Guanfasiinin tehosta aikuisten ADHD:n hoidossa on julkaistu 1 satunnaistettu, lumekontrolloitu tutkimus «Taylor FB, Russo J. Comparing guanfacine and dextr...»1. Tutkimusasetelma oli vaihtovuoroinen ja vertailtavia ryhmiä oli 3: guanfasiini, deksamfetamiini ja lumelääke. Kutakin lääkettä käytettiin 2 viikon ajan, ja jaksojen välissä oli 4 päivän lääkkeetön tauko.
Tutkimuksen sisäänottokriteerinä oli DSM-IV-diagnoosikriteerien mukainen ADHD, jossa lapsuuden oirekuvaa arvioitiin mahdollisuuksien mukaan käyttämällä useita eri tietolähteitä. Poissulkukriteereinä olivat orgaaniset aivosairaudet, skitsofrenia ja Touretten oireyhtymä. Lisäksi tutkimuksesta pyrittiin sulkemaan pois potilaat, joilla oli mahdollisesti ollut jokin "neurologinen vaurio", johon psyykkiset oireet yhdistyisivät. Tätä arvioitiin tutkimalla neurologisen statuksen lisäksi lieviä neurologisia oireita ("neurological soft signs"). Lisäksi tutkimuksesta suljettiin raskaana olevat ja sellaiset potilaat, joiden sairaus voisi vaikuttaa mielialaan ja kognitioon (tällaisina sairauksina luetellaan metaboliset sairaudet, keskushermoston sairaudet, älyllisen kehityksen häiriöt, hoitamattomat umpierityssairaudet). Tutkimukseen ei voinut osallistua, jos oli käyttänyt kannabista, kokaiinia, heroiinia tai laittomasti hankittua amfetamiinia 6 tutkimuksen alkua edeltäneen kuukauden aikana, trisyklisiä masennuslääkkeitä, venlafaksiinia tai bupropionia 3 edeltävän kuukauden aikana tai psykostimulanttilääkkeitä edeltävän 2 viikon aikana.
Tutkimuslääkkeet olivat merkitsemättömissä kapseleissa, joissa oli joko laktoosia, 0,25 mg guanfasiinia tai 2,5 mg deksamfetamiinia. Tutkimuslääke annosteltiin kerran päivässä aamulla. Aloitusannos oli 1 kapseli, ja annosta kasvatettiin 1 kapselilla 1–2 päivän välein sen mukaan, miten potilaat sietivät lääkettä. Korkein mahdollinen lääkeannos oli 2 mg guanfasiinia tai 20 mg deksamfetamiinia. Optimaaliseen annokseen päästiin 4–7 päivässä, ja tällä annoksella jatkettiin tutkimuksen loppuun (tutkimuksessa puhutaan 5–10 päivästä).
ADHD-oireita kartoitettiin 2 kyselyllä: DSM-IV ADHD Behavior Checklist for Adults ja Copeland Symptom Checklist for Adult Attention Deficit Disorders. Lisäksi arvioitiin masennusoireita (BDI-21), ahdistusoireita (HAM-A-14) ja pakko-oireita (Y-BOCS). Kaikki lomakkeet täytettiin ennen tutkimuksen alkua ja lisäksi jokaisen 2 viikon tutkimusjakson viimeisenä päivänä. Jokaisen jakson jälkeen tutkittavat täyttivät lisäksi 18-kohtaisen kyselyn lääkkeiden haittavaikutuksista. Itsearviointilomakkeiden lisäksi tutkimuksessa käytettiin 2 psykologista tutkimusta: Stroop Color-Word Interference Test ja Controlled Oral Word Association Test (COWAT). Tilastollisessa analyysissä käytettiin toistomittausvarianssianalyysiä, ja tutkittavat arvioitiin niissä ryhmissä, joihin heidät oli satunnaistettu ("intention-to-treat"). Tutkimuslääkkeiden järjestys huomioitiin ryhmien välisenä tekijänä.
Tutkimukseen osallistui 17 aikuista (7 miestä ja 10 naista), ja ryhmän keski-ikä oli 41,2 vuotta (vaihteluväli 21–57 vuotta). Otoskoon suuruutta ei oltu perusteltu voimalaskelmin. Tutkittavien rekrytointia ei kuvata mitenkään. Artikkelissa ei kerrota, olivatko kaikki tutkittavat mukana koko tutkimuksen ajan. Guanfasiinin keskimääräinen annos oli 1,1 mg (vaihteluväli 0,25–2,0 mg), ja yleisin haittavaikutus oli väsymys. Guanfasiini ei eronnut lumelääkkeestä haittavaikutusten lukumäärässä.
Artikkelissa mainitaan, että lume- ja lääkeryhmät eivät eronneet lähtötilanteessa toisistaan millään mittarilla, mutta lähtöpistemääriä ei kerrota, joten tieto puuttuu siitä, kuinka vaikeaoireisia tutkittavat olivat. Copeland-asteikolla ryhmät eivät eronneet toisistaan. ADHD-oirelistalla sekä guanfasiini että deksamfetamiini erosivat tilastollisesti merkitsevästi lumelääkkeestä eli oirepisteet olivat lääkkeillä matalammat kuin lumelääkkeellä, mutta eivät eronneet toisistaan merkitsevästi. Stroop-tutkimuksen väriosapisteet olivat kummassakin lääkeryhmässä paremmat kuin lumeryhmässä, mutta väri-sana-osapistemäärä oli lumelääkettä parempi vain guanfasiiniryhmässä.
Kommentti: Tutkimus oli pieni ja lyhytkestoinen, eikä sen perusteella voida tehdä päätelmiä guanfasiinin tehosta aikuisilla. Tutkimuksessa ja sen raportoinnissa oli useita metodologisia ongelmia, jotka heikentävät tulosten yleistettävyyttä.