Vangeille tulisi tarjota vapaaehtoista huumehoitoa. Erilaiset yhteisö- ja terapiahoidot saattavat vähentää itseraportoitua huumeiden käyttöä, mutta eivät ilmeisesti vaikuta uudelleenpidätyksen todennäköisyyteen. Farmakologiset interventiot (naltreksoni, metadoni, buprenorfiini) eivät ilmeisesti vähennä vankien huumeiden käyttöä tai kriminaalista käyttäytymistä eivätkä vaikuta uudelleenpidätyksen todennäköisyyteen. Eri farmakologisten interventioiden välillä ei todettu eroja.
Huumeriippuvuuden hoidoista vankilaolosuhteissa on tehty runsaasti tutkimusta, mutta suurin osa tutkimuksista on tehty Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Kanadassa, joissa vankienhoitosysteemi on varsin erilainen suomalaiseen verrattuna. Aiheesta on useita erilaisia katsauksia useissa erilaisissa asetelmissa.
Vuonna 2016 ilmestyneessä systemaattisessa katsauksessa «Werb D, Kamarulzaman A, Meacham MC ym. The effecti...»1 oli selitetty vankien huumeriippuvuuden pakollista hoitoa. Katsauksessa oli mukana 9 tutkimusta, joissa hoidon pituus vaihteli 21 päivästä 6 kuukauteen. Hoitomuodot olivat hyvin vaihtelevia tai heikkolaatuisia.
Yhteenvedossa todetaan, että todennäköisesti pakollinen hoito ei vähennä huumeiden käyttöä tai siihen liittyvää rikollisuutta, ja tekijät katsovatkin, että vangeille tulisi tarjota vapaaehtoisia hoitoja.
Cochrane-katsaus «Perry AE, Neilson M, Martyn-St James M ym. Interve...»2 selvitti naisvangeilla tehdyn terapeuttisen yhteisöhoidon, palkitsemishoidon, buprenorfiinikorvaushoidon ja kognitiivisen terapian vaikutusta vankien huumekäyttöön ja uudelleenpidätykseen. Katsauksessa arvioitiin 7 eri tutkimusta ja todettiin, että kokonaisvaikutuksena itse raportoidussa huumeiden käytössä oli merkittävää vähenemistä (n = 734, RR 0,687; 95 % luottamusväli 0,58–0,80), mutta ei merkittävää eroa uudelleenpidätyksen suhteen. Terapeuttisella yhteisöhoidoilla näytti olevan suurin vaikutus vankilaan udelleenjoutumisen todennäköisyyteen (n = 509, RR 0,42; 95 % luottamusväli 0,29–0,60) «Perry AE, Woodhouse R, Neilson M ym. Are Non-Pharm...»3.
Tutkimusten laatua ja raportointia pidettiin huonona, joten selvien johtopäätösten tekoa ei siksi voitu tehdä.
Toisessa Cochrane-katsauksessa «Perry AE, Neilson M, Martyn-St James M ym. Pharmac...»4 selvitettiin farmakologisten interventioiden vaikutusta vankien huumekäyttöön. Selvitykseen oli otettu mukaan tutkimukset naltreksoni-, buprenorfiini- ja metadonihoidoista, joissa vertailu oli tehty terapiaan tai hoidotta jättämiseen. Kaikkiaan 76 tutkimusta löydettiin, mutta niistä voitiin ottaa analyysiin vain 14, joista 9 tutkimuksessa oli vain miehiä. Katsaukseen sisällytettyjen tutkimusten laatu oli vaihteleva ja useisiin sisältyi merkittävä harhan riski.
Päätulokset olivat seuraavat:
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: