Yhdysvaltalaisessa satunnaistetussa, lumekontrolloidussa kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa «Guerdjikova AI, McElroy SL, Winstanley EL ym. Dulo...»1 tutkittiin duloksetiinin (keskimäärin 78,7 mg/vrk) tehoa 40:llä (35 naista ja 5 miestä) 18–65-vuotiaalla (40,1, SD12,0) ahmintahäiriötä sairastavalla masentuneella potilaalla 12 viikon ajan. Puolet potilaista sai duloksetiinia ja puolet lumetta.
Tutkimuksessa ensisijainen lopputulosmuuttuja oli ahmintapäivät/viikko. Toissijaiset lopputulosmuuttujat olivat ahmintatiheys/viikko, masennus- ja ahdistusoireet ja CGI, paino ja BMI. Duloksetiiniryhmässä seitsemän potilasta keskeytti tutkimuksen, lumeryhmässä kuusi.
Tutkimuksen alussa ahmintapäiviä/viikko oli duloksetiiniryhmässä 4 (SD 1,8) ja lumeryhmässä 3,5 (SD 1,5), ahmintatiheys/viikko oli duloksetiiniryhmässä 4,5 (SD 2,0) ja lumeryhmässä 4,0 (SD 2,4). Lopussa vastaavasti duloksetiiniryhmässä ahmintapäiviä/viikko 1,0 (SD 1,7) ja lumeryhmässä 1,3 (1,2) ja ahmintatiheys duloksetiiniryhmässä 1,1 (SD 2,0) ja lumeryhmässä 1,3 (SD 1,2).
Remission saavutti 56 % duloksetiiniryhmässä ja 30 % lumeryhmässä, ryhmien välillä ei tullut tilastollisesti merkitsevää eroa. Merkitsevä muutos parempaan näkyi duloksetiiniryhmässä CGI:ssä ja painossa. Eroja ryhmien välille ei tullut, kun seurattiin BMI:tä, depressiota ja ahdistuneisuutta.
Kommentti:
«Guerdjikova AI, McElroy SL, Winstanley EL ym. Dulo...»1: Tutkimukseen osallistuneita potilaita vähän ja heistä suuri osa keskeytti. Näyttö on siis niukkaa.