Nicolaou ym. selvittivät «Nicolaou N, Poorafshar M, Murray C ym. Allergy or ...»1 vuonna 2010 Iso-Britanniassa, voiko maapähkinän komponenttidiagnostiikkaa hyödyntämällä erottaa maapähkinäallergian toleranssista. He selvittivät maapähkinäherkistymisen normaaliväestössä ihopistokokein ja IgE-vasta-ainemäärityksillä 8 vuoden iässä. Herkistyneillä maapähkinäallergia vs toleranssi selvitettiin avoimella (n = 45) ja kaksoissokkoutetulla altistuksella (n = 34). 12 maapähkinän allergeenikomponenttia selvitettiin "microarray"-tekniikalla.
79 altistetusta lapsesta seitsemällä oli vähintään 2 objektiivista oiretta, ja heidät luokiteltiin allergisiksi. Reaktiivisuus Ara h 2 -komponentille ennusti parhaiten oireista maapähkinäallergiaa.
Ebisawa ym. selvittivät «Ebisawa M, Movérare R, Sato S ym. Measurement of A...»2 vuonna 2012 maapähkinän komponenttidiagnostiikan hyödyllisyyttä maapähkinäallergian diagnostiikassa 2–3-vuotiailla japanilaisilla lapsilla (n = 57). Maapähkinäallergia oli varmistettu avoimella altistuksella, ja lapset olivat olleet eliminaatiodieetillä maapähkinänsuhteen. IgE-reaktiivisuus määritettiin rekombinantti Ara h 1, 2, 3, 5, 8, ja 9 -komponenteille.
Reaktiivisuus Ara h 2 -komponentille erotti parhaiten maapähkinäallergian toleranssista (herkkyys 88 %, tarkkuus 84 %, raja-arvona 0,35 kU/l). Yhdistämällä Ara h 1, 2, ja 3 reaktiivisuuden tutkijat pääsivät spesifisyydessä 94 %:iin.
Hong ym. selvittivät «Hong X, Caruso D, Kumar R ym. IgE, but not IgG4, a...»3 vuonna 2012 Chicagossa, voiko maapähkinän komponenttidiagnostiikkaa hyödyntämällä erottaa maapähkinäallergian toleranssista ja anafylaksian lievempioireisesta allergiasta. Tutkimuksessa oli mukana 20 ei-atooppista kontrollia, 58 oireetonta maapähkinälle herkistynyttä lasta sekä 55 ei-anafylaksista ja 53 anafylaksista maapähkinäallergiaa sairastavaa lasta. IgE ja IgG4 määritettiin 103 allergeenille.
Maapähkinäallergisilla lapsilla oli anafylaksiasta riippumatta voimakkaampi IgE-reaktiivisuus Ara h 1–3 -komponenteille kuin oireettomilla herkistyneillä lapsilla (P < 0,00001). Samankaltaisia, mutta lievempiä yhteyksiä havaittiin IgG4-vasta-aineissa Ara h 2 -komponenttia kohtaan (P < 0,01). IgE Ara h 2 -komponenttia kohtaan oli paras muuttuja erottamaan maapähkinäallergia oireettomasta herkistymisestä. Käyttämällä optimaalisinta raja-arvoa 0,65 ISU-E, sillä päästiin sensitiivisyydessä 99,1 % ja spesifisyydessä 98,3 % tasoille, ja vain 1,2 % virheeseen luokittelussa allergiseksi.
Asarnoj ym. selvittivät «Asarnoj A, Nilsson C, Lidholm J ym. Peanut compone...»4 vuonna 2012 systeemisiä reaktioita ruotsalaisilla lapsilla, jotka olivat herkistyneet vain Ara h 8 -komponentille (≥ 0,35 kU/l), mutta eivät Ara h 1, Ara h 2 tai Ara h 3 -komponenteille (< 0,35 kU/l). Maapähkinäallergia varmistettiin avoimella altistuksella niiden lasten osalta, jotka eivät syöneet maapähkinää säännöllisesti. Lisäksi selvitettiin IgE maapähkinän komponenteille.
129 (89,5 %) lasta sieti maapähkinää ilman oireita, kun taas 14 (9,7 %) lasta sai siitä suun limakalvo-oireita kahdesta ensimmäisestä altistusannoksesta, mutta eivät enää sen jälkeen. Isoloitu Ara h 8 -herkistyminen osoittaa toleranssia maapähkinälle lähes kaikissa tapauksissa.
Eller ym. selvittivät «Eller E, Bindslev-Jensen C. Clinical value of comp...»5 vuonna 2013 Tanskassa, miten hyvin herkistyminen maapähkinän eri komponenteille (Ara h 1–3, h 8 ja h 9) korreloi altistustuloksiin. Tutkimuksessa oli mukana 175 maapähkinäaltistukseen positiivisesti reagoinutta ja 30 negatiivisesti reagoinutta lasta, jotka olivat iältään 1–26-vuotiaita.
Ara h 2 -komponentti korreloi parhaiten kliinisiin oireisiin (raja-arvolla > 1,63 kU/l spesifisyys oli 100 % ja sensitiivisyys 70 %). Oireiden vaikeus myös korreloi Ara h 2 IgE-vasta-ainetasojen kanssa (ρ(s) = 0,60, P < 0,0001), mutta suurta yksilöllistä vaihtelua havaittiin.
Tutkijat arvioivat, että Ara h 2 -komponenttidiagnostiikan avulla maapähkinäaltistukset olisi voitu vähentää 205:stä 92:een.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: