Milloin on syytä epäillä diabeteksen munuaistaudin taustalla muuta munuaissairautta
kuin diabeettista munuaistautia ja harkita biopsiaa
Lisätietoa aiheesta
Kaj Metsärinne
20.4.2020
- Suurin osa retinopatiaa ja proteinuriaa sairastavista diabeetikoista sairastaa nimenomaan
diabeteksen munuaistautia, eikä munuaisbiopsia taudin laadun selvittämiseksi ole tarpeen.
- Diabeteksen munuaistautiin liittyy yleensä pitkäkestoinen perustauti, samanaikainen
retinopatia ja neuropatia, runsas proteinuria tai nefroottinen syndrooma, sekä kookkaat
munuaiset munuaisten vajaatoiminnan vaikeusasteeseen nähden.
- Kuitenkin etenkin tyypin 2 diabeetikon proteinurian taustalla on ei-diabeettinen munuaissairaus
4–25 %:ssa tapauksista.
- Niinpä sekä tyypin 1 että 2 diabeteksessa, mutta etenkin tyypin 2 potilailla, ovat
jatkotutkimukset tarpeen silloin kun:
- etenkin tyypin 1 potilaalta puuttuu retinopatia
- tyypin 1 diabeetikolla todetaan äkillinen ja nopeasti alkava proteinuria ennen kuin
taudin puhkeamisesta on kulunut 5 vuotta
- potilaalla todetaan makroskooppinen hematuria (mikroskooppista hematuriaa esiintyy
diabeetikoilla melko usein)
- virtsan sakkalöydös on ns. ”aktiivinen”, eli sisältää runsaasti soluja
ja esimerkiksi punasolulieriöitä, joiden olemassaolo on lähes patognomonista aktiiville
glomerulonefriitille
- munuaistoiminta heikkenee nopeasti ilman merkittävää proteinuriaa, ja herättää epäilyn
renovaskulaarisesta taudista, etenkin tyypin 2 diabeetikoilla.
Artikkelin tunnus: nix00987 (050.060)
© 2021 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
