Takaisin

Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön lääkehoito buspironilla henkilöllä, jolla on samanaikainen alkoholin käyttöhäiriö

Näytönastekatsaukset
Solja Niemelä
7.1.2019

Näytön aste: D

Buspironi saattaa olla tehokas yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa henkilöillä, joilla on samanaikainen alkoholin käyttöhäiriö, mutta luotettava näyttö puuttuu.

Tollefson «Tollefson GD, Montague-Clouse J, Tollefson SL. Tre...»1 ym. vertasivat buspironia lumelääkkeeseen satunnaistetussa ja kaksoissokotetussa tutkimuksessaan. Tutkittavat (n = 51, 73 % miehiä) rekrytoitiin päihdehoitolaitoksesta ja satunnaistettiin (26 buspironi ja 25 lumelääke). Laitosjakson jälkeen 24 viikkoa kestävä tutkimus toteutettiin avohoidossa. Sisäänottokriteereinä oli SCID-haastattelulla todennettu DSM-III-R-mukainen alkoholiriippuvuus sekä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, ja heidän tuli olla ollut juomatta enemmän kuin 30, mutta vähemmän kuin 90 vuorokautta. HAM-A-pisteitä tuli olla > 18 ja HAM-D-pisteitä < 18 ennen tutkimuksen alkua. Ahdistuneisuutta kartoitettiin toistetusti HAM-A- ja HSCL-90-kyselyin. Hoitovaste määriteltiin siten, että ahdistuneisuuspisteet laskivat > 30 % lähtötilanteesta tai HAM-A-pisteet olivat < 18.

Kaikkiaan 22/26 buspironiryhmästä ja 20/25 lumelääkeryhmästä osallistui tutkimukseen vähintään 4 viikon ajan. Keskimääräinen buspironiannos oli 42,25 mg/vrk. Hoitovastekriteerit täytti 16/26 (61,5 %) buspironi- ja 6/25 (24 %) lumeryhmässä; p = 0,015. HAM-A-pisteet olivat matalampia buspironia saaneilla lumelääkeryhmään verraten viikolta 12 lähtien (T = -2,60, p = 0,013). Lisäksi tutkittavien oman subjektiivisen arvion mukaan (T = -2,75, p < 0,001) sekä lääkärin arvion mukaan (T = -2,.26, p < 0,03) ahdistuneisuus väheni buspironiryhmässä enemmän kuin lumelääkeryhmässä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen
  • Kommentti: Tutkimusjoukko oli pieni. Katoa 24 viikon kohdalla ei ilmoitettu.

Malcolm ym. «Malcolm R, Anton RF, Randall CL ym. A placebo-cont...»2 vertasivat buspironia lumelääkkeeseen. Tutkittavat olivat alkoholiriippuvaisia sotaveteraaneja (n = 892), jotka olivat alkoholiriippuvuuden takia laitoshoidossa. Heidät rekrytoitiin tutkimuksiin 4 viikkoa kestävän laitoshoidon 3. viikolla. Abstinenssi tutkimuksen kesto oli yhteensä 26 viikkoa. Sisäänottokriteereinä oli SCID-haastattelulla todettu, DSM-III-R-kriteerit täyttävä alkoholiriippuvuus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, HAM-A-pisteitä 18 tai enemmän, MMSE-pisteet 26 tai enemmän. Poissulkukriteereinä oli jokin muu päihderiippuvuus alkoholiriippuvuuden lisäksi, liian vähän ahdistuneisuusoireita, muu merkittävä psykiatrinen häiriö tai somaattinen sairaus. Lisäksi tutkittavien tuli asua 60 mailin säteellä hoitolaitoksesta.

Kaikkiaan 67 henkilöä otettiin mukaan tutkimukseen ja satunnaistettiin. Ahdistuneisuutta kartoitettiin HAM-A- sekä Speilberger State Anxiety Scale (SSAS) -kyselyin.

Keskimääräinen buspironiannos oli 52 mg/vrk. Vain 20 % tutkittavista osallistui tutkimuksen loppuun saakka, retentiossa ei ollut tilastollista eroa aktiivi- ja lumelääkeryhmien kesken. Buspironiryhmässä keskimääräinen osallistumisaika oli 9,1 viikkoa ja lumelääkeryhmässä 12,8 viikkoa. HAM-A- tai SSAS-pistein mitattuna ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa ahdistuneisuusoireiden suhteen. Hoitovaste määriteltiin siten, että ahdistuneisuuspisteet laskivat > 30 % lähtötilanteesta tai HAM-A-pisteet olivat < 18. Buspironia saaneista 62 % ja lumelääkettä saaneista 56 % täytti edellä mainitut kriteerit, mutta ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko
  • Kommentti: Merkittävä kato tulee ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa; tutkittavien määrä tutkimuksen lopussa oli huomattavan pieni. Kyse oli laitoshoidossa olevista sotaveteraaneista, yleistettävyys suomalaiseen väestöön välttävä.

Ipser ym. «» tekemässä Cochrane-katsauksessa tarkasteltiin lääkehoidon tehoa DSM-III- ja DSM-IV-tautiluokituksen mukaisten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa henkilöillä, joilla oli samanaikainen alkoholin käyttöhäiriö. Mukaan otettiin satunnaistetut ja kontrolloidut tutkimukset. Tutkimuksia, joissa oli tutkittu alkoholin käyttöhäiriön hoitoon tarkoitettuja lääkehoitoja, ei otettu mukaan katsaukseen.

Kaikkiaan 5 tutkimusta (n = 290) täytti katsauskriteerit. Yhteensä 2 tutkimusta käsitteli posttraumaattisen stressihäiriön hoitoa, 2 sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja 1 yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Kaikkiaan 4 tutkimusta tutki SSRI-lääkkeitä (sertraliini ja paroksetiini), ja 1 tutkimus käsitteli buspironia. Tutkimusten kesto vaihteli 8–24 viikkoon, ja 70 % tutkimuksiin osallistuneita oli miehiä. Kaikkiaan 43,1% osallistujista keskeytti tutkimuksen. Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä koskeva tutkimus oli edellä kommentoitu Tollefson ym. «Tollefson GD, Montague-Clouse J, Tollefson SL. Tre...»1 tekemä buspironitutkimus.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen
  • Kommentti: Vain yksi tutkimus käsitteli yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoitoa. 2 tutkimusta 5:stä katsauksessa mukana olleista tutkimuksista käsitteli posttraumaattista stressihäiriötä.

Kirjallisuutta

  1. Tollefson GD, Montague-Clouse J, Tollefson SL. Treatment of comorbid generalized anxiety in a recently detoxified alcoholic population with a selective serotonergic drug (buspirone). J Clin Psychopharmacol 1992;12:19-26 «PMID: 1552035»PubMed
  2. Malcolm R, Anton RF, Randall CL ym. A placebo-controlled trial of buspirone in anxious inpatient alcoholics. Alcohol Clin Exp Res 1992;16:1007-13 «PMID: 1335217»PubMed
  3. Ipser JC, Wilson D, Akindipe TO ym. Pharmacotherapy for anxiety and comorbid alcohol use disorders. Cochrane Database Syst Rev 2015;(1):CD007505 «PMID: 25601826»PubMed