Videopelien käyttö kuntoutuksessa on syntynyt ajatuksesta etsiä uusia keinoja kuntoutuksen toistomäärien saavuttamiseksi lisäkuormittamatta sosiaali- ja terveydenhuoltoa.
Pietrzak ym. «Pietrzak E, Cotea C, Pullman S. Using commercial v...»1tutkivat kaupallisesti saatavia ja suoraan hyllyltä ostettavia videopelejä yläraajan kuntoutukseen AVH:n sairastaneilla. Katsaukseen valittiin 6 kokotekstiartikkelia ja 7 abstraktia. Tutkimukset olivat pieniä (yhteensä 195 koehenkilöä), ja vain 3 oli RCT-tutkimuksia (Yawuzer ym. 2008, Saposnik ym. 2010, Manlapaz ym. 2010). 4 tutkimuksessa koehenkilöt olivat subakuutissa ja 4 kroonisessa vaiheessa, kun 4 tutkimuksessa oli molempia. 1 tutkimuksessa sairastumisaikaa ei raportoitu.
Tutkitut pelit olivat Nintendo Wii (10 tutkimusta), EyeToy PlayStation (2 tutkimusta) ja CyWee Z (1 tutkimusta). Nintendo Wii ilmeisesti hyödyttää kuntoutujia eniten edistyksen näkyessä yläraajan liikkuvuudessa, käden motoriikassa, puristusvoimassa ja taitavuudessa. Tulokset pysyivät seurantakäynneillä, jotka tehtiin 1, 2 ja 3 kuukauden kohdilla.
3 tutkimuksessa kymmenestä oli käsitelty turvallisuutta. Näistä kahdessa raportoitiin, ettei haittavaikutuksia ollut ja yhdessä raportoitiin lievää koettua kipua 3/96 harjoituskerralla.
Kirjoittajat esittivät johtopäätöksinään, että näyttö videopelien vaikutuksista on erittäin niukkaa, mutta videopeleillä harjoittelussa on mahdollisuuksia niiden helpon saatavuuden ansiosta.
Tutkimus «Thomson K, Pollock A, Bugge C ym. Commercial gamin...»2: Videopelit, systemaattinen katsaus 2014
Thomson ym. «Thomson K, Pollock A, Bugge C ym. Commercial gamin...»2 tutkivat, kuinka pelejä käytetään, millaisia kokemuksia pelaamisesta on kuntoutuksessa ja mitä vaikutuksia pelaamisella on. Tutkimuksia joulukuun loppuun 2013 mennessä valikoitui 19 (215 koehenkilöä). Tutkimukset olivat tyypillisesti pieniä toteutettavuustutkimuksia (feasibility) vaihtelevilla tutkimusasetelmilla, mikä rajoitti johtopäätösten tekoa, mutta mukana oli myös samat 3 RCT-tutkimusta kuin Pietrzakin ym. (2014) katsauksessa.
Kun tarkasteltiin erikseen näitä RCT-tutkimuksia, itsenäinen selviytyminen edistyi enemmän videopelaamisella kuin kontrolli-interventiolla (Yavuzer ym. 2008, n = 20, p = 0,018, FIM keskiarvoero 3,7; SD 0,1–3,7). Yläraajan toiminnan edistymisessä ei ollut eroa videopelaamisen ja kontrolli-intervention välillä (Saposnik ym. 2010, n = 22, WMFT keskiarvoero -7,4, luottamusväli -14,5 – -0,2; Manlapaz ym. 2009, n = 16, Motor Assessment Scale, p = 0,07). Yläraajan liikkeissä tutkimustulokset olivat ristiriitaisia (Yavuzer ym. 2008, n = 20, Brunstrom UE, p = 0,28; Saposnik ym. 2010, n = 22, puristusvoima keskiarvoero 1,9, luottamusväli -2,5–6,2; Manlapaz ym. 2009, n = 16, p = 0,027, Fugl-Meyer keskiarvoero 3, luottamusväli 1,41–1,85).
Katsauksen synteesin mukaan useimmat potilaat nauttivat pelien pelaamisesta ja voivat pelata 180 minuuttia viikossa (30–60 minuuttia kerrallaan 3–5 kertaa viikossa) ilman merkittäviä haittavaikutuksia. Pelaamisella on trendi edistää yläraajan toimintaa ja liikkeitä. Muutamassa tutkimuksessa tarkasteltiin päivittäisissä toiminnoissa edistymistä tai käyttökokemuksia.
Kirjoittajat esittivät johtopäätöksinään, että kaupalliset pelit saattaisivat tarjota runsaita toistoja yläraajan harjoitteluun, mutta näyttö on toistaiseksi riittämätöntä yleisiin johtopäätöksiin pelaamisen mahdollisista myönteisistä vaikutuksista AVH:n sairastaneilla.