Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi «Göstemeyer G, da Mata C, McKenna G ym. Atraumatic ...»1 pyrki selvittämään atraumaattisen (ART-menetelmä) ja tavanomaisen paikkausmenetelmän vaikutusta onnistumiseen juuripinnan kariesvaurioiden paikkauksessa ikääntyneillä. Elektroninen haku tehtiin 3 tietokannasta (EMBASE/Ovid, MEDLINE/PubMed, CENTRAL) vuoteen 2019. Inkluusiokriteerinä oli potilaiden vähintään 60 vuoden ikä. Tutkimus suljettiin pois, jos aineisto käsitti pelkästään erityisryhmiä (esim. sädehoitoa saaneita syöpäpotilaita). Löydetyistä 332 artikkelista seuloutui 11 artikkelia, jotka tutkittiin tarkemmin. Näistä kaikki kriteerit täytti vain 3 artikkelia, ja ne sisällytettiin meta-analyysiin «Lo EC, Luo Y, Tan HP ym. ART and conventional root...»2, «da Mata C, Allen PF, McKenna G ym. Two-year surviv...»3 ja «Cruz Gonzalez AC, Marín Zuluaga DJ. Clinical outco...»4. Artikkeleista 1 oli tasokas, 1 kelvollinen ja 1 heikko.
Tutkimukset oli tehty Kiinassa, Irlannissa ja Kolumbiassa. Potilaitten ikä vaihteli välillä 60–101 vuotta. Osa potilaista asui hoivakodeissa, mutta he pystyivät itse hampaiden omahoitoon. Jokaisella potilaalla oli vähintään 1 juuripinnan kariesvaurio. Osa vaurioista oli hampaan kruunun alueella, mutta tällöin juuripinnan vauriot raportoitiin erikseen. Pehmeys ulottui vähintään 0,5–1 mm dentiiniin, ja lähelle pulpaa ulottuvat vauriot suljettiin tutkimuksen ulkopuolelle.
Potilaat satunnaistettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Koeryhmässä karioitunut hammaskudos preparoitiin, ja kaviteetti muotoiltiin käyttäen ainoastaan käsi-instrumentteja (ART-menetelmä). Hampaat paikattiin lasi-ionomeerisementillä (kemiallisesti kovettuva tai resiinimodifioitu). Kontrolliryhmässä karioitunut hammaskudos poistettiin ja kaviteetti muotoiltiin poralla tavanomaiseen tapaan. Hampaat paikattiin resiinimodifioidulla lasi-ionomeerillä.
Seuranta-aika oli 6–24 kuukautta.
Ensisijaisena tulosmuuttujana oli paikan kestävyys ilman uusimis- tai korjaustarvetta. Jos paikka oli kokonaan irronnut, katsottiin toimenpide epäonnistuneeksi. Korjaustarve arvioitiin käyttäen perinteistä USPHS-luokitusta «Ryge G. Clinical criteria. Int Dent J 1980;30:347-...»5 tai ART-tekniikkaan kehitettyä luokitusta «Frencken JE, Makoni F, Sithole WD ym. Three-year s...»6, «Frencken JE, Taifour D, van 't Hof MA. Survival of...»7. Korjaustarpeen arviointikriteerinä käytettiin vähintään 0,5 mm:n rakoa saumaliittyvyydessä.
Meta-analyysissä yhdessä työssä harhan riskin todettiin olevan matala (tutkimuksen laatu tasokas), toisessa kohtalainen (laatu kelvollinen) ja kolmannessa korkea (laatu heikko). Kun analyysi suoritettiin per-protocol (PP), jolloin analysoidaan vain tutkimushetkellä mukana olevat potilaat ja tutkimuskadon vuoksi tutkimatta jääneet potilaat suljetaan pois analyysistä, puolsi vaarasuhde tilastollisesti merkitsevästi perinteistä paikkausmenetelmää (OR = 2,06, 95 % luottamusväli 1,06–4,00). Heterogeenisyys tutkimusten välillä oli pientä (I2 = 0 %).
Koska kahdessa artikkelissa potilaskato oli tarkastushetkellä merkittävä ja muodosti huomattavan uupumisharhan riskin (attritio), suoritettiin myös intention-to-treat-analyysi (ITT), jolloin kaikki tapaukset pidettiin analyysissa mukana ja puuttuva tarkastushetken arvo korvattiin viimeisimmällä tiedossa olevalla arvolla (käytännössä siis katsottiin onnistuneiksi, jos on vain alkutilanne ja yksi seuranta-ajankohta). Tällöin vaarasuhde puolsi edelleen perinteistä menetelmää, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (OR = 1,36, 95 % luottamusväli 0,92–2,02). Heterogeenisyys tutkimusten välillä oli edelleen pientä (I2 = 0 %).
Johtopäätöksenä oli, että menetelmien välillä ei varmuudella voida osoittaa olevan eroa, mutta rajallinen data ei mahdollista ART-tekniikkaan liittyvän riskin sulkemista pois.
Kuitenkin kliinisesti ART-tekniikan käyttö saattaa joskus olla tarkoituksenmukaista, jos potilasta on vaikeaa saada tavanomaiselle vastaanotolle, eikä non-invasiivista karieksen pysäytyshoitoa katsota riittäväksi. Tällöin ennuste on kohtalainen: 6–24 kuukauden seurannassa yli 80 %, mikä usein saattaa olla riittävä. Tutkimuksia, jotka vertaisivat ART-menetelmällä tehtyä paikkaa perinteiseen yhdistelmämuovista tehtyyn paikkaan, ei ole julkaistu.
Meta-analyysin julkaisemisen jälkeen yhdestä tutkitusta aineistosta on julkaistu myös 5 vuoden seuranta «da Mata C, McKenna G, Anweigi L ym. An RCT of atra...»8. Aiheesta on julkaistu myös kommentti «Oliver A. Should atraumatic restorative treatment ...»9, ja se on huomioitu uudessa systemaattisessa katsauksessa «Maia TS, Lima TD, Vieira WA ym. Survival of atraum...»10. 5 vuoden jälkeen paikatuista hampaista pystyttiin kuitenkin tarkastamaan vain 28 %, jolloin uupumisharhan riski muodostui niin suureksi, että uutta meta-analyysiä ei ollut mielekästä tehdä.