Tulosta

Kehityksellinen kielihäiriö: kuullun prosessoinnin vaikeus ja tietokoneavusteinen kuntoutus

Näytönastekatsaukset
24.1.2019
Leena Ervast

Näytön aste: C

Pelkästään tietokoneavusteisten ohjelmien käyttö ei näytä kohentavan merkittävästi kielihäiriöisten lasten kuullun prosessoinnin taitoja, eikä niillä ole havaittu olevan siirtovaikutusta laajemmin kielellisiin taitoihin.

Yhdysvaltalaisessa 2011 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa «Fey ME, Richard GJ, Geffner D ym. Auditory processing disorder and auditory/language interventions: an evidence-based systematic review. Lang Speech Hear Serv Sch 2011;42:246-64 »1 arvioitiin kuulotiedon ja kielellisen intervention vaikuttavuutta 6–12-vuotiailla lapsilla, joilla oli auditorinen prosessointihäiriö ja/tai primaari kielellinen häiriö. Tietohaku tehtiin 25 tietokannasta, jotka on lueteltu katsauksen lopussa. Tutkimuksia arvioitiin yhteensä 192 vuosien 1978– 2008 väliseltä ajalta 2 arvioitsijan toimesta, ja lopulliseen katsaukseen valikoitui 23 tutkimusta. Tutkimuskysymykset oli rajattu huolellisesti, ja valintakriteerit sekä koehenkilöiden että käytettävien interventioiden mukaan oli kuvattu. Arvioitsijat tekivät arvioinnit toistensa arviointeja tietämättä. 1 katsauksen kirjoittajista teki yhteenvedon näiden perusteella, ja muu kirjoittajien ryhmä teki yhdessä lopulliset päätökset mukaan otettavista artikkeleista huomioiden 7 kriteeriä: 1) tutkimusprotokolla, 2) sokkoutus, 3) otanta/allokointi, 4) toistettavuus, 5) tilastollinen merkitsevyys, 6) täsmällisyys ja 7) tarkoituksenmukaisuus.

Tulokset osoittivat, ettei kuulotiedon käsittelyn harjoittamisesta erilaisilla tietokonepohjaisilla ohjelmilla (muun muassa FastFor Word, Earobics ym.) ole riittävästi näyttöä kouluikäisten lasten kuullun prosessoinnin taitojen kuntoutuvuuteen tai harjoittelun vaikutuksesta laajemmin kielellisiin taitoihin.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: Suomessa ei edellä mainittuja tietokoneavusteisen kuntoutuksen ohjelmia ole kliinisessä käytössä.

Englantilaisessa vuonna 2010 julkaistussa katsausartikkelissa «Loo JH, Bamiou DE, Campbell N ym. Computer-based auditory training (CBAT): benefits for children with language- and reading-related learning difficulties. Dev Med Child Neurol 2010;52:708-17 »2 arviotiin yhteensä 16 tutkimusta koskien tietokoneavusteisen kuullun prosessoinnin harjoittelun vaikutusta kielellisiin ja lukemisen taitoihin 6–21-vuotiailla lapsilla ja nuorilla, joilla oli kielellisiä ongelmia, lukemisen vaikeuksia tai oppimisongelmia. Tutkimukset oli haettu 3 tietokannasta (MEDLINE, PubMed ja Web of Science) vuosien 2000–2008 välillä. Hakusanat, valintakriteerit ja tutkimusten laadullinen arviointi oli raportoitu katsauksessa. Tutkimusten arvioinnissa käytettiin American Speech-Language Hearing Associationin (ASHA, 2004) näytön hierarkkisuuden arviointimenetelmää, jossa oli 4 tasoa (Taso Ia = meta-analyysit, jotka sisältävät enemmän kuin 1 RCT-tason tutkimuksen, taso Ib = RCT-tason tutkimus, IIa = kontrolloitu tutkimus ilman satunnaistamista, IIb = näennäiskoe, III = ei-eksperimentaalinen koe, esimerkiksi tapaustutkimus kontrollilla, kohorttitutkimus, IV = muun muassa asiantuntija raportti, tapausselostus, kohorttitutkimus ilman kontrollia).

Tavoitteena oli arvioida 1) FastForWord-kuntoutuksen (FFW) vaikutusta kielellisiin, fonologisen tietoisuuden ja lukemistaitoihin (13 tutkimusta), 2) FastForWord-kuntoutuksen vaikutusta kuullun prosessoinnin taitoihin (6 tutkimusta), 3) Earobics-ohjelman vaikutusta kielellisiin, fonologisen tietoisuuden ja lukemistaitoihin (3 tutkimusta) sekä 4) Earobics-ohjelman vaikutusta kuullun prosessoinnin taitoihin (3 tutkimusta). Lisäksi arvioitiin ei-kielellisten ja yksinkertaisten puheäänteiden harjoittelua muilla menetelmillä kuin FastForWord- ja Earobics-ohjelmilla (5 tutkimusta). Tutkimukset, jotka kohdentuivat FastForWord-ohjelman käyttöön, sisälsivät 5 tutkimusta tasoa Ib, 2 tutkimusta tasoa II, 4 tutkimusta tasoa III ja 1 tutkimuksen tasoa IV. Earobics-ohjelman käyttöä raportoivat kaikki 3 tutkimusta olivat tasoa III. Tutkimuksista, joissa käytettiin ei-kielellisiä ja yksinkertaisia puheäänteiden harjoittelua, 4 oli tasoa II, 1 tutkimus tasoa III ja 1 tutkimus tasoa IV. Kaikista näistä tutkimuksista vain 7:ssä (Gillam ym. 2008; Given ym. 2008; Stevens ym. 2008; Cohen ym. 2005; Pokorni ym. 2004; Marler ym. 2001) oli koehenkilöinä lapsia, joilla oli diagnosoitu kielellinen erityisvaikeus.

Stevens ym. 2008 (SLI n = 8 (FFW), kaksi tyypillisesti kehittyneiden lasten kontrolliryhmää n = 12 (FFW) ja n = 13 (ei-kuntoutusta); ikä 6,0–8,0 vuotta; tutkimuksen taso III) raportoi puheen vastaanottotaitojen kohentumista 8 kielihäiriöisellä lapsella ja 12 tyypillisesti kehittyneellä lapsella FFW-kuntoutuksen jälkeen, mutta ei-kuntoutusta saaneilla tyypillisesti kehittyneillä lapsilla. 2 erillisessä RCT-tutkimuksessa (Cohen ym. 2005 ja Gillam ym. 2008) vertailtiin kielihäiriöisillä lapsilla FFW-L-ohjelman vaikuttavuutta verrattuna muihin kuntoutusohjelmiin. Kuntoutusohjelmien tuomassa hyödyssä ei ollut eroja ryhmien välillä muussa kuin fonologisessa tietoisuudessa. Cohenin ym. (2005) tutkimuksessa (kaikki SLI-lapsia, FFW-ryhmä n = 23, 2 kontrolliryhmää, molemmissa n = 27; ikä 6,0–10,0 vuotta; FFW vs. kontrolli-interventiona CALI ja normaali puheterapia; tutkimuksen taso Ib) FFW-kuntoutusta saaneiden kielihäiriöisten lasten ryhmä suoriutui fonologisen tietoisuuden taidoissa kuntoutuksen jälkeen hieman paremmin kuin muita kuntoutusmuotoja saaneiden lasten ryhmä. Gillam ym. (2008) raportoivat (kaikki SLI-lapsia, 4 eri interventiota, jokaisessa ryhmässä n = 54; ikä 6,0–8,11 vuotta; FFW-L vs. kontrolli-interventiona CALI, ILI, AEP; tutkimuksen taso Ib), että FFW-L-ryhmä ja muuta tietokoneavusteista saaneet ryhmät suoriutuivat yhtä hyvin fonologisen tietoisuuden testeissä. Gillamin tutkimuksessa ei ollut kontrolliryhmänä ei-kuntoutusta saaneita lapsia.

Kummankaan tutkimuksen perusteelta ei voida vetää johtopäätöksiä FFW- tai muun tietokoneavusteisen kuntoutuksen vaikuttavuudesta kielihäiriöisten lasten kielellisten ja fonologisten taitojen kohentumiseen. Given ym. (2008) raportoivat (kaikki SLI/luki-lapsia, 5 ryhmää; ikä 12,2–12,8 v; FFW-L ja FFW-LR vs. kontrolli-interventiona SuccesMaker x 2, FFW-L + SuccesMaker, SuccesMaker + FFW-L; tutkimuksen taso Ib) kielellisten, fonologisten ja lukemistaitojen kohentumisesta FFW-kuntoutuksen jälkeen, mutta samantyyppisiä tuloksia tuli myös vertailuinterventioryhmissä sekä ei-kuntoutusta saaneiden ryhmässä.

Pokornin ym. (2004) tutkimuksessa (SLI/luki-lapsia, 3 ryhmää, FFW n = 20, kontrollina Earobics n = 16 ja LiPS n = 18; ikä 7,6–9,0 vuotta; tutkimuksen taso Ib) ei myöskään saatu merkittäviä tuloksia kielellisissä, fonologisen tietoisuuden ja lukemisen taidoissa FFW-kuntoutuksella, mutta kontrollina käytetyillä Earobics- ja Lindamood Phoneme Sequencing interventioilla ilmeni kohentumista fonologisen tietoisuuden taidoissa 6 viikon kuluttua interventiosta. McArthur ym. (2008) raportoi, ettei ei-kielellinen ja yksinkertaisten puheäänteiden harjoittelu ole tehokasta kohentamaan lukemisen taitoja kielihäiriöisillä/lukilapsilla.

Tutkimuksia kielihäiriöisten lasten kuullun prosessoinnin taitojen kohentumista tietokoneavusteisen kuntoutuksen avulla oli tässä katsauksessa arvioitu vain kolme. Marler ym. (2001) käyttivät simultaania ja takaisin maskeerausta arvioimaan FFW- kuntoutuksen tuloksellisuutta verrattuna toiseen tietokoneavusteiseen kuntoutusohjelmaan (Laureate Learning System, LLS). Koehenkilöinä (ikä 6,10–9,3 vuotta) oli molemmissa ryhmissä 2 kielihäiriöistä lasta, lisäksi 3 tyypillisesti kehittynyttä lasta toimi ei-kuntoutusta saaneena kontrollina. 3 kielihäiriöisellä lapsella neljästä oli todettu ennen kuntoutusta heikot ajallisen prosessoinnin taidot verrattuna tyypillisesti kehittyneisiin kontrolleihin. Molempia kuntoutusmuotoja saaneiden lasten kuullun prosessoinnin taidot kohentuivat 4 viikon harjoittelun jälkeen saavuttaen tyypillisesti kehittyneiden lasten simultaanin ja takaisin maskeerauksen arvoja muistuttavat tulokset. Koehenkilöiden määrän vähyyden vuoksi tilastolliset tulokset eivät ole merkittäviä, ja lasten taidoissa tapahtuneet muutokset voivat johtua pelkästään kypsymisestä. Gillamin ym. (2008) tutkimuksessa kielihäiriöisten lasten takaisin maskeerauksen arvot kohentuivat 4 erilaisen harjoittelun myötä. Tulos oli nähtävissä heti harjoittelun lopettamisen jälkeen sekä 3 ja 6 kuukauden seurantatutkimuksissa. Tutkimuksesta puuttui ei-kuntoutusta saaneiden kontrolliryhmä, joten kypsymisen ja toistettujen mittausten tuomaa vaikutusta ei voida sulkea pois. Stevens ym. (2008) raportoivat kielihäiriöisten lasten selektiivista auditorista tarkkaavuutta mittaavien kortikaalisten herätevasteiden (N1-P2) olevan FFW-kuntoutuksen jälkeen vahvempia verrattuna ei-kuntoutusta saaneiden tyypillisesti kehittyneiden lasten kortikaalisiin vasteisiin. McArthurin ym. (2008) tutkimuksessa lapset, joilla oli kielellinen erityisvaikeus tai lukihäiriö sekä lisäksi erityinen kuullun prosessoinnin vaikeus, kehittyivät tietyissä kuullun prosessoinnin taidoissa intervention jälkeen (ei-kielellinen, yksinkertaisten puheäänteiden erottelun harjoittelu) osoittaen spesifin harjoittelun vaikuttavuutta kuullun prosessoinnin ongelmissa.

Katsauksessa arvioitujen tutkimusten tulokset antavat jonkin verran näyttöä siitä, että tietokoneavusteinen kuullun prosessoinnin harjoittelu voi kohentaa kuullun prosessoinnin ja fonologisen tietoisuuden taitoja. Sen sijaan selkeää vaikutusta lukemiseen ja puheilmaisuun ei löydetty lapsilla/nuorilla, joilla oli kielellisiä lukemisen ja oppimisen vaikeuksia.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Kommentti: Suomessa ei ole käytettävissä kyseisiä ohjelmia tai riittävän systemaattisesti kuullun prosessoinnin osa-alueita harjaannuttavia kuntoutusmenetelmiä. Lähinnä kielihäiriöisten kanssa käytetään suomalaista EKA-peliä muun muassa kirjain-äännetietoisuuden ja tavun tunnistuksen sekä alkavan lukutaidonharjaannuttamiseen. Molemmissa katsauksissa tulee esille koehenkilöiden suhteellisen pienet määrät useissa tutkimuksissa. Katsaukset on tehty huolellisesti, mutta jonkin verran raportoinneissa oli epätarkkuutta. Osassa tutkimuksia on löytynyt viitteitä kuullun prosessoinnin harjoittelun vaikutuksista interventioiden jälkeen, mutta harjoitteluvaikutus ei näytä yleistyvän laajemmin muihin kielellisiin osataitoihin tai lukemisen taitoihin englanninkielisissä ympäristössä. Muutamissa tutkimuksissa varsinaisena harjoittelun kohteena oli harjaannuttaa laaja-alaisesti kielellisiä taitoja, jolloin painotus ei ollut varsinaisesti kuullun prosessoinnin harjoittelussa. Aiheesta tarvitaan siis lisää tutkimuksia koskien kielihäiriöisiä lapsia.

Kirjallisuutta

  1. Fey ME, Richard GJ, Geffner D ym. Auditory processing disorder and auditory/language interventions: an evidence-based systematic review. Lang Speech Hear Serv Sch 2011;42:246-64 «PMID: 20844275»PubMed
  2. Loo JH, Bamiou DE, Campbell N ym. Computer-based auditory training (CBAT): benefits for children with language- and reading-related learning difficulties. Dev Med Child Neurol 2010;52:708-17 «PMID: 20370814»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko