseen. Kuumeisia episodeja oli 191 lapsella kaikkiaan 851.
Kuumekouristus uusi 8/34 (23,5 %) pelkkää lumelääkettä saaneella lapsella ja 46/197 (23,4 %) jotakin kuumelääkettä saaneella lapsella, ero 0,2 % (95 %n luottamusväli -12,8–17,6 %). Eri kuumelääkkeiden välillä ei ollut eroa.
Oulun lastenklinikalla vuosina 1986–90 kaikki ensimmäisen kuumekouristuksen saaneet lapset (N = 180) satunnaistettiin saamaan joko parasetamolia (10 mg/kg 4 krt/vrk) tai vastaavan määrän lumelääkettä siten, että kukin kuume-episodi 2 vuoden seuranta-aikana satunnaistettiin jompaankumpaan ryhmään «Uhari M, Rantala H, Vainionpää L ym. Effect of ace...»2. Kun kliinisesti merkittävänä erona pidettiin 5 %:n vähenemää kuumekouristuksissa, 80 % voimaa ja I-tyypin virhettä 0,05, otoskooksi saatiin 66. Mahdollisten keskeyttäjien takia kumpaankin ryhmään valittiin 90 lasta. Näistä 180 lapsesta 153 sai ainakin 1 kuume-episodin.
1. kuume-episodin aikana kouristi parasetamoliryhmässä 8/79 (10 %) lasta ja lumeryhmässä 7/74 (9 %) lasta, riskiero 1 % (95 % luottamusväli -9–10 %), OR 1,08 (95 % luottamusväli 0,37–3,14).
Tel Avivin lastensairaalaan yksinkertaisen kuumekouristuksen takia otetut lapset satunnaistettiin saamaan joko hyvin korkeaa parasetamoliannosta (73,9–105,9 mg/kg/vrk) tai matalampaa annosta (44,1–59,4 mg/kg/vrk) «Schnaiderman D, Lahat E, Sheefer T ym. Antipyretic...»3. Lapsia seurattiin sairaalassa 3 päivää.
Uusintakouristuksen sai suurempaa annosta saavassa ryhmässä 4/53 (8 %) ja pienempää annosta saavassa ryhmässä 5/51 (10 %) lasta, riskiero -2 % (-13–9 %), OR 0,75 (95 % luottamusväli 0,19–2,97).
Rotterdamin ja Haagin lastensairaaloissa 1994–96 kuumekouristuksen saaneet lapset, joilla oli vähintään 1 riskitekijä uusiutumisten suhteen, satunnaistettiin saamaan joko ibuprofeenia annoksella 5 mg/kg 4 krt/vrk tai lumelääkettä keskimäärin 1,04 vuoden seuranta-aikana «van Stuijvenberg M, Derksen-Lubsen G, Steyerberg E...»4. Kun oletettiin, että lumeryhmässä uusiutumisia tulisi 40 %:lle ja oletettiin ibuprofeenin puolittavan tämän määrän, laskettiin otoskooksi 110, kun beetavirhe on 0,20 ja alfavirhe 0,05.
Ibuprofeeniryhmässä kouristi uudelleen 31/111 (28 %) ja lumeryhmässä 36/119 (30 %) lasta kouristi, riskiero -2 % (95 % luottamusväli -14–9 %) ja RR 0,9 (95 % luottamusväli 0,6–1,5).
Kuumekouristuksen ehkäisyä koskevaan Cochrane-katsaukseen «Offringa M, Newton R, Cozijnsen MA ym. Prophylacti...»5 ei yllä mainittujen tutkimusten lisäksi löytynyt uusia kuumelääkityksen merkitystä kuumekouristuksen ehkäisyssä käsitelleitä RCT-tutkimuksia. Katsauksen mukaan kuumetta alentavat lääkkeet eivät estä kuumekouristuksen uusiutumista.