Kanadalaisessa lyhyessä katsauksessa vuodelta 2017 «Mackway-Jones K. Towards evidence-based emergency ...»1 käytiin läpi kolme julkaisua sivukuvan merkityksestä, näistä yksi oli katsaustyyppinen artikkeli vuodelta 2003 «Lynch T, Gouin S, Larson C ym. Should the lateral ...»2.
Amerikkalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa «Rigsby CK, Strife JL, Johnson ND ym. Is the fronta...»3 kolme radiologia tulkitsi toisistaan riippumatta 1 268 keuhkokuvaa, jotka oli otettu sairaalan päivystykseen alahengitystieinfektion takia lähetetyiltä lapsilta. Radiologit lausuivat ensin pelkän etukuvan ja sen jälkeen etukuvan ja sivukuvan samanaikaisesti. Keuhkokuume määritettiin paikalliseksi varjostumaksi, joka sai olla joko tiivis tai juosteinen. Keuhkokuumeeksi hyväksyttiin tiivis varjostuma, atelektaattinen varjostuma, siluettilöydös ja juostetiivistymä. Oikeaksi löydökseksi valittiin arvio, joka oli 2/3 radiologian lausunnossa. Etukuvaa verrattiin etukuvasta ja sivukuvasta saatuun yhdistettyyn arvioon. Keuhkokuume löytyi 19 %:ssa keuhkokuvista. Etukuvan sensitiivisyys oli 85 % ja spesifisyys 98 %. Tiiviin varjostuman osalta sekä sensitiivisyys että spesifisyys olivat 100 %. Sen sijaan juosteisista varjostumista 15 % voitiin diagnosoida vain sivukuvan perusteella. Lasten ikää ei otettu huomioon analyyseissä.
Johtopäätöksissä todetaan, että etukuva yksin riittää tiiviin keuhkokuumeeseen sopivan varjostuman diagnostiikassa.
Satunnaistetussa prospektiivisessa kanadalaisessa tutkimukseen «Lynch T, Gouin S, Larson C ym. Does the lateral ch...»4 otettiin keuhkokuva 570 lapselta, jotka oli kuvattu keuhkokuuume-epäilyn vuoksi. Päivystävien lääkäreiden ryhmä arvioi pelkän etukuvan 303 lapselta ja sekä etu- että sivukuvan 267 lapselta. Kultaiseksi standardiksi valittiin radiologien yhteinen tulkinta. Sensitiivisyys oli 91 % (etukuva) ja 87 % (etukuva + sivukuva) ja spesifisyys 58 % (etukuva) ja 57 % (etukuva + sivukuva). Lasten ikää ei otettu huomioon analyysissä. Keuhkokuumeen kriteerejä ei määritetty. Tutkimuksen asetelma on vaikeasti tulkittava.
Johtopäätöksenä todetaan, että sivukuvan ottaminen ei lisää päivystävän lääkärin tulkinnan sensitiivisyyttä eikä spesifisyyttä etukuvaan verrattuna.
Vuodelta 2018 on tutkimus, jossa sivukuvalla katsottiin olevan merkitystä pneumonian diagnostiikassa «Soudack M, Plotkin S, Ben-Shlush A ym. The Added V...»5. Kaikkiaan 451 potilaasta oli otettu sekä etu- että sivukuva. Yksi radiologi katsoi ensin pelkät etukuvat, sitten molemmat projektiot yhdessä. 109 tapauksessa todettiin pneumonia molempia projektioita käytettäessä, ja näistä 94 (86 %) oli nähty myös pelkässä etukuvassa. Tutkimuksen heikkoutena oli, että kuvat katsoi vain yksi radiologi, joka oli yksikön kuvauskäytännön mukaisesti tottunut aina käyttämään molempia projektioita.
Kommentti: Keuhkojen sivukuvan merkityksestä on tehty lukuisia tutkimuksia. Niistä suurin osa on julkaistu jo ennen vuotta 2000, jolloin asiasta käytiin kansainvälisestikin keskustelua erityisesti sivukuvaan liittyvästä potilaan säteilyaltistuksesta suhteessa sen tuomaan kovin vähäiseen diagnostiseen merkitykseen pneumonian diagnostiikassa. Myös WHO:n lasten pneumonian röntgendiagnostiikkakriteerit «Mahomed N, Fancourt N, de Campo J ym. Preliminary ...»6 käsittelevät vain etukuvassa todettavia radiologisia löydöksiä. Näitä suositellaan käytettäväksi esimerkiksi epidemiologisten tutkimusten yhteydessä, sivukuvaa ei WHO:n kriteereissä käytetä.