Takaisin

Kognitiiviset menetelmät ja kirkasvalohoito nuorten viivästyneen unirytmin hoidossa

Näytönastekatsaukset
Outi Saarenpää-Heikkilä
3.12.2015

Näytön aste: C

Kognitiiviset menetelmät yhdistettynä kirkasvalohoitoon voivat olla tehokkaita nuorten viivästyneen unirytmin hoidossa.

Australialaisessa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (RCT) «Gradisar M, Dohnt H, Gardner G ym. A randomized co...»1 satunnaistukseen osallistui 49 nuorta, joista 26 tuli hoitoryhmään (kognitiiviset menetelmät ja kirkasvalohoito) ja 23 odotuslistalle. Alun perin koulu- ja lehti-ilmoitusten perusteella mukaan tuli 206 perhettä, joita haastateltiin puhelimessa. Näistä lähempään arvioon tuli 133, joista 49 täytti DSPS:n (viivästynyt unijakso) diagnostiset kriteerit (ICSD-2, kliininen semistrukturoitu haastattelu). Osallistujat olivat iältään 11–18-vuotiaita, ja kaikilla osallistujilla sairaus oli kestänyt vähintään 4 vuotta. Hoitoryhmästä keskeytti 3 ja odotuslistalta jäi pois 6 nuorta. Viimeisestä hoitoryhmän mittauksesta puolen vuoden kohdalla jäi pois 8 nuorta.

Interventio koostui 6 yksilöllisestä tapaamisesta siten, että ainakin toinen vanhemmista oli mukana. 4 ensimmäistä tapaamista oli viikon ja 2 viimeistä kahden viikon välein. Ensimmäinen tapaaminen sisälsi unikasvatusta, unenhuoltoa ja valohoidon suunnittelua. Nuoria neuvottiin ottamaan valohoitoa vähintään puoli tuntia luonnolliseen heräämisaikaan, ja sen jälkeen varhaistamaan puolella tunnilla hoidon aloitusajankohtaa joka aamu, kunnes tavoiteaika (klo 6:00) oli saavutettu. Seuraavilla tapaamiskerroilla käytiin läpi kognitiivisia menetelmiä ja viimeisellä kerralla arvioitiin saavutettuja tuloksia ja nuorten tietoja unesta, unirytmistä ja ongelman uusimisen ehkäisystä.

Mittareina käytettiin unipäiväkirjaa ja väsymys-, uupumus- ja masennuskyselyitä. Kyselyt tehtiin niin hoito- kuin odotuslistaryhmällekin 8 viikon kuluttua intervention alusta ja vielä hoitoryhmälle puoli vuotta hoidon päättymisestä. Odotuslistalaiset saivat mahdollisuuden hoitoon tämän kakkosmittauksen jälkeen. Päätemuuttujia olivat nukahtamisviive, nukahtamisaika, kokonaisuniaika ja ylösnousuaika arkisin ja viikonloppuisin, hereilläoloaika yöllä, ylösnousuajan siirtymä viikonloppuisin, päiväväsymys, uupumus ja masennusoireet.

Hoitoryhmällä havaittiin merkittävä paraneminen odotuslistaryhmään verrattuna intervention jälkeen arkipäivien nukahtamisviiveessä, nukahtamis-, kokonaisuni- ja ylösnousuajoissa sekä yöllisessä hereilläoloajassa. Nukahtamisviive sekä nukahtamis- ja heräämisaika viikonloppuisin paranivat merkitsevästi. Parannusta nähtiin myös päiväväsymys-, uupumus- ja masennusmittareissa. Nämä saavutukset säilyivät hyvin puolen vuoden seurannassa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimuksen vahvuus on RCT-asetelma. Muita vastaavia tutkimuksia aiheesta ei ole. Heikkous on kahden eri menetelmän yhdistäminen ilman, että olisi vertailtu myös menetelmiä erikseen. Näin jää epäselväksi, mikä on molempien komponenttien osuus myönteisissä tuloksissa.

Kirjallisuutta

  1. Gradisar M, Dohnt H, Gardner G ym. A randomized controlled trial of cognitive-behavior therapy plus bright light therapy for adolescent delayed sleep phase disorder. Sleep 2011;34:1671-80 «PMID: 22131604»PubMed