Takaisin

Juurentäyttötekniikan merkitys juurihoidon onnistumisen kannalta

Näytönastekatsaukset
Nina Mandelin
18.5.2022

Näytön aste: B

Lateraalikondensaatio- ja lämminguttaperkkatekniikka ovat ilmeisesti yhtä hyviä täyttömenetelmiä juurihoidon onnistumisen kannalta.

Hongkongin yliopiston hammasklinikalla tehdyssä prospektiivisessa kliinisessä tutkimuksessa «Chu CH, Lo EC, Cheung GS. Outcome of root canal tr...»1 arvioitiin kahden eri juurentäyttötekniikan (lämminguttaperkka, LG ja lateraalikondensaatio, LK) vaikutusta juurihoidon onnistumiseen. Tutkimuksessa vertailtiin myös eri tekniikoiden vaatimaa aikaa. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki 15–69-vuotiaat klinikan työterveyteen kuuluvat henkilöt, jotka tarvitsivat ei-kirurgista primaarijuurihoitoa. Potilaita oli yhteensä 79 ja hoidettavia hampaita 85. Hoitavat hammaslääkärit (4 henkilöä) olivat endodontian jatkokoulutuksessa olevia hammaslääkäreitä. Juurihoidettavan hampaan ja koko hampaiston tuli olla parodontologisesti terve. Preoperatiivisesti otettiin röntgenkuva, josta pystyttiin määrittämään, oliko hampaassa apikaalinen parodontiitti (AP). Kaikki juurihoidot suoritettiin saman protokollan mukaan: kofferdam-suojaus, tarvittaessa pre-endodonttinen paikkaus aseptisen työskentelyn varmistamiseksi, pulpan poisto pulpanpoistajalla ja instrumentointi K-viiloilla step-down-tekniikalla. Huuhteluaineena oli käytössä 5-prosenttinen NaOCl. Tarvittaessa tukkeutuneiden kanavien avaukseen käytettiin EDTA-pastaa. Ylitsepääsemättömän vaikeat tapaukset ohjattiin endodontian erikoishammaslääkärin hoitoon ja jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle. Juurihoito suoritettiin vähintään kahdella käynnillä, ja kanavalääkkeenä käyntien välillä käytettiin kalsiumhydroksiditahnaa tai antibiootti-kortikosteroiditahnaa. Hammaslääkäreistä kaksi teki juurentäytöt lateraalikondensaatiotekniikalla ja toiset kaksi käyttivät lämminguttaperkkatekniikkaa. Tiivistysaineena molemmissa täyttötekniikoissa oli resiinipohjainen eugenolivapaa tiivistysaine. Ennen juuritäytteen tiivistystä tai lämmitystä otettiin kuivanastakuva. Koronaalinen restauraatio tehtiin joko tavanomaisesti paikaten (yhdistelmämuovi tai amalgaami) tai kruunulla (kulta-posliinikruunu).

Potilaat kutsuttiin kontrolliin elokuussa 2000, jolloin juurihoidosta oli kulunut 36–48 kuukautta. Kontrollikäynnillä juurentäytteen suhteen sokkoutettu tutkija merkitsi ylös, oliko hammas kliinisesti terve, otti röntgenkuvan ja kirjasi subjektiiviset ja kliiniset löydökset. Terveiksi luokiteltiin hampaat, joissa ei ollut kipua, koputusarkuutta, lisääntynyttä liikkuvuutta tai patologiseksi luokiteltavia löydöksiä ympäröivissä pehmytkudoksissa (absessi tai fisteli). Periapikaalinen röntgenkuva otettiin paralleelitekniikalla filminpidikkeellä. Hoitotiedoille sokkoutettu tutkija katsoi sekä pre- että postoperatiiviset röntgenkuvat. Periapikaalistatus luokiteltiin seuraavasti: 1) normaali – juurta ympäröivä luurakenne normaalia; 2) apikaalinen parodontiitti – periapikaalinen radiolusenttisuus havaittavissa; 3) periapikaalistatus luokittelematon – röntgenkuvan laatu ei mahdollistanut periapikaalisten rakenteiden tarkastelua. Useampijuuriset hampaat luokiteltiin huonoimman periapikaalistatuksen omaavan juuren mukaan. Juurihoito katsottiin onnistuneeksi ainoastaan silloin, kun sekä kliininen status oli asetettujen kriteerien mukaan terve että radiologinen status luokiteltiin normaaliksi. Tutkimuksessa arvioitiin täyttötekniikan, potilaan iän, hammastyypin, juurten lukumäärän, preoperatiivisen apikaaliparodontiitin ja postoperatiivisen koronaalisen restauraation merkitys juurihoidon onnistumisen kannalta.

Kontrolliin saatiin 64 (81 %) potilasta ja 71 (83,5 %) hammasta. Näistä 34 hammasta oli täytetty lateraalikondensaatiotekniikalla (LK) ja 37 lämminguttaperkkatekniikalla (LG). Keskimääräinen seuranta-aika oli 40 kuukautta. LG-ryhmästä 30 (81 %) ja LK-ryhmästä 27 (79 %) hammasta katsottiin onnistuneeksi. Täyttötekniikoiden välille ei muodostunut tilastollisesti merkitsevää eroa. Juurihoidon onnistumisen kannalta myöskään potilaan iällä, seuranta-ajalla, hammastyypillä tai preoperatiivisesti todetulla apikaalisella parodontiitilla ei ollut merkitystä. Kruunutuksen positiivinen vaikutus juurihoidon onnistumiseen oli ainoa tilastollisesti merkitsevä tekijä (p = 0,037).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Meta-analyysissä «Peng L, Ye L, Tan H ym. Outcome of root canal obtu...»2 tutkittiin lämminguttaperkkajuurentäyttötekniikoiden ja lateraalikondensaatiotekniikan vaikututusta juurihoidon lopputulokseen. Artikkeleiden haku tehtiin tietokannoista MEDLINE (1966–2006), The Cochrane Library (Issue 4, 2005), EMBASE (1984–2006), SCI (1995–2006) ja CNKI (1994–2006). Mukaan otettiin ainoastaan ihmisillä tehdyt satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT) ja kontrolloidut kliiniset tutkimukset. Mukaanottokriteerit olivat seuraavat: a) primaarijuurihoito irreversiibelin pulpiitin tai kroonisen apikaaliparodontiitin takia; b) juurihoidon lopputulos oli arvioitu kliinisten oireiden tai radiologisen näkymän perusteella ja c) tutkimuksessa oli vertailtu lämminguttaperkka- ja lateraalikondensaatiotekniikoita. Mukaan otettiin 10 tutkimusta, joissa oli yhteensä 1 748 hammasta. Tutkimusten laatua arvioi kaksi tutkijaa, jotka sokkoutettiin artikkelin tekijöiden ja heidän laitostensa sekä lehden nimen suhteen. Laatua arvioitiin seuraavien seikkojen perusteella: a) oliko tutkimus asianmukaisesti satunnaistettu; b) oliko tutkimus kaksoissokkoutettu ja c) oliko tutkimuksessa kerrottu poisvetäytymisistä ja keskeyttäjistä. Mukaan otetuista artikkeleista kerättiin tiedot jälkikivusta, pitkäaikaisesta lopputuloksesta, juuritäytteen laadusta ja ylitäytöstä.

Ylitäyttöä tapahtui tilastollisesti merkitsevästi useammin lämminguttaperkkatekniikoilla verrattuna lateraalikondensaatioon (p = 0,0007). Toimenpiteen jälkeisen kivun, pitkäaikaisen ennusteen tai juuritäytteen laadun suhteen ei saatu tilastollisesti merkitsevää eroa täyttötekniikoiden välillä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentit

«Chu CH, Lo EC, Cheung GS. Outcome of root canal tr...»1: Tutkimus ei ollut satunnaistettu. Täyttötekniikka määräytyi sen perusteella, kumpi tekniikoista oli juurihoitoa tekevälle hammaslääkärille tutumpi. Erityyppisiä hampaita ei myöskään jaettu tasaisesti neljän hammaslääkärin kesken. Toinen juurikanavalääke (antibiootti-kortikosteroidi) ei ole Suomessa käytössä. Tutkimus oli yllä mainituista seikoista huolimatta tasokas. Mukaanottokriteerit olivat selkeät, juurihoitoprotokolla oli kuvattu tarkasti, hoidon aikana käytettiin kofferdam-suojausta ja seuranta tehtiin adekvaatisti. Tilastotieteellisin menetelmin saatiin aineistosta analysoitua eri tekijöiden vaikutusta juurihoidon onnistumiseen. Yhteenvetona todettiin, että lateraalikondensaatio- tai lämminguttaperkkatekniikan käytöllä ei ollut merkitystä juurihoidon onnistumisen kannalta 3–4 vuoden seurannassa.

«Peng L, Ye L, Tan H ym. Outcome of root canal obtu...»2: Lämminguttaperkkatäyttötekniikoita on useita (esimerkiksi lämmin vertikaalikondensaatio, pursotettava lämminguttaperkkatekniikka, guttaperkan kondensointi ultraäänellä, lämmin guttaperkka viejäytimen kera). Tässä meta-analyysissä ei voitu erotella eri tekniikoita, koska eri tekniikoita vertaavia RCT-tutkimuksia on vähän.

Kirjallisuutta

  1. Chu CH, Lo EC, Cheung GS. Outcome of root canal treatment using Thermafil and cold lateral condensation filling techniques. Int Endod J 2005;38:179-85 «PMID: 15743421»PubMed
  2. Peng L, Ye L, Tan H ym. Outcome of root canal obturation by warm gutta-percha versus cold lateral condensation: a meta-analysis. J Endod 2007;33:106-9 «PMID: 17258624»PubMed