Takaisin

Ammatillinen kuntoutus ja työhönpaluu aivovamman jälkeen

Näytönastekatsaukset
Janne Leinonen ja Taina Nybo
29.12.2017

Näytön aste: C

Aivovammapotilaiden ammatillinen kuntoutus ilmeisesti edistää työhönpaluuta.

Foy «Foy CM. Long term efficacy of an integrated neurol...»1 haastatteli vuosina 2002–2011 aivovamman tai muun aivovaurion saanutta 16–36-vuotiasta henkilöä, jotka olivat saaneet intensiivistä yksilöllisesti räätälöityä lääkinnällistä kuntoutusta 1–9 vuotta aiemmin (N = 97).

Valtaosalla (n = 77) oli traumaattinen aivovamma (vaikea aivovamma 85 %, erittäin vaikea aivamma 15 %), ja heistä 36 oli työllistynyt, 37 ei. Aivovammat tosin olivat hyvin vakavia keskimäärin lähes 11 kuukautta kestäneen sairaalahoidon perusteella. Traumaattisen aivovamman saaneiden työllistyminen ei poikennut merkittävästi muun aivovaurion saaneista. Tutkimuksessa ei ollut kuntoutusta saamattomien vertailuryhmää.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: Tutkimus oli toteutettu Englannissa, joten voidaan olettaa aivovammojen alkuhoidon ja kuntoutuksen vastaavaan suomalaista siinä määrin, että tulos on kohtalaisesti sovellettavissa Suomeen.
  • Kommentti: Tutkimuksen laatua heikentää se, että siinä ei ollut vertailuryhmää. Toisaalta kyseessä oli konsekutiivinen sarja potilaista (N = 119), joista 97 (82 %) tavoitettiin 1 vuoden kuluttua kyselylomakkeella tai puhelinhaastattelulla.

Wrona «Wrona RM. Disability and return to work outcomes a...»2 tutki Yhdysvaltain yhden osavaltion alueella vuosina 1998–2002 työtapaturmassa aivovamman saaneen 797 potilaan ammatillista kuntoutusta. Tiedot kerättiin erilaisista rekistereistä. Enemmistö (n=712) potilaista oli miehiä. Yhteensä 366 potilasta sai kuntoutusta, ja 63 %lla se oli tutkimuksen päättyessä vielä kesken.

Potilaista 18 % oli palannut työhön ja 6 % arvioitiin työkykyiseksi. Suurimmalla osalla työhön paluun tilannetta ei saatu selvitettyä.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: Ei suoraan sovellettavissa Suomeen, koska vakuutus- ja korvauskäytännöt eroavat.
  • Kommentti: Seuranta-aika oli liian lyhyt, koska yli puolella potilaista ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteet olivat vielä kesken tutkimuksen päättyessä. Seuranta-ajan pituus mitä ilmeisemmin vaihteli.

Trexler ym. «Trexler LE, Trexler LC, Malec JF ym. Prospective r...»3 vertailivat prospektiivisessa satunnaistetussa kontrollitutkimuksessaan tehostetun voimavarojen käytön ("resource facilitation") ja tavallisen hoidon vaikutusta aivovauriopotilaiden työhönpaluuseen. Kaikkiaan potilaita oli 23, joista 7 oli aivovammapotilasta, ja heidät satunnaistettiin tehostettuun voimavarojen hyödyntämisen ohjelmaan tai tavalliseen hoitoon.

Aivovammapotilaiden tuloksia ei julkaistu erikseen, mutta interventioryhmässä osallistuminen ammatilliseen kuntoutukseen oli yleisempää, samoin työllistyminen puolen vuoden seurannan jälkeen (64 % interventio- ja 36 % verrokkiryhmässä).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: Vaikka tutkimuksessa kaikkien potilaiden aivovamma ei ollut traumaperäinen, voidaan sen katsoa olevan sovellettavissa myös näiden potilaiden kuntoutumiseen.
  • Kommentti: Tutkimuksen tasoa aivovammapotilaan kuntoutumista koskien heikentää pieni potilasmäärä ja se, että heidän tuloksiaan ei ilmoitettu erikseen. Toisaalta kyseessä oli prospektiivinen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (randomized controlled trial, RCT).

Trexler ym. «Trexler LE, Parrott DR, Malec JF. Replication of a...»4 julkaistussa työssä oli mukana kaikkiaan 44 aivovauriopotilasta, joista 23 traumaattisen aivovamman saanutta. Aivovammapotilaiden tuloksia ei esitetty erikseen, mutta todettiin, että eri diagnoosiryhmien tulokset eivät eronneet merkitsevästi toisistaan.

69 % interventioryhmässä olleista palasi työhön 15 kuukauden seurannan aikana, verrokkiryhmässä vastaavasti 50 %. Ryhmä (interventio vs. verrokki) oli tilastollisesti merkitsevä työhönpaluun ennustaja (Wald 4,91, P = 0,027). Voimavarojen käytön tehostamisryhmän potilailla, joiden tavoitteena oli työhönpaluu, oli 7 kertaa suurempi todennäköisyys palata tuottavaan työhön kuin verrokeilla (95 % luottamusväli 1,25–39,15).

Johtopäätöksenä todettiin, että tulos toistaa vuoden 2010 tuloksen tehostetun voimavarojen käytön vaikuttavuudesta työhönpaluun edistäjänä aivovaurion jälkeen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: Artikkelissa esitetyt toimenpiteet (tavoitteellinen ohjaus eri palveluntarjoajista, suunnitelma, jota seurataan, aivovammatietouden vieminen työpaikoille, suunnitelma työkyvyn ylläpitämisestä) vaatii resurssien koordinointia, mutta olisi pääosin sovellettavissa Suomeen.
  • Kommentti: RCT-tutkimus, joka replikoitu.Tutkimuksesta ei selviä aivovammojen vaikeusaste.

Radford ym. «Radford K, Phillips J, Drummond A ym. Return to wo...»5 tutkivat aivovammoihin erikoistuneen ammatillisen kuntouttajan merkitystä työhön palaamisen saavuttamiseksi 94 työssä käyvällä aivovammapotilaalla, jotka olivat vammansa vuoksi sairaalahoidossa vähintään 2 vuorokautta.

75 % ammatillista kuntoutusta saaneista oli vuoden kuluttua palannut työhön, kun tavanomaista hoitoa saaneista osuus oli vain 60 %. Keskivaikean tai vaikean aivovamman saaneista vastaavat osuudet olivat 70 % ja 43 %, ja heidän arvioitiin hyötyneen eniten räätälöidystä ammatillisen kuntoutuksen interventiosta. Työhön paluu oli kuntoutusta saaneilla myös nopeampaa kuin tavanomaista hoitoa saaneilla. Tutkimuksessa arvioitiin myös kuntoutuksen kustannusvaikuttavuutta ja päädyttiin arvioimaan, että yhtä työhön palautettua kohden ammatillisesta kuntoutuksesta aiheutui 500 punnan lisäkustannus.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: Tutkimus oli tehty Englannissa, sovellettavuutta Suomeen voidaan pitää vähintään kohtalaisena. Tutkimus korosti aivovammoihin erikoistuneen terveydenhuollon moniammatillisen työryhmän roolia työhönpaluun edistäjänä.

Murphy ym. «Murphy L, Chamberlain E, Weir J ym. Effectiveness ...»6 raportoivat 232 potilaan (62 % aivovammapotilaita) ammatillisen kuntoutuksen (Rehab UK) tuloksia. Ohjelmassa yhdistettiin ryhmämuotoisen moniammatillisen kuntoutuksen (Ben–Yishay) ja työpaikalla tapahtuvan ammatillisen kuntoutuksen elementtejä. 92 %:lla aivovamma oli muistiaukon perusteella vaikea.

41 % potilasta oli kuntoutuksen loputtua pystynyt palaamaan työhön, ja tämä vastasi tutkimuksessa mukana olleiden muiden aivovauriopotilaiden (SAV, tuumori) osuutta (47 %). Lisäksi 15 % oli koulutuksessa ja 16 % teki vapaaehtoistyötä. Vamman vaikeusaste ei vaikuttanut työllistymisen todennäköisyyteen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: Tutkimuksen soveltuvuus Suomeen on hyvä. Suomessa on pitkään ollut Ben–Yishay-tyyppistä moniammatillista laitosmuotoista kuntoutusta, jonka työllistymislukuja ei ole julkaistu. Elementtien yhdistäminen työpaikalla tapahtuvaan ammatilliseen kuntoutukseen vaikuttaa lupaavalta.
  • Kommentti: Tutkimus kuvaa hyvin laajan kansallisen kuntoutusohjelman sisältöä. Vertailuryhmä puuttui, mutta tutkimusasetelma mahdollisti aivovammapotilaiden työhönpaluun vertaamisen muihin aivovauriopotilaisiin.

Donker-Cools ym. «Donker-Cools BH, Daams JG, Wind H ym. Effective re...»7 tekivät systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aivovauriopotilaiden ammatillisesta kuntoutuksesta ja löysivät 5 tutkimusta, joissa oli mukana traumaattisen aivovamman saaneita potilaita. Tutkimuksissa interventiona oli erilaisia yhdistelmiä lääkinnällisestä ja ammatillisesta kuntoutuksesta.

Yhdessä menetelmällisesti heikkolaatuiseksi arvioidussa tutkimuksessa työllistyminen lisääntyi tukityöllistämistoimia saaneilla aivovammapotilailla.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: tutkimustulos on sovellettavissa suomalaiseen väestöön
  • Kommentti: Ammatillisen kuntoutuksen toteuttamistapoja on useita erilaisia. Suomessa tutkimuksia ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuudesta aivovammapotilailla ei ole tehty. Kaikkiaan tutkimusnäyttö ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuudesta traumaattisen aivovamman saaneilla on melko vähäistä, mutta tulokset viittaavat yhdenmukaisesti siihen, että ammatillisella kuntoutuksella, erityisesti yhdistettynä moniammatilliseen kuntoutukseen, voidaan parantaa työhönpaluun ennustetta. Ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuus ei vaikuta merkitsevästi eroavan aivovammapotilaiden ja muun aivovaurion saaneiden potilaiden välillä.

Kirjallisuutta

  1. Foy CM. Long term efficacy of an integrated neurological and vocational rehabilitation programme for young adults with acquired brain injury. J Occup Rehabil 2014;24:533-42 «PMID: 24347006»PubMed
  2. Wrona RM. Disability and return to work outcomes after traumatic brain injury: results from the Washington State Industrial Insurance Fund. Disabil Rehabil 2010;32:650-5 «PMID: 20205578»PubMed
  3. Trexler LE, Trexler LC, Malec JF ym. Prospective randomized controlled trial of resource facilitation on community participation and vocational outcome following brain injury. J Head Trauma Rehabil 2010;25:440-6 «PMID: 20220530»PubMed
  4. Trexler LE, Parrott DR, Malec JF. Replication of a Prospective Randomized Controlled Trial of Resource Facilitation to Improve Return to Work and School After Brain Injury. Arch Phys Med Rehabil 2016;97:204-10 «PMID: 26452718»PubMed
  5. Radford K, Phillips J, Drummond A ym. Return to work after traumatic brain injury: cohort comparison and economic evaluation. Brain Inj 2013;27:507-20 «PMID: 23473058»PubMed
  6. Murphy L, Chamberlain E, Weir J ym. Effectiveness of vocational rehabilitation following acquired brain injury: preliminary evaluation of a UK specialist rehabilitation programme. Brain Inj 2006;20:1119-29 «PMID: 17123928»PubMed
  7. Donker-Cools BH, Daams JG, Wind H ym. Effective return-to-work interventions after acquired brain injury: A systematic review. Brain Inj 2016;30:113-31 «PMID: 26645137»PubMed