Cochrane-katsaus «van Eerd EA, van der Meer RM, van Schayck OC ym. S...»1 arvioi lääkehoidon ja tuen sekä näiden yhdistelmän merkitystä 16 tutkimuksessa, jotka käsittivät yhteensä 13 123 keuhkoahtaumatautia sairastavaa potilasta. Taudin vaikeusaste vaihteli lievästä erittäin vaikeaan. 2 tasokasta tutkimusta osoitti, että sekä varenikliini että kielenalusnikotiinivalmiste paransivat lopettamisen todennäköisyyttä merkittävästi lumeeseen verrattuna: varenikliini RR 3,34 (95 % luottamusväli 1,88–5,92) ja kielenalusnikotiinivalmiste RR 2,60 (95 % luottamusväli 1,29–5,24). Lisäksi 2 tutkimuksen yhdistetyt tulokset osoittivat bupropionin merkittävästi lumelääkettä tehokkaammaksi (RR 2,03; 95 % luottamusväli 1,26–3,28). Nortriptyliinin ja lumelääkkeen välillä ei tässä potilasryhmässä todettu merkittävää eroa (1 tutkimus, 76 potilasta, RR 2,54, 95 % luottamusväli 0,61–10).
Elintapamuutoksiin tähtäävällä tuella ei saatu selviä näyttöjä, kun intensiivinen tuki oli määritelty niin, että siinä oli ainakin 1 yli 10 minuutin yksilöllinen ohjanta.
Amerikkalaisessa noin 400 potilaan tutkimuksessa «Ellerbeck EF, Nollen N, Hutcheson TD, ym. Effect o...»2 verrattiin lyhyen (10 viikkoa) ja pitkäkestoisen (12 kk) nikotiinikorvaushoidon tehoa COPD-potilaiden tupakoinnin lopettamisessa. Lyhytkestoiseen hoitoon yhdistettiin tupakoinnin 4 seuranta-neuvontakäyntiä lopettamishalukkaille osallistujille ja pitkäkestoiseen hoitoon 6 seuranta-neuvontakäyntiä kaikille osallistujille. Ryhmien välillä ei ollut eroa häkämittauksella varmistetussa tupakoimattomuudessa 12 kuukauden kohdalla (11,7 % ja 12,2 %, RR 1,04, 95 % luottamusväli 0,61–1,78), eikä eroa ollut myöskään 3 tai 6 kuukauden kohdalla. Ryhmien välillä ei ollut eroa merkittävien sydäntapahtumien määrässä.
Ranskalaisessa 81 potilaan tutkimuksessa «Le Mao R, Tromeur C, Paleiron N, ym. Effect of Ear...»3 verrattiin varenikliinin ja intensiivisen neuvonnan tehoa lumelääkkeen ja intensiivisen neuvonnan tehoon COPD:n akuutin pahenemisvaiheen vuoksi sairaalahoitoon joutuneilla vähintään 10 savuketta päivässä polttavilla potilailla. Lääkehoidon (varenkliini tai lumelääke) kesto oli 12 viikkoa, ja intensiivinen neuvonta käsitti 6 käyntiä ja 4 puhelinkontaktia.
12 viikon kohdalla tupakoimattomia (continuous abstinence) oli varenikliiniryhmässä oli merkittävästi enemmän kuin lumelääkeryhmässä (50 % ja 27 %, RR 3,57, 95 % luottamusväli 1,17–10,89), mutta 12 kuukauden kohdalla ei ryhmien välillä ollut enää eroa (25,6 %, RR 1,00, 95 % luottamusväli 0,60–1,66).
Kommentti: COPD-potilaiden onnistuminen vieroituksessa on vaativaa. Vieroittumista toivoville on syytä antaa varenikliinihoito.