Philadelphialaisen sairaalan 100 teho-osastopotilaan pleuranesteilyn näkyvyyttä makuukeuhkokuvassa tutkittiin verrattuna keuhkojen TT-tutkimukseen, joka oli tehty alle 24 tunnin kuluessa keuhkokuvasta Kitazonon ym. «Kitazono MT, Lau CT, Parada AN ym. Differentiation...»1 tutkimuksessa. Tutkimus oli takautuva, ja keuhkokuvat analysoitiin neljän eri radiologin toimesta. Pleuranestekertymiä löytyi 117, ja ne jaettiin pieniin, kohtalaisiin ja suuriin nestekertymiin. keuhkokuvassa oli havaittavissa pienet nestekertymät 53 %:ssa, kohtalaiset 71 %:ssa ja suuret 92 %:ssa tapauksista. Keuhkokuvan herkkyys pleuranestekertymissä oli kokonaisuudessaan 66 % ja tarkkuus 89 %, kun keuhkojen TT-tutkimus oli vertailukohtana. Vääriä positiivisia löydöksiä raportoitiin 11 %.
Nashvillelaisessa sairaalassa tehtiin retrospektiivinen tutkimussarja Brixleyn ym. toimesta «Brixey AG, Luo Y, Skouras V ym. The efficacy of ch...»2, jossa löytyi 61 keuhkokuumetta ja pleuranesteilyä sairastavaa potilasta, joille oli tehty sekä keuhkokuvaus että keuhkojen TT-tutkimus 24 tunnin sisällä toisistaan. Thorax-kuvat arvioi kolme keuhkosairauksien erikoislääkäriä. Huomiota kiinnitettiin siihen, miten pleuraeffuusio näkyy pystythorax- ja makuuthorax-kuvauksessa verrattuna TT-tutkimukseen. Pystythorax-kuvauksen herkkyys oli 85,7 % ja makuukuvauksen 78,4 %, tarkkuus vastaavasti 87,5 % ja 76,4 %. Pienistä effuusioista (< 10 mm) jäi näkymättä 42 %, kohtalaisista (10–20 mm) 28 % ja suurista (> 20 mm) 6 %.
Etenevään kööpenhaminalaiseen tutkimussarjaan «Emamian SA, Kaasbol MA, Olsen JF ym. Accuracy of t...»3 saatiin kaiken kaikkiaan 59 potilasta, joille oli tehty sekä pleurojen kaikukuvaus että makuuthorax-kuvaus samana vuorokauden aikana. Potilaat olivat eri syistä sairaalahoidossa olevia. Thorax-kuvat arvioi kaksi radiologia. Makuuthorax-kuvan herkkyys pleuranesteen havaitsemisessa oli tässä tutkimuksessa 82 %, tarkkuus 82 %, positiivinen ennustearvo 67 % ja negatiivinen ennustearvo 91 %, kun vertailukohtana oli pleurojen kaikututkimus.