Takaisin

Ryhmämuotoinen dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) ahmintahäiriön hoidossa

Näytönastekatsaukset
Katarina Meskanen
25.8.2014

Näytön aste: C

Ryhmämuotoinen dialektinen käyttäytymisterapia saattaa vähentää ahmintoja ja muita syömishäiriöoireita verrattuna epäspesifiseen terapiaan tai hoitoa saamattomiin.

Saferin ym. (2010) yhdysvaltalaisessa kontrolloidussa tutkimuksessa «Safer DL, Robinson AH, Jo B. Outcome from a random...»1 satunnaistettiin 101 ahmintahäiriötä (BED) sairastavaa potilasta (86 naista, 15 miestä, ikä 52,2 ± 10,6 vuotta, BMI 36,4 ± 8,6 kg/m2) saamaan ryhmämuotoista dialektista käyttäytymisterapiaa (DKT, N = 50) tai toista epäspesifistä terapiaa (N = 51).

DKT-interventioryhmä sai 20 kertaviikkoista, kahden tunnin mittaista ryhmämuotoista ohjekirjaan perustuvaa terapiaistuntoa, jotka perustuivat alun perin epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoon kehitettyyn terapiaan (* Linehan 1993), joka oli mukautettu ahmintahäiriön hoitoon (*** Telch, 1997). Osallistujille opetettiin muun muassa rakentavampia tunteidensäätelykeinoja ja tietoisen läsnäolon taitoja. Vertailuryhmä sai niin ikään ohjekirjaan perustuvaa supportoivaa mutta epäspesifistä terapiaa. Molemmissa ryhmissä oli samat terapeutit. Kaikki osallistujat arvioitiin haastattelemalla (EDE, Eating Disorder Examination, **Fairburn & Cooper, 1993) lähtötilanteessa, heti interventiojakson päätyttyä sekä kolmen ja kuuden kuukauden seurannassa. Lisäksi osallistujat täyttivät itsearviointilomakkeita.

Tutkimusjakson aikana pois pudonneita oli DKT-ryhmässä 4 % (2/50 potilaasta) ja vertailuryhmässä 33,3 % (17/51 potilaasta). Kuuden kuukauden seurantaan osallistui 98 % (N = 49/50) DKT- ja 76,5 % (N = 39/51) vertailuryhmässä olleista.

Interventiojakson jälkeen DKT-ryhmässä olleilla ahmiminen väheni nopeammin kuin vertailuryhmässä olleilla ja myös ahmimisen remission saavuttaneita oli enemmän. DKT-ryhmässä 64 % (31/48) oli saavuttanut ahmimisen remission, kun vertailuryhmässä vain 36 % (12/34), mutta ryhmien väliset erot eivät säilyneet seurannassa (6 kuukauden seurannassa ahmimisen remissiossa 52 % DKT-ryhmän potilaista vs 43 % vertailuryhmästä, 12 kuukauden seurannassa 64 % DKT-ryhmän potilaista vs 56 % vertailuryhmästä).

Vertailuryhmään verrattuna DKT-ryhmässä olleilla vähenivät kohtalaisesti enemmän EDE:llä arvioituna muut syömishäiriöoireet, kuten ruokavalion rajoittuneisuus (intervention jälkeen keskimäärin -0,44 pistettä vs vertailuryhmässä -0,09 pistettä, Cohenin d = 0,54; 12 kuukauden seuranta keskimäärin -0,63 pistettä vs vertailuryhmässä -0,15 pistettä, Cohenin d = 0,59) ja syömiseen liittyvät huolet (intervention jälkeen keskimäärin -1,71 pistettä vs vertailuryhmässä keskimäärin -0,95 pistettä, Cohenin d = 0,54).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Telch ym. (2001) yhdysvaltalaisessa satunnaistetussa vertailututkimuksessa «Telch CF, Agras WS, Linehan MM. Dialectical behavi...»2 44 ahmintahäiriötä (BED) sairastavaa naista (ikä 50 ± 9,1 vuotta, BMI 36,4 ± 6,6 kg/m2) satunnaistettiin saamaan joko dialektista käyttäytymisterapiaa (DKT) (N = 22) tai odottamaan hoitoa jonotuslistalla (N = 22). Hoitoa jonotuslistalla odottamaan satunnaistetuille tarjottiin mahdollisuus osallistua DKT-ryhmähoitoon tutkimusjakson jälkeen.

DKT-interventioryhmä sai 20 kertaviikkoista, kahden tunnin mittaista ryhmämuotoista ohjekirjaan perustuvaa terapiaistuntoa, jotka perustuivat epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoon alun perin kehitettyyn DKT-terapiaan (*Linehan, 1993), joka oli mukautettu ahmintahäiriön hoitoon (***Telch, 1997). Terapia-istunnoissa osallistujille opetettiin muun muassa rakentavampia tunteidensäätelykeinoja ja tietoisen läsnäolon taitoja. Kaikki osallistujat arvioitiin haastattelemalla (EDE, Eating Disorder Examination, **Fairburn & Cooper, 1993) lähtötilanteessa, heti interventiojakson päätyttyä sekä kolmen ja kuuden kuukauden seurannassa. Lisäksi osallistujat täyttivät itsearviointilomakkeita.

Satunnaistamisen jälkeen tutkimuksesta pois pudonneita oli yhteensä 23 % (N = 10, joista 4 DKT- ja 6 kontrolliryhmästä). DKT-interventioon satunnaistetuista 22 naisesta 18 jatkoi intervention loppuun asti (2/4 tippui pois ennen intervention aloittamista, poistippuneita yhteensä 18 %). Kontrolliryhmästä satunnaistamisjakson loppuun asti mukana olleista potilaista 14/16 aloitti DKT-ryhmässä kontrollijakson päätyttyä (joista poistippuneita 4/14, 29 %).

Interventiojakson jälkeen DKT-ryhmässä olleilla väheni ahmintojen määrä (ennen interventiota ahmintoja keskimäärin 11,5 ± 10,8, intervention jälkeen 0 ± 0 ahmintaa kuluneen kuukauden aikana) enemmän kuin hoitoa saamattomilla (ennen 14,5 ± 7,5 ahmintaa, jälkeen 10 ± 14 ahmintaa kuluneen kuukauden aikana) (p < 0,000). DKT:ta saaneista potilaista 16/18 (89 %) oli lopettanut ahmimisen (verrattuna kontrolliryhmän 2/16, 12,5 % potilaaseen). Kolmen kuukauden seurannassa vastaava luku oli 67 % ja kuuden kuukauden seurannassa 56 %. Verrattuna kontrolliryhmään DKT-ryhmässä vähenivät myös muut syömishäiriöoireet, kuten painoon (F1,31 = 5,9; p < 0,02), ulkomuotoon (F1,31 = 4,9; p < 0,03) ja syömiseen liittyvät huolet (F1,31 = 20,9; p < 0,001).

Kymmenestä kontrolliryhmässä olleesta potilaasta, jotka osallistuivat DKT-ryhmään satunnaistetun tutkimusjakson loputtua, 90 % oli saavuttanut ahmimisen remission DKT-ryhmähoidon jälkeen, 80 % 3 kuukauden seurannassa ja 67 % 6 kuukauden seurannassa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

* Linehan MM. Cognitive Behavioral Therapy of Borderline Personality Disorder. New York: Guilford Press 1993

** Fairburn CG, Cooper Z. The Eating Disorder Examination. Kirjassa: Fairburn CG, Wilson GT (toim.) Binge eating nature, assessment, and eating. 12. painos. New York, NY: Guilford Press 1993:317-60

*** Telch CF. Skills training treatment for adaptive affect regulation in a woman with binge-eating disorder. Int J Eat Disord 1997;22:77-81

Kommentti:

«Telch CF, Agras WS, Linehan MM. Dialectical behavi...»2: Pois pudonneiden määrä oli suuri.

Kirjallisuutta

  1. Safer DL, Robinson AH, Jo B. Outcome from a randomized controlled trial of group therapy for binge eating disorder: comparing dialectical behavior therapy adapted for binge eating to an active comparison group therapy. Behav Ther 2010;41:106-20 «PMID: 20171332»PubMed
  2. Telch CF, Agras WS, Linehan MM. Dialectical behavior therapy for binge eating disorder. J Consult Clin Psychol 2001;69:1061-5 «PMID: 11777110»PubMed