Takaisin

Oraaliset antihistamiinit allergisen nuhan hoidossa

Näytönastekatsaukset
Katariina Lehtinen
30.3.2016

Näytön aste: A

Oraaliset antihistamiinit lievittävät allergisen nuhan oireita ja ovat turvallisia lyhytaikaisessa käytössä.

Hore ym. selvittivät «Hore I, Georgalas C, Scadding G. Oral antihistamin...»1 systemaattisessa katsauksessaan suun kautta otettavien antihistamiinien tehoa jatkuvan allergisen nuhan hoidossa. Katsaukseen etsittiin kaksoissokkoutettuja, satunnaistettuja tutkimuksia, joissa verrattiin suun kautta otettavan antihistamiinin tehoa lumeeseen. Haku tehtiin julkaistuista ja julkaisemattomista tutkimuksista. Tutkittavien tuli olla yli 12-vuotiaita, ja allergia tuli olla diagnosoitu. Tutkimuksissa tuli olla raportoitu nenän tukkoisuutta mittaavat oirepisteet. Seitsemän tutkimusta täytti sisäänottokriteerit. Henkilöitä tutkimuksissa oli yhteensä 1 218. Antihistamiinit, joiden tehoa oli verrattu lumeeseen, olivat mitsolastiini (10 mg x 1 28 vuorokauden ajan), ebastiini (10 mg tai 20 mg x 1 12 viikon ajan), setiritsiini (10 mg x 1 2 viikon ajan) tai terfenadiini (60 mg x 2 2 viikon ajan), loratadiini (10 mg x 1 28 vuorokauden ajan) tai terfenadiini (60 mg x 2 28 vuorokauden ajan), feksofenadiini (120 mg x 1 tai 180 mg x 1 28 vuorokauden ajan), klemastiini (1 mg x 2 21 vuorokauden ajan) tai loratadiini (10 mg x 1 21 vuorokauden ajan) sekä setiritsiini (10 mg x 1 tai 20 mg x 1 28 vuorokauden ajan).

Tutkimuksen mukaan suun kautta otettavilla antihistamiineilla oli merkitsevä vaikutus nenän tukkoisuuden lievittämisessä jatkuvasta allergisesta nuhasta kärsivillä potilailla. Painotettu keskiarvojen ero oli -0,52 potilaiden arvioimissa oirepisteissä (asteikko 0–3) (95 % luottamusväli -0,73 – -0,31; P < 0,00001) ja -0,33 tutkijan arvioimissa oirepisteissä (95 % luottamusväli -0,49 – -0,16; P = 0,0001). Nenän tukkoisuutta mittaavat oirepisteet vähenivät lähtötilanteeseen verrattuna potilaiden arvion mukaan noin 31,5 %:lla ja tutkijan arvion mukaan 22 %:lla käytettäessä suun kautta otettavaa antihistamiinia. Tilastollisesti merkitsevää heterogeenisuutta ei havaittu tutkimusten välillä.

Päänsärky oli yleisin haittavaikutus. Väsymyksen havaittiin lisääntyvän tilastollisesti merkitsevästi (P < 0,03) yhdessä tutkimuksessa setiritsiinin annostuksella 20 mg x 1 (itsehoitoannostus 10 mg x 1). Toisessa tutkimuksessa väsymys lisääntyi tilastollisesti merkitsevämmin (P < 0,02) lumeryhmässä verrattuna loratadiiniryhmään (10 mg x 1).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Murris-Espin ym. selvittivät «Murris-Espin M, Melac M, Charpentier JC ym. Compar...»2 ebastiinin (10 mg kerran päivässä) ja setiritsiinin (10 mg kerran päivässä) tehoa ja turvallisuutta neljä viikkoa kestävässä, kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa monikeskustutkimuksessa. Tutkimukseen osallistui 214 kausiluonteisesta, allergisesta riniitistä kärsivää potilasta (17–70 vuotta). Poissulkukriteereinä olivat raskaus, imetys, tietyt sairaudet, jotka voisivat vaikuttaa terapeuttisen vasteen arviointiin, nenäpolyyppi, alkoholin tai muiden aineiden väärinkäyttö, munuaisten, maksan tai sydämen toiminnan poikkeavuus tai tiettyjen lääkeaineiden tutkimusta edeltävä käyttö.

Potilaat pitivät kirjaa allergiaoireista (nenän tukkoisuus, valuminen, aivastelu ja kutina) päivittäin. Allergiaoireet olivat lievittyneet viikon kuluttua setiritsiiniä käyttävillä potilailla merkitsevämmin (p = 0,037) kuin ebastiinia käyttävillä potilailla. Neljän viikon kuluttua kokonaisoireiden tulos (total severity score, jossa huomioitu nenän tukkoisuus, vuotaminen, kutina ja aivastelu) parani setiritsiinillä 53,7 % ja 44,7 % ebastiinilla (p = 0,12). Tutkimuksen lopussa 17,8 % setiritsiiniä käyttävistä potilaista oli lääkärin arvion mukaan oireettomia, kun taas ebastiinia käyttävistä potilaista oireettomia oli 6,9 % (p = 0,02). Haittavaikutukset olivat lieviä tai kohtalaisia eikä niiden ilmaantuvuus eronnut merkitsevästi setiritsiiniä tai ebastiinia käyttävillä potilailla.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Davies selvitti «Davies RJ, European Multicentre Study Group. Effic...»3 kansainvälisessä, kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa tutkimuksessa ebastiinin (10 mg tai 20 mg kerran päivässä) ja loratadiinin (10 mg kerran päivässä) tehoa ja siedettävyyttä allergisen nuhan hoidossa. Tutkimukseen osallistui 317 potilasta (ikä 12–68 vuotta), joilla oli todettu kausiluonteinen allerginen nuha ja joilla oli tutkimuksen alkaessa allergisen nuhan oireita. Potilaat saivat joko 10 mg ebastiinia, 20 mg ebastiinia tai 10 mg loratadiinia aamuisin 4 viikon ajan. Natriumkromoglikaattia sisältävää nenäsuihketta ja -silmätippoja (2-prosenttinen) käytettiin tarvittaessa lisälääkkeenä. Tutkittavat pitivät 12 tunnin välein kirjaa oireiden (nenän tukkoisuus, valuminen, aivastelu ja kutina, sekä silmien vetistäminen ja sidekalvon ärtyneisyys) vaikeudesta sekä mahdollisten haittavaikutusten ilmaantumisesta.

Tutkimuksessa selvitettiin kausiluonteisten oireiden indeksin muuttumista (perennial index, PIN = aivastelu, nenän kutina ja vuotaminen) lähtötasoon verrattuna tutkimusjakson aikana. Toissijaisina muuttujina olivat kokonaisindeksin (total nasal index, TNI = PIN + nenän tukkoisuus) muutos lähtötasoon verrattuna sekä viikoittaisten kausiluonteisten oireiden indeksin muutos lähtötasoon verrattuna, lisälääkkeen käytön tarve, tutkimuksesta vetäytyminen hoidon tehottomuuden vuoksi sekä potilaan ja lääkärin lopullinen mielipide hoidon tehosta.

Oireet vähenivät kliinisesti ja tilastollisesti merkitsevämmin (p < 0,05) ebastiinia käyttäneillä (sekä 10 mg että 20 mg) kuin loratadiinia käyttäneillä kaikkien muiden parametrien, paitsi aivastelun, nenän kutinan ja silmäoireiden suhteen. TNI-tulos pieneni merkitsevästi paremmin ebastiinia käyttäneillä potilailla (ebastiini 10 mg p = 0,009; ebastiini 20 mg p < 0,001) verrattuna loratadiinia käyttäneisiin potilaisiin. Ebastiinin eri annoksilla ei ollut merkitsevää eroa oireiden lievittymisessä, mutta suurempi annos pidensi vaikutuksen kestoa. Potilaiden mielestä oireet olivat helpottaneet tutkimuksen lopussa 81 %:lla (p < 0,05) ebastiinia 10 mg vuorokaudessa käyttäneillä ja 82 %:lla (p < 0,001) ebastiinia 20 mg vuorokaudessa käyttäneillä, kun taas loratadiinia käyttäneistä 65 % koki oireiden helpottaneen. Vastaavasti lääkärit arvioivat oireiden helpottuneen 85 %:lla ebastiinia 10 mg:aa/vrk:ssa (p < 0,05) ja 79 %:lla ebastiinia 20 mg/vrk:ssa käyttäneistä (p < 0,01) verrattuna 66 %:iin loratadiinia käyttäneistä. Lisälääkkeen käytössä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa eri hoitomuotojen välillä. Kaikki hoitomuodot olivat hyvin siedettyjä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Van Cauwenberge ym. vertasivat «Van Cauwenberge P, Juniper EF. Comparison of the e...»4 monikansallisessa, kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa feksofenadiinin (120 mg x 1), loratadiinin (10 mg x 1) ja lumeen (x 1) tehoa, turvallisuutta ja vaikutusta elämänlaatuun allergisen nuhan hoidossa.

Tutkimukseen osallistui 688 allergisesta nuhasta kärsivää potilasta, jotka saivat joko feksofenadiinia, loratadiinia tai lumetta kerran päivässä kahden viikon ajan. Potilailta seurattiin seuraavia parametreja ja arvioitiin muutosta hoidon aikana: keskimääräiset kokonaisoireet 24 tuntia lääkkeenoton jälkeen (reflective TSS), neljän yksittäisen oireen summa (pois lukien nenän tukkoisuus), välitön vaikutus kokonaisoireisiin (instantaneous TSS), yksittäisten oireiden summa (mukaan lukien nenän tukkoisuus) sekä kysely nenä- ja silmäoireiden vaikutuksesta elämänlaatuun (Rhinoconjunctivitis Quality of Life Questionnaire, RQLQ). Haittavaikutukset raportoitiin.

Keskimääräiset kokonaisoireet 24 tuntia lääkkeenoton jälkeen (mean 24h reflective total symptom score, TSS) ja välitön vaikutus kokonaisoireisiin (instantaneous TSS) pienenivät merkitsevästi sekä feksofenadiinilla (molempien oireiden suhteen p ≤ 0,0001) että loratadiinilla (keskimääräiset 24 tunnin oireet p ≤ 0,001, välittömät kokonaisoireet p ≤ 0,005) verrattuna lumeeseen. Yksittäisten oireiden suhteen feksofenadiini vähensi merkitsevästi (p ≤ 0,05) loratadiinia tehokkaammin kutisevia, vetistäviä ja punoittavia silmiä sekä lievitti merkitsevästi paremmin (p ≤ 0,05) nenän tukkoisuutta 24 tuntia lääkkeenoton jälkeen. Feksofenadiini paransi myös loratadiinia (p ≤ 0,03) ja lumetta (p ≤ 0,005) merkitsevästi tehokkaammin elämänlaatua. Erot olivat kliinisesti merkittäviä. Loratadiinilla ei ollut tilastollisesti merkitsevämpää vaikutusta elämänlaatuun lumeeseen verrattuna. Haittavaikutukset ja niiden esiintyvyys oli kaikissa ryhmissä vastaavia keskenään.

Feksofenadiini ja loratadiini ovat tehokkaita kausittaisten allergiaoireiden lievittämisessä kerran päivässä annosteltuna. Näistä feksofenadiini oli loratadiinia merkittävästi tehokkaampi allergisten silmäoireiden ja nenän tukkoisuuden lievittämisessä. Feksofenadiini paransi myös merkitsevästi loratadiinia paremmin elämänlaatua.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Howarth ym. selvittivät «Howarth PH, Stern MA, Roi L ym. Double-blind, plac...»5 kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa, monikeskustutkimuksessa feksofenadiinin (120 mg tai 180 mg x 1) ja setiritsiinin (10 mg x 1) tehoa ja turvallisuutta kausiluonteisen allergisen nuhan hoidossa.

Sisäänottokriteerit täytti 842 potilasta (ikä 12–65 vuotta) kolmesta eri maanosasta. Heistä 721 suoritti tutkimuksen loppuun asti. Poissulkukriteereinä olivat ennaltaehkäisevä hoito kuluvan allergiakauden aikana, immunoterapiaa saaneet henkilöt, ylähengitystieinfektio kuluneen 30 päivän aikana, todettu munuais-, sydän- tai maksasairaus, raskaus, imetys tai jos tutkittavat olivat käyttäneet oraalisia tai paikallisia H1-reseptoriantagonisteja kuluneen 48 tunnin sisällä (poikkeuksena astemitsoli, jonka käytöstä tuli olla kulunut 6 viikkoa). Potilaiden tuli täyttää tietyt kriteerit oireiden vaikeuden suhteen.

Lääkityksen aloittamista edelsi sisäänajovaihe, jolloin testihenkilöt saivat lumetta 3–5 vuorokauden ajan. Näin saatiin mitattua lähtötaso, johon lääkityksen vaikutusta verrattiin. Lääkkeitä käytettiin 2 viikon ajan. Oireita arvioitiin 12 ja 24 tuntia annostelun jälkeen, jolloin oireita arvioitiin edellisten 12 tunnin ajalta. Lisäksi arviointi tehtiin aamuisin välittömästi annostelun jälkeen, jolloin oireita arvioitiin edeltävien 30 minuutin ajalta. Viittä yksittäistä oiretta seurattiin: aivastelua, nenän vuotamista, nenän, kitalaen tai kurkun kutinaa sekä kutiavia, vetistäviä tai punoittavia silmiä ja nenän tukkoisuutta. Oireita pisteytettiin vaikeuden mukaan asteikolla 0–5. Kokonaisoireiden tulos (total symptom score, TSS) laskettiin neljän yksittäisen oireen yhteenlaskettuina pisteinä (edellä mainitut, pois lukien nenän tukkoisuus). Päivittäin arvioitiin myös haittavaikutusten ilmentyminen. Potilaat arvioivat myös uneliaisuuden tuntemusta (asteikkona visual analog scale, VAS). Verinäytteitä otettiin ennen tutkimusta ja heti tutkimusjakson päätyttyä mittaamaan yleisiä hematologisia ja biokemiallisia parametreja.

Primaarimuuttujana tarkasteltiin muutosta 24 tunnin kohdalla arvioidussa kokonaisoireiden tuloksessa (TSS) verrattuna lähtötasoon. Toissijaisena muuttujana arvioitiin muutosta välittömässä vaikutuksessa kokonaisnenäoireisiin verrattuna lähtötasoon, muutosta 24 tunnin kohdalla mitatuissa viivästyneissä vaikutuksissa yksittäisten oireiden suhteen, haittatapahtumien ilmaantumista sekä uneliaisuuden tuntemusta (VAS).

Kaikki aktiiviset hoidot olivat merkitsevästi tehokkaampia lumeeseen verrattuna (p ≤ 0,0001) vähentämään 24 tunnin kohdalla mitattuja kokonaisoireita (TSS). Eri aktiivisten hoitojen välillä ei ollut merkitsevää eroa. Tulokset olivat yhteneviä kaikissa alaryhmissä.

Kaikki aktiiviset hoidot olivat merkitsevästi tehokkaampia vähentämään yksittäisten oireiden vaikeutta (aivastelu, nenän vuotaminen, nenän, kurkun tai kitalaen kutina, silmien kutina, vetistäminen tai punoitus, p = 0,0001; nenän tukkoisuus, p = 0,0052) verrattuna lumeeseen. Välitön vaikutus kokonaisoireisiin heti valmisteen ottamisen jälkeen oli merkitsevästi parempi kaikilla aktiivisilla hoidoilla verrattuna lumeeseen (p < 0,003). Näin ollen voitiin olettaa, että setiritsiinin ja feksofenadiinin teho säilyi koko annosteluvälin, 24 tunnin, ajan. Eri aktiivisten hoitomuotojen välillä ei ollut merkitseviä eroja. Hoitoon liittyviä haittavaikutuksia raportoitiin 23 %:lla feksofenadiinia (sekä annoksella 120 mg x 1 että 180 mg x 1), 25 %:lla setiritsiiniä ja 25 %:lla lumetta käyttävistä potilaista. Uneliaisuutta ja väsymystä esiintyi enemmän setiritsiinillä (9 %) kuin lumeella (4 %) (p = 0,07) tai feksofenadiinilla (4 %) (p = 0,02). Merkittäviä haittavaikutuksia ei ilmennyt.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

«Hore I, Georgalas C, Scadding G. Oral antihistamin...»1: Suomessa ei ole myynnissä mitsolastiinia, terfenadiinia eikä klemastiinia tablettimuotoisena.

Kirjallisuutta

  1. Hore I, Georgalas C, Scadding G. Oral antihistamines for the symptom of nasal obstruction in persistent allergic rhinitis--a systematic review of randomized controlled trials. Clin Exp Allergy 2005;35:207-12 «PMID: 15725193»PubMed
  2. Murris-Espin M, Melac M, Charpentier JC ym. Comparison of efficacy and safety of cetirizine and ebastine in patients with perennial allergic rhinitis. Ann Allergy Asthma Immunol 1998;80:399-403 «PMID: 9609610»PubMed
  3. Davies RJ, European Multicentre Study Group. Efficacy and tolerability comparison of ebastine 10 and 20mg with loratadine 10mg: a double-blind, randomised study in patients with perennial allergic rhinitis. Clin Drug Investig 1998;16:413-20 «PMID: 18370556»PubMed
  4. Van Cauwenberge P, Juniper EF. Comparison of the efficacy, safety and quality of life provided by fexofenadine hydrochloride 120 mg, loratadine 10 mg and placebo administered once daily for the treatment of seasonal allergic rhinitis. Clin Exp Allergy 2000;30:891-9 «PMID: 10848909»PubMed
  5. Howarth PH, Stern MA, Roi L ym. Double-blind, placebo-controlled study comparing the efficacy and safety of fexofenadine hydrochloride (120 and 180 mg once daily) and cetirizine in seasonal allergic rhinitis. J Allergy Clin Immunol 1999;104:927-33 «PMID: 10550734»PubMed