Systemaattisessa katsauksessa «Domin CM, Smith EJ, Terplan M. Transvaginal ultras...»1 selvitettiin kohdunkaulakanavan transvaginaalisella ultraäänitutkimuksella mitatun pituuden kykyä ennustaa spontaania ennenaikaista synnytystä oireettomilla yhtä lasta odottavilla äideillä 2. raskauskolmanneksessa ennen raskausviikkoa 24.
Laajan kirjallisuushaun (Medline, Cochrane, CINAHL) jälkeen analyysiin valikoitui 23 havainnoivaa tutkimusta (julkaisut vuosien 1996–2007 välillä) ja 26 792 naista. 7 artikkelissa tutkittiin potilaita, joilla oli korkea riski ennenaikaiseen synnytykseen, 6 tutkimuksessa oli mukaan otettu vaan matalan riskin potilaita ja lopuissa tutkimuksissa oli mukana sekä korkean että matalan riskin potilaita. Ultraäänitutkimukset tehtiin raskausviikoilla 14–24, ja raja lyhyelle kohdunkaulakanavalle vaihteli tutkimuksissa ≤ 10–30 mm (2 tutkimuksessa ≤ 33). 3 tutkimuksessa oli mukana muutamia potilaita (tarkkaa lukua ei mainittu), joille laitettiin kohdunkaulan tukilanka lyhyen kohdunkaulakanavan löytymisen jälkeen. Ennenaikaisen synnytyksen viikkoraja vaihteli tutkimuksissa < 28–37. Tutkimuksista 21 oli luonteeltaan prospektiivisia, 2 retrospektiivisiä. Vain 4 prospektiivisessa tutkimuksessa (19 %) oli kuvattu tutkimuspotilaiden peräkkäinen tutkimukseen otto. Voima-analyysi oli tehty 10 (48 %) tutkimuksessa, ja testitulosta ei kerrottu hoitavalle taholle 11 (52 %) tutkimuksessa. Riittävä tutkimuspopulaation kuvaus oli tehty 17 (74 %) artikkelissa.
Mediaani insidenssi spontaanille ennenaikaiselle synnytykselle < H37 ja < H35 oli 7,2 % (3,4–11,2 %) ja 4,3 % (1,9–11,4 %). Sensitiviteetti vaihteli 1,6–100 % ja spesifiteetti 60,2–100 %. Positiivinen ja negatiivinen uskottavuusosamäärä vaihtelivat 2,1–95,3 ja 0,1–1,0. Meta-analyysissä arvioitiin, että parhaiten ennenaikaista synnytystä ennusti kohdunkaulakanavan pituus ≤ 20 mm ja ennenaikaisen synnytyksen raja < H35. Tässä mallissa sensitiviteetti oli 22,1 %, spesifiteetti 98,2 % ja ROC-analyysissä AUC (käyrän alla oleva pinta-ala) arvo 0,89. Mallin positiivinen uskottavuusosamäärä oli 12,4 ja negatiivinen 0,74. Kohdunkaulan pituudelle ≤ 33,15 mm vastaavat luvut olivat 32,7 %, 90,0 %, 4,9, 0,6 ja AUC 0,83 ja pituudelle ≤ 25 mm 33,3 %, 95,9 %, 6,3, 0,65 ja AUC 0,85.
Tutkimukset olivat heterogeenisia tutkimusajankohdan, potilaiden ennenaikaisen synnytyksen riskin, kohdunsuun tukilangan käytön ja ennenaikaisen synnytyksen ajankohdan määrityksen suhteen. Työryhmä teki erillisanalyysit näiden muuttujien suhteen ja totesi, että testin (kohdunkaulakanavan pituuden mittaus) sensitiivisyys oli parempi (58 %) tehtynä raskausviikon 20 jälkeen kuin ennen H20:tä (28,2 %), mutta spesifisyys oli parempi (98,5 %) ennen H20:tä kuin sen jälkeen (82 %). Testi oli herkempi korkean riskin potilailla (aiempi ennenaikainen synnytys, kohtuanomalia, konisaatio, aiempi kohdunkaulan tukiommel) (54,9 vs. 40,0 %), mutta tarkempi matalan riskin potilailla (96,1 vs. 75,7 %). Kaiken kaikkiaan testi toimi paremmin matalan riskin potilailla (AUC 0,88 vs. 0,80). Testin toimivuus ei muuttunut, kun analyysiin otettiin mukaan kohdunkaulan tukilangan saaneet potilaat.
Kommentti: Meta-analyysin voimaa heikentää tutkimusten suuri heterogeenisyys.
Vuonna 2016 julkaistu kohorttitutkimus «Son M, Grobman WA, Ayala NK ym. A universal mid-tr...»2 pyrki selvittämään, vähentääkö toisessa trimesterissä tehty kohdunkaulakanavan transvaginaalinen ultraäänitutkimusseula ennenaikaisia synnytyksiä. Tutkimukseen otettiin 1 lasta odottavat naiset, joilla ei ollut anamneesissa ennenaikaisia synnytyksiä. Tutkimusmateriaali kerättiin ajanjaksona 1/2007–1/2014, ja kaikki potilaat synnyttivät samassa tertiääritason sairaalassa Chicagossa. Tutkimusyksikössä otettiin käyttöön rutiinimainen transvaginaalinen kohdunkaulan ultraäänitutkimus 7/2011. Tutkimuksessa verrattiin 46 598 naista, joille ei tehty vaginaalista kohdunkaulan ultraääntä, 17 609 naiseen, joille kohdunkaulan ultraäänitutkimus tehtiin. Ultraäänitutkimus tehtiin raskausviikoilla 18–24 (mediaani 20,7 viikkoa), ja lyhyenä pidettiin kohdunkaulan mittaa ≤ 25 mm. Kun kohdunkaulakanava oli ≤ 20 mm, suositeltiin potilaalle vaginaalista progesteronihoitoa. Tutkimuksessa analysoitiin ennenaikaiset synnytykset raskausviikoilla < 37, < 34 ja < 32. Tutkimukseen osallistuneista naisista 34 856 (54,3 %) oli ensisynnyttäjiä.
17 590 odottajasta 157:llä (0,89 %:lla) kohdunkaula oli lyhyt eli ≤ 25 mm. 83:lla eli 0,47 %:lla kohdunkaula oli ≤ 20 mm. 43 naisista sai vaginaalisen progesteronihoidon. 6 naista sai ensin vaginaalisen progesteronin ja myöhemmin kohdunkaulakanavan tukilangan kohdunsuun tilanteen huononnuttua. 31 naiselle asetettiin suoraan kohdunkaulan tukilanka (ei progesteronia). Lisäksi 20 naista, joilla seulonnan aikaan kohdunkaula oli > 25 mm, sai myöhemmin raskauden aikana kohdunkaulan tukilangan huonon kohdunsuun tilanteen takia. 12 potilasta, joilla kohdunkaula oli seulonnassa < 20 mm, ei saanut mitään hoitoa.
Naisista, joilla kohdunkaula oli seulonnan aikana ≤ 25 mm, 31,8 % (50/157) synnytti ennenaikaisesti (< H37). Naisista, joilla kohdunkaula oli ≤ 20 mm, 44,6 % (37/83) synnytti < H37.
Kohdunkaulakanavan pituuden mittaaminen johti toimenpiteisiin (vaginaalinen progesteronihoidon suositteleminen, tukilanka), ja tässä ryhmässä oli merkittävästi vähemmän spontaaneja ennenaikaisia synnytyksiä < H37 (p < 0,001), < H34 (p < 0,004) ja < H32 (p < 0,017). Monimuuttujanalyysissä spontaanin ennenaikaisen synnytyksen aOR oli < H37 0,79 (95 % luottamusväli 0,72–0,86), < H34 0,72 (95 % luottamusväli 0,60–0,86) ja < H32 0,70 (95 % luottamusväli 0,55–0,89).