Takaisin Tulosta

Akuutin stressihäiriön diagnostiset kriteerit DSM-5:n mukaan

Lisätietoa aiheesta
Tanja Laukkala, Henna Haravuori, Ilona Luoma ja asiantuntijana Matti Ponteva
9.1.2020

Akuutti stressihäiriö, 308.3

Akuutti stressihäiriö 308.3 (F43.0, myös F43.8 suomalaisessa käytännössä)

A. Altistuminen tapahtuneelle tai uhkaavalle kuolemalle, vakavalle loukkaantumiselle tai seksuaaliselle väkivallalle yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:

1. Välitön tapahtuman kokeminen.

2. Toiseen henkilöön kohdistuneen tapahtuman näkeminen.

3. Tiedon saaminen traumaattisen tapahtuman sattumisesta läheiselle perheenjäsenelle tai ystävälle. Mikäli kyseessä on toteutunut tai uhkaava kuolema, tapahtuman pitää olla väkivaltainen tai tapaturmainen.

4. Toistuva tai äärimmäinen altistuminen traumaattisen tapahtuman vastenmielisille yksityiskohdille, kuten osallistuminen ihmisruumiin jäännösten kokoamiseen, toistuvaan lasten hyväksikäytön yksityiskohtien tutkimiseen yms. Huom! Kriteeriä A4 ei sovelleta sähköisen median tai kuvien kautta tapahtuvaan ei-ammatilliseen altistukseen.

B. Esiintyy vähintään yhdeksän jäljempänä lueteltua oiretta mistä tahansa viidestä kategoriasta: vastentahtoisesti mieleen tunkeutuva oire, negatiivinen mieliala, dissosiaatio, välttäminen ja kohonnut vireystila. Oireet ovat alkaneet tai vaikeutuneet traumaattisen tapahtuman jälkeen.

Mieleen tunkeutuvat oireet:

1. Toistuvia, vastentahtoisia, tietoisuuteen tunkeutuvia ahdistavia muistikuvia tapahtumasta. Huom! Lapsilla voi esiintyä toistuvia leikkejä traumaan liittyvistä aiheista.

2. Toistuvia ja ahdistavia unia itse tapahtumasta tai liittyen sen herättämään tunnetilaan. Huom! Lapsilla voi esiintyä pelottavia unia, joiden sisältö ei ole tunnistettavissa.

3. Dissosiatiivisia reaktioita (kuten takaumia), jolloin henkilö tuntee tai toimii ikään kuin traumaattinen tapahtuma olisi toistumassa. (Vaikeusaste vaihtelee, vaikeimmillaan henkilö voi kokonaan menettää tietoisuuden todellisesta ympäristöstään). Huomaa: Lapset voivat toistaa tapahtuman aikaista toimintaa leikeissään.

4. Voimakas tai pitkittynyt psyykkinen ahdistuneisuus tai huomattavat fysiologiset reaktiot jouduttaessa tekemisiin traumaattista tapahtumaa muistuttavien tai symboloivien sisäisten tai ulkoisten asioiden kanssa.

Negatiivinen mieliala:

5. Jatkuva kykenemättömyys ilmaista positiivisia tunteita (kuten kyvyttömyys ilmaista onnellisuutta, tyytyväisyyttä tai rakastavia tunteita).

Dissosiatiiviset oireet:

6. Todellisuudentajun muutos suhteessa ympäristöön tai itseen (kuten itsensä havainnointi toisen kautta tai näkökulmasta, huumaantunut olo, tunne ajan hidastumisesta).

7. Kykenemättömyys muistaa traumaattisen tapahtuman keskeisiä asioita (tyypillisesti dissosiatiivisen amnesian eikä muiden syiden kuten pään vamman, alkoholin tai muiden päihteiden vuoksi).

Välttämisoireet:

8. Pyrkimys välttää traumaan liittyviä ahdistavia muistoja, ajatuksia tai tunteita.

9. Pyrkimys välttää ulkoisia tekijöitä (ihmisiä, paikkoja, keskusteluja, toimintoja, kohteita ja tilanteita, jotka herättävät ahdistavia muistoja, ajatuksia tai tunteita tapahtuneeseen liittyen).

Kohonneen vireystilan oireet:

10. Unen häiriöt (kuten vaikeus nukahtaa tai pysyä unessa tai levoton uni)

11. Ärtyneisyys ja vihanpurkaukset (sekä verbaalinen että fyysinen provosoimaton aggressiivisuus mahdollista) ihmisiä tai esineitä kohtaan.

12. Korostunut varuillaanolo.

13. Keskittymisvaikeudet.

14. Liiallinen säikkyminen.

C. Häiriön kestoaika (kriteerin B oireet) on kolmesta vuorokaudesta yhteen kuukauteen trauma-altistuksen jälkeen. Huom! Oireet alkavat tyypillisesti heti trauman jälkeen, mutta diagnoosi edellyttää niiden kestäneen ainakin kolme vuorokautta.

D. Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.

E. Häiriö ei johdu lääkkeiden tai päihteiden fysiologisesta vaikutuksesta eikä muusta sairaudesta eikä ole paremmin selitettävissä lyhytkestoiseksi psykoottiseksi häiriöksi.

Kirjallisuutta

  1. Acute Stress Disorder. Kirjassa: Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM),Fifth Edition. American Psychiatric Association, 2013:280-286