Primaarinen yläraajan syvä laskimotukos voi olla spontaani, yläraajan voimakkaaseen rasitukseen tai anatomiseen poikkeavuuteen liittyvä (Paget-Schrötterin syndrooma) «Lamontagne F, McIntyre L, Dodek P ym. Nonleg venou...»1. Yläraajan laskimotukoksen riskitekijöitä ovat sairaalahoito, sentraalinen laskimokatetri ja maligniteetti. Yläraajan syvän laskimotukoksen esiintyvyys väestössä on noin 1,6/10 000, mutta esimerkiksi tehohoitoaineistossa 1,8/100 «Spencer FA, Emery C, Lessard D ym. Upper extremity...»2. Yläraajan laskimotukoksen toistuminen, keuhkoembolisaatio ja siihen liittyvä kuolleisuus ovat samaa luokkaa kuin alaraajan laskimotukoksessa. Myös posttromboottinen oireyhtymä on suhteellisen yleinen (20,8 %:n ilmaantuvuus ensimmäisen vuoden aikana ja 27,3 % kahden vuoden aikana) «Mai C, Hunt D. Upper-extremity deep venous thrombo...»3.
Yläraajan laskimotukoksen antikoagulaatiohoitoa ei ole tutkittu satunnaistetuissa tutkimuksissa, mutta kansainväliset suositukset suosittavat vastaavaa antikoagulanttihoitoa kuin alaraajan syvässä laskimotukoksessa.