Takaisin

Tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen koko lapsiryhmälle osana varhaiskasvatusta

Näytönastekatsaukset
Päivi Santalahti
12.12.2018

Näytön aste: A

Tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen koko lapsiryhmälle osana varhaiskasvatusta vähentää lasten käytösongelmia.

Meta-analyysissä «Schindler HS, Kholoptseva J, Oh SS ym. Maximizing ...»1 tutkittiin, miten erilaiset varhaiskasvatuksen ohjelmat vaikuttavat lasten käytösongelmiin. Varhaiskasvatus tarkoittaa tässä 5-vuotiaille ja sitä nuoremmille annettavaa kodin ulkopuolista kasvatusta (early childhood education, ECE).

Meta-analyysiin otettiin mukaan 31 tutkimusta, jotka oli tehty Yhdysvalloissa ja julkaistu vuosien 1960 ja 2007 välillä. Tutkittavat lapset olivat enintään 5-vuotiaita. Suurin osa lapsista kuului matalan tulotason perheisiin.

Meta-analyysissä verrattiin 3 eri tason ohjelmia:

  1. varhaiskasvatusohjelmia, joilla ei ollut erityistä fokusta tunne- ja vuorovaikutustaidoissa,
  2. varhaiskasvatusohjelmia, joihin kuului tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetusta, mutta joiden fokus oli laaja, ja
  3. varhaiskasvatusohjelmia, joihin kuului intensiivinen tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetus.

Meta-analyysistä suljettiin pois sellaiset ohjelmat, jotka on suunnattu diagnosoiduille käytöshäiriö-, oppimishäiriö- tai muille erityisryhmälle. 1. tason ohjelmia verrattiin kontrolliryhmään, jonka lapset eivät olleet missään varhaiskasvatusohjelmassa. 2. tason ohjelmia verrattiin ryhmään, joka sai 1. tason mukaista varhaiskasvatusta tai jossa lapset eivät olleet minkään varhaiskasvatusohjelman piirissä. 3. tason ohjelman mukaisessa kasvatuksessa olevia verrattiin 2. tason ohjelman mukaisessa kasvatuksessa oleviin.

Vain ne tutkimukset, joissa oli selkeä käytösongelmien mittari, otettiin mukaan. Useimmiten se oli CBCL:n alaskaala. Muita tutkimuksessa käytettyjä mittareita olivat Eyberg Child Behavior Inventory, Social Skills Rating System ja Preschool and Kindergarten Behavior Scale.

1. tason ohjelman mukainen varhaiskasvatus ei ollut vaikuttavaa käytösongelmien vähentämisessä verrattuna ryhmään, joka ei ollut varhaiskasvatuksen piirissä. 2. tason ohjelmat olivat vaikuttavia verrattuna 1. tason ohjelmiin (Effect size, ES -0,23, p < 0,01). 3. tason ohjelmat olivat vaikuttavia verrattuna 2. tason ohjelmiin (ES -0,26, p < 0,05).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Ohjelmia voitaneen hyvin siirtää kulttuurista toiseen. Menetelmien vaikuttavuuden tuloksien ei voine suoraan ajatella kuvaavan Suomen tilannetta, koska lasten päivähoitojärjestelmä eroaa merkittävästi yhdysvaltalaisesta järjestelmästä.
  • Kommentti: Tutkimusten valikoituminen analyysiin on hyvin kuvattu.

Italiassa tehdyssä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Muratori P, Giuli C, Bertacchi I ym. Coping power ...»2 tutkittiin Coping Power -ohjelman (tunne-, vuorovaikutustaito- ja rentoutusohjelma) vaikutusta päiväkodissa olevien lasten sosiaalisiin taitoihin ja käytösongelmiin. Tutkimukseen osallistui Italiassa 2 päiväkotia, joissa oli 10 luokkaa ja niissä yhteensä 164 lasta. Lasten iän keskiarvo oli 54 kuukautta. Satunnaistaminen tehtiin luokkatasolla.

Tutkimuksessa käytettiin Amerikassa kehitettyä ohjelmaa, johon tehtiin Italiassa jotain muutoksia; erityisesti tunneskaalaa laajennettiin myös muihin tunteisiin kuin vihaan.

Tutkimuksessa oli normaalin varhaiskasvatuksen yhteydessä 24 tunnin kestoista sessiota, joissa opeteltiin ryhmätaitoja, tavoitteiden asettamista käytökselle, tunteiden tunnistamista, tunteiden ja vihan hallintaa, itsehillintää, rentoutusta, sosiaalisten tilanteiden ongelmanratkaisua ja tilanteiden ymmärrystä. Opettajat saivat 9 tunnin koulutuksen, ja he osallistuivat lisäksi kuukausittain 2 tunnin tukitapaamiseen. Menetelmäuskollisuutta tutkittiin opettajan tuntien jälkeen täyttämän tarkastuslistan avulla.

Kontrolliryhmä sai tavanomaista italialaista varhaiskasvatusta. Kontrolliryhmä ei eronnut interventioryhmästä iän, perheen tulotason tai etnisyyden suhteen. Tutkimukseen osallistuvia lapsia tutkittiin sekä vanhemman että opettajan täyttämillä SDQ-mittareilla.

Käytösongelmien (SDQ-käytösoire) todettiin vähenevän opettajan arvioimana interventioryhmässä merkittävästi enemmän kuin kontrolliryhmässä (ES 0,36). Interventioryhmän käytösongelmien keskiarvo (SD) oli opettajan arvioimana ennen interventiota syyskuussa 1,45 (1,56) ja toukokuussa 1,06 (1,50). Kontrolliryhmällä vastaavat arvot olivat 1,60 (1,70) ja 1,48 (2,01), F class 2,07, F time 3,56 (p < 0,05), F group 4,81 (p < 0,05). Myös vanhemman arvioimana käytösongelmat vähenivät interventioryhmässä merkittävästi enemmän kuin kontrolliryhmässä (ES 0,38). Interventioryhmän käytösongelmien keskiarvo (SD) vanhemman arvioimana oli ennen interventiota syyskuussa 2,10 (1,56) ja toukokuussa 1,62 (1,50). Kontrolliryhmällä vastaavat keskiarvot olivat 1,95 (1,60) ja 1,88 (2,01), F class 1,87, F time 3,46 (p < 0,05), F group 4,91 (p < 0,05).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Alun perin amerikkalaista ohjelmaa tutkittiin Italiassa, joten ohjelma on todennäköisesti siirrettävissä myös Suomeen. Italiassa on oletettavasti laadultaan samantyyppistä varhaiskasvatusta kuin Suomessa.
  • Kommentti: Potilasmäärä oli pieni universaaliin intervention tutkimiseen, mutta vahvuutena oli se, että myös vanhempi (eikä ainoastaan opettaja) arvioi lapsen käytöstä.

Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Upshur C, Wenz-Gross M, Reed G. A pilot study of a...»3 tutkittiin 4–6-vuotiaille päiväkotilapsille kehitettyä Second Step -ohjelmaa, jossa opetettiin empatiataitoja, tunteiden hallintaa ja ongelmanratkaisua. Tutkimuksessa 4 päiväkotia satunnaistettiin interventio- ja kontrolliryhmään. Tutkimukseen osallistui 341 lasta, joiden iät olivat 2 vuotta 9 kuukautta – 5 vuotta. Tutkimus kesti 3 vuotta.

Interventioryhmässä 4–6-vuotiaille suunnattu 25 tunnin kestoinen ohjelma sisälsi opetustuokioita empatiasta, ongelmanratkaisusta ja tunteiden hallinnasta. Opetuksessa käytettiin nukkeja, musiikki-cd:tä ja käytöksen vahvistamiseen tarkoitettuja palkintoja. Ohjelma adaptoitiin, koska lapset olivat nuorempia kuin suositusikä ohjelmalle ja toteutettiin 4 viikoittaisessa 15 minuutin tuokiossa. Kontrolliryhmät saivat joka vuosi 1 000 dollaria vapaavalintaisten materiaalien ostoon 2 ensimmäisen vuoden aikana. Kontrollipäiväkoteja suositeltiin jatkamaan normaalia Creative Curriculum -ohjelmaa, jossa 3 kaikista 38 opetustavoitteista liittyi tunteiden säätelyyn ja yhteistyöleikkeihin. 3. vuonna kontrolliryhmä sai materiaalit ja opastuksen tutkittavana olevaan ohjelmaan.

Kontrolliryhmä ei eronnut interventioryhmästä lasten perheiden ekonomisen tai etnisen taustan tai lasten käytösongelmien suhteen. Kontrolliryhmässä oli vähemmän poikia (46/59 %) ja lapset olivat vähän vanhempia (51/47 kuukautta).

Ohjelman vaikuttavuutta tutkittiin opettajien täyttämällä Sutter-Eyberg Student Behavior Inventory – Revised -lomakkeella. Mittaukset tehtiin joka vuoden syksy ja kevät.

Opettajan arvioimana lasten käytösongelmat eivät vähentyneet interventioryhmässä, kun lähtötason erot oli vakioitu (1. vuoden lopussa eroa oli niin, että interventioryhmässä oli vähemmän ongelmia, mutta tilastollinen merkitsevyys hävisi vakiointien jälkeen).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Ohjelma ja sen periaatteet lienevät sovellettavissa Suomeen.
  • Kommentti:Vain oma opettaja arvioi lapsia. Pieni lukumäärä tutkittavia. Kadon jälkeen molemmissa ryhmissä oli alle 100 tutkittavaa. Preventiotutkimuksessa tämä on vähän, koska suurin osa lapsista voi hyvin jo tutkimuksen alkaessa. Tutkimus- ja kontrolliryhmät erosivat iän ja sukupuolen suhteen.

Kirjallisuutta

  1. Schindler HS, Kholoptseva J, Oh SS ym. Maximizing the potential of early childhood education to prevent externalizing behavior problems: A meta-analysis. J Sch Psychol 2015;53:243-63 «PMID: 26054817»PubMed
  2. Muratori P, Giuli C, Bertacchi I ym. Coping power for preschool-aged children: a pilot randomized control trial study. Early Interv Psychiatry 2017;11:532-8 «PMID: 27197603»PubMed
  3. Upshur C, Wenz-Gross M, Reed G. A pilot study of a primary prevention curriculum to address preschool behavior problems. J Prim Prev 2013;34:309-27 «PMID: 23897498»PubMed