Takaisin

Monikielisten kielihäiriöisten lasten kerronta

Näytönastekatsaukset
Marja Asikainen
24.1.2019

Näytön aste: A

Kaksikielisten kielihäiriöisten lasten kerronnassa on poikkeavia piirteitä verrattuna kaksikielisten ei-kielihäiriöisten lasten kerrontaan

Teksasissa arvioitiin «Bedore LM, Peña ED, Gillam RB ym. Language sample ...»1, miten testit ja kerrontanäyte mittaavat kielellistä toimintakykyä kaksikielisillä lapsilla. Yhteensä 174 kaksikielisen (espanja ja englanti) keski-iältään 5 v 8 kk (SD 4,4 kk) ikäisen lapsen kielikohtainen altistuminen kartoitettiin vanhempien ja opettajien täyttämien lomakkeiden avulla sekä haastattelemalla vanhempia. Enemmistö lapsista (62 %) alkoi altistua englannin kielelle 3-vuotiaana tai sitä myöhemmin; 38 % oli altistunut kummallekin kielelle viimeistään 2 vuoden iästä alkaen. Englanninkielelle altistumista oli ollut keskimäärin 2,2 vuotta.

Kielellistä toimintakykyä arvioitiin standardoidulla Bilingual English Spanish Assessment testillä (BESA). Kerrontaa arvioitiin kummallakin kielellä. Lapset kuuntelivat kuvitetun tarinan, ja toistivat tarinan omin sanoin. Sen jälkeen lapset kertoivat tarinan uudesta kuvasarjasta ilman mallittamista. Nauhoitetuista tarinoista analysoitiin ilmaisujen määrä, käytetyn sanaston määrä, ilmaisujen keskipituus ja lauserakenteiden hallinta. Tuloksia verrattiin BESA-testillä mitattuun kielelliseen toimintakykyyn.

Kielellinen toimintakyky korreloi tilastollisesti merkitsevästi lauseiden keskipituuteen (0,46), sanaston monipuoliseen käyttöön (0,29) ja lauserakenteiden hallintaan (0,36). Kerrontanäytteiden sanaston käyttö korreloi tilastollisesti merkitsevästi kummallakin kielellä ilmaisujen määrään (0,79 ja 0,88) ja ilmaisujen keskipituuteen (0,57 ja 0,65).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus Suomeen: hyvä
  • Kommentit: Lauseilmaisu kertoo kielellisestä toimintakyvystä myös kaksikielisillä lapsilla. Tutkimus koskee englannin- ja espanjankielisiä lapsia, mutta tutkimustulos lienee sovellettavissa myös Suomessa asuviin kaksikielisiin lapsiin.

Kanadassa verrattiin «Rezzonico S, Chen X, Cleave PL ym. Oral narratives...»2 yksi- ja kaksikielisten normaalisti kehittyneiden ja kielihäiriöisten (SLI) lasten ilmaisukykyä. Altistumisen keston vaikutusta arvioitiin testaamalla lapset 2 kertaa 6 kuukauden välein. Yhteensä 20 kielihäiriöistä ja 20 iän ja kaksikielisyyden (englanti ja joku muu kieli) perusteella kaltaistettua verrokkia (kummassakin ryhmässä 10 yksikielistä ja 10 kaksikielistä) testattiin 1. kerran keskimäärin 4 v 4 kk ikäisinä (kaksikieliset verrokit keskimäärin 4 v 5 kk ikäisinä); SD:t 2,8–4,4 kk. Ryhmät eivät eronneet toisistaan merkitsevästi iän, sukupuolen, vanhempien koulutustason ja englanninkielelle altistumisen suhteen.

Kaksikieliset lapset kommunikoivat kotona pääosin englannin kielellä (kielihäiriöiset keskimäärin 75 % ajasta, verrokit 72 %; vaihtelu kummallakin ryhmällä 50–90 %) ja koulussa pelkästään englannin kielellä. Kielihäiriöiset olivat kuulleet toista kotikieltä keskimäärin 50 % ajasta, vaihtelu 25–75 %. Verrokit olivat kuulleet toista kotikieltä keskimäärin 41 % ajasta, vaihtelu 20–80 %. Toiselle kotikielelle altistumisen määrässä ei ollut merkitsevää eroa.

Poissulkukriteereinä olivat aistivamma, oromotorinen häiriö, neurologinen vamma tai sairaus ja sosio-emotionaalinen ongelma.

Kielihäiriöiset lapset rekrytoitiin kokeneiden puheterapeuttien kautta. Kielelliset valmiudet olivat ≥ 1SD ikäodotuksia heikompia (CELF-P2, Clinical Evaluation of Language Fundamentals; SPELT-P2, The Structured Photographic Expressive Language Test – Preschool 2, morfosyntaktiset valmiudet; ja MLU-m, mean length of utterance in morphemes, morfeemien määrä kerrontaotoksessa). Näönvarainen päättely (Columbia Mental Maturity Scale, CMMC) oli ikäodotusten mukaista (> 80).

Verrokit rekrytoitiin saman työryhmän aiemmasta tutkimuksesta. Verrokkien näönvarainen päättely (Kaufman Brief Intelligence/ Non-Verbal Matrices) oli > 85.

Ilmaisukyvyn vertailu: Lapset kuuntelivat nauhoitetun, kuvitetun tarinan (Renfrew Bus Story), ja toistivat tarinan omin sanoin. Satunnaisesti valitut tarinat (20 %) arvioi myös toinen, riippumaton tutkija. Arviointien yhdenmukaisuus vaihteli välillä 92–100 %.

Verrokkiryhmien lasten toistama tarina oli koostuneempi, tarkempi ja monipuolisempi (keskeisten seikkojen sisältyminen (F(1) = 29,43, p < 0,001, ɳ2p = 0,450); sisällön kannalta oleellisen seikan 1. mainitseminen (F(1) = 30,54, p < 0,001, ɳ2p = 0,459); sanaston käyttö (F(1) = 28,12, p < 0,001, ɳ2p = 0,438); lausepituus (F(1) = 34,55, p < 0,001, ɳ2p = 0,490); ja verbimuotojen korrektius (F(1) = 68,438, p < 0,001, ɳ2p = 0,655) oli verrokeilla parempi kuin kielihäiriöryhmillä. Verrokkien ja kielihäiriöisten välinen keskimääräinen ero ei kaventunut 6 kuukauden seurannan aikana.

Yksi- ja kaksikielisten kielihäiriöisten suoriutumisessa ainoa merkitsevä ero oli yksikielisten tarkemmat verbimuodot (F(1) = 8,802, p = 0,005, ɳ2p = 0,196).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus Suomeen: Ilmaisukyky kertoo kielellisestä toimintakyvystä myös kaksikielisillä lapsilla.
  • Kommentit: Pienet ryhmät. Verrokkien rekrytointia ei ole kuvattu.

Yhdysvalloissa tutkittiin «Jacobson PF, Walden PR. Lexical diversity and omis...»3 kaksikielisten (22 kielihäiriöistä ja 26 verrokkilasta, iät keskimäärin 8 v 8 kk ja 8 v 3 kk, SD:t 1 v 11 kk ja 2 v 6 kk; kotikieli espanja, koulukieli englanti) lasten kerrontatehtävässä käyttämää sanastoa ja lauserakenteita.

Englannin kielelle altistuminen oli alkanut keskimäärin 4,3 ja 4,4 vuoden iässä (SD:t 0,85 ja 0,88 vuotta), ja altistumista oli ollut kielihäiriöisillä keskimäärin 4,1 vuotta (SD 1,8) ja verrokeilla 3,5 vuotta (SD 1,9). Altistumisen alkamisessa ja kestossa ei ollut merkitsevää eroa. Kaikki lapset oli rekrytoitu samasta koulusta.

Kielihäiriöryhmässä vähintään 2 seuraavista oli toteutunut: 1) osallistuminen puheen ja kielen harjoitusohjelmaan (77 % ryhmästä); 2) luokan kertaaminen ja/tai ilmoittautuminen lukemisharjoitusohjelmaan (73 %); 3) lauseidentoistokyky (CELF; Clinical Evaluation of Language Fundamentals-4) englannin tai espanjan kielellä < -1 SD (91 %). Verrokeilla mikään näistä ei ollut toteutunut.

Näönvarainen päättelykyky (TONI-3; Test of Nonverbal Intelligence) oli kielihäiriöisillä keskimäärin 93,3 (SD 11,0) ja verrokeilla 97 (SD 7,9). Verrokeilla oli muuten normaali kuulo, mutta yhdellä lapsella oli lievä toispuoleinen kuulovika (tietoa kielihäiriöryhmän kuulosta ei löydy).

Kielihäiriöryhmä hallitsi sekä espanjaa (t = 3,36, p < 0,002) että englantia (t = 2,52, p < 0,015) verrokkeja heikommin (WMLS; Woodcoock-Munoz Language Survey).

Lapset toistivat nauhalta kuuntelemansa kuvitetun tarinan omin sanoin puheterapeutille. Tarinoista analysoitiin käytettyjen eri sanojen määrä ja lauserakenteet. Testi tehtiin kummallakin kielellä noin 3 kuukauden välein. Toistetut tarinat analysoi puheterapeutti, jonka äidinkieli käytetty kieli oli. Myös toinen arvioija analysoi noin 25 % satunnaisesti valituista nauhoista; arviointien yhdenmukaisuus oli keskimäärin 94 % (87–100 %).

Kielellisen toimintakyvyn (WMLS) kanssa korreloi kummallakin kielellä parhaiten ilmaisujen puutteellisuus ja vajaat lauseet (x2 = 17,29, p < 0,001; englanti: b 0,37, p < 0,05; espanja: b 0,39, p < 0,05).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus Suomeen: hyvä
  • Kommentit: Myös kaksikielisillä kielihäiriöisillä lapsilla näyttää olevan samankaltaisia tunnistettavia ilmaisupiirteitä kuin yksikielisillä. Tutkimuksen ryhmät olivat pieniä eikä sokkouttamista tehty.

Kirjallisuutta

  1. Bedore LM, Peña ED, Gillam RB ym. Language sample measures and language ability in Spanish-English bilingual kindergarteners. J Commun Disord 2010;43:498-510 «PMID: 20955835»PubMed
  2. Rezzonico S, Chen X, Cleave PL ym. Oral narratives in monolingual and bilingual preschoolers with SLI. Int J Lang Commun Disord 2015;50:830-41 «PMID: 26215148»PubMed
  3. Jacobson PF, Walden PR. Lexical diversity and omission errors as predictors of language ability in the narratives of sequential Spanish-English bilinguals: a cross-language comparison. Am J Speech Lang Pathol 2013;22:554-65 «PMID: 23813196»PubMed