Wagg ym. «Wagg A, Khullar V, Marschall-Kehrel D ym. Flexible...»1 selvittivät satunnaistetussa lumekontrolloidussa 12 viikkoa kestävässä tutkimuksessaan joustava-annoksisen fesoterodiinihoidon tehoa ja turvallisuutta yliaktiivisen rakon oireiden hoidossa 749:lla 65 vuotta täyttäneellä henkilöllä (naisia 53 %), joiden MMSE-tulos oli vähintään 20/30. Hoitoryhmä sai fesoterodiinia 4 mg:n aloitusannoksella ja nosti annosta halutessaan 8 mg:aan 4 viikon tai 8 viikon kuluttua tai siirtyivät takaisin 4 mg:aan 8 viikon kohdalla. Ryhmät jaettiin alle 75-vuotiaisiin ja yli 75-vuotiaisiin. 8 viikon kohdalla 64 % hoitoryhmäläisistä ja 71 % lumeryhmäläisistä nosti fesoterodiinin annosta.
12 viikon kohdalla hoitoryhmäläisillä oli vuorokauden virtsaamispäiväkirjassaan tilastollisesti merkitsevästi vähemmän virtsapakko-oireita (65–75-vuotiailla keskimäärin -4 vs. -2,7 ja yli 75-vuotiailla -3,5 vs. -1,9). Virtsankarkailukerrat eivät vähentyneet tilastollisesti merkitsevästi (65–75-vuotiaat -1,0 vs. -1,0 ja yli 75-vuotiaat -1,0 vs. -0,7). Vaippojen kulutuksen mediaani oli nuoremmassa ikäryhmässä hoito- ja lumeryhmissä -1,1 vs. -0,5 ja vanhemmassa ikäryhmässä -1,1 vs. -0,3; nämä erot olivat tilastollisesti merkitseviä. Suun kuivumista esiintyi hoitoryhmässä 34 %:lla ja lumeryhmässä 9 %:lla. Vastaavat luvut ummetuksen esiintyvyydessä olivat 5 % ja 3 %. Sekä hoitotulokset että haittavaikutusprofiili olivat pääsääntöisesti samansuuntaisia molemmissa ikäryhmissä. MMSE-tuloksissa ei todettu muutoksia hoitojakson lopussa.
Kommentti:Tehoa saatiin lähinnä yliaktiivisen rakon muihin oireisiin ja virtsankarkailuun lähinnä vaippojen käytöllä mitattuna. MMSE-testin tulos oli molemmissa ryhmissä lähtötilanteessa keskimäärin 28 ja vain pienellä osalla alle 25.
DuBeau ym. «Dubeau CE, Kraus SR, Griebling TL ym. Effect of fe...»2 selvittivät 12 viikkoa kestävässä satunnaistetussa lumekontrolloidussa tutkimuksessaan joustava-annoksisen fesoterodiinihoidon tehoa ja turvallisuutta 65 vuotta täyttäneillä kotona asuvilla henkilöillä (n = 562, keski-ikä 75 vuotta, 50,4 % yli 75-vuotiaita, naisia 82 %), joilla oli esiintynyt pakkovirtsankarkailukertoja 2–15 tai vähintään 8 virtsaamiskertaa edeltävässä 3 vuorokauden virtsaamispäiväkirjassa ja oireista johtuvaa kohtalaista haittaa. Potilaiden arvioitiin olevan heikentyvän terveydentilan riskissä VES-13-kyselyllä (Vulnerable Elders Survey) arvioituna, mutta heidän tuli pystyä itsenäisiin WC:ssä käynteihin joko apuvälineen kanssa tai ilman sekä täyttämään virtsaamispäiväkirja ja tutkimukseen liittyvät kyselyt itsenäisesti. Sekä hoito- että lumeryhmäläisillä oli lähtötilanteessa keskimäärin 8 sairautta ja käytössään keskimäärin 8 lääkettä. Hoitoryhmäläisistä 52,7 % ja lumeryhmäläisistä 64,4 % nosti 4 mg:n aloitusannoksen 4 viikon kohdalla 8 mg:aan. Hoitoryhmäläisistä 44,5 % ja lumeryhmäläisistä 57,3 % pysyi 8 mg:n annostuksessa 12 viikolle asti.
Pakkovirtsankarkailukerrat (keskimäärin -2,84 vs. -2,20), virtsaamiskerrat (-2,34 vs. -1,50), sekä vaippojen vaihtokerrat (-0,72 vs. -0,31) vähenivät hoitoryhmässä tilastollisesti merkitsevästi verrattuna lumeryhmään. Vakavia haittoja ei esiintynyt. MMSE-tulokset eivät muuttuneet kummassakaan ryhmässä tilastollisesti merkitsevästi.
Kommentti: Tutkimukseen osallistujilla oli monia sairauksia ja lääkityksiä, mutta he olivat toimintakyvyltään muutoin suhteellisen hyväkuntoisia. Keskimääräinen MMSE-testitulos oli lähtötilanteessa korkea: 28 molemmissa ryhmissä.