Tulosta

Seulonta ja kielellisten erityisvaikeuksien varhainen toteaminen

Lisätietoa aiheesta
24.1.2019
Timo Ahonen

Varhaisen toteamisen tarkoituksena on löytää lapset, joilla on sellaisia kehityksellisiä ongelmia, että ne ilman tukea muodostavat riskin suotuisalle oppimiselle ja myöhemmälle kehitykselle. Koska lasten kehitys on yksilöllistä ja kehityksen normaali vaihtelu varsin suurta, tämä on vaativa tehtävä. Vaikka usein on yksittäisen lapsen osalta vaikea ennakoida, selviääkö hän kehitysriskeistä ilman erityistä tukea, ei toimintatapa, jossa "katsotaan ja odotetaan", ole perusteltavissa «Rice ML, Hoffman L. Predicting vocabulary growth in children with and without specific language impairment: a longitudinal study from 2;6 to 21 years of age. J Speech Lang Hear Res 2015;58:345-59 »11. Silloin kun selkeä huoli lapsen kielellisen kehityksen etenemisestä herää, on kehitystä syytä havainnoida mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa arkipäivän tilanteissa. Tällaisen tiedon keräämisessä on vanhempien, päivähoidon henkilöstön ja lastenneuvoloiden työntekijöiden havainnoilla keskeinen merkitys.

Kielellisten erityisvaikeuksien tunnistaminen käyttämällä vain nopeasti esimerkiksi alle 10 minuutissa toteutettavaa seulontamenetelmää ei ole osoittautunut toimivaksi menettelyksi. Kielellisiä vaikeuksia koskevat systemaattiset katsaukset osoittavat, ettei meillä toistaiseksi ole sellaista tutkimustietoa, joka antaisi vastauksen siihen, millä menetelmällä ja missä iässä kielellisen kehityksen poikkeamia tulisi väestötasolla seuloa. Samoin tutkimustieto seulonnan hyödyllisyydestä on riittämätöntä  «Law J, Boyle J, Harris F ym. Screening for primary speech and language delay: a systematic review of the literature. Int J Lang Commun Disord 1998;33 Suppl:21-3 »2, «Luinge MR, Post WJ, Wit HP ym. The ordering of milestones in language development for children from 1 to 6 years of age. J Speech Lang Hear Res 2006;49:923-40 »3, «Nelson HD, Nygren P, Walker M ym. Screening for speech and language delay in preschool children: systematic evidence review for the US Preventive Services Task Force. Pediatrics 2006;117:e298-319 »10. Tämä johtopäätös ei kuitenkaan tarkoita, että lapsia, joilla on kielellisen kehityksen riski, ei voida eikä siksi tulisikaan pyrkiä identifioimaan. Myös meillä kehitettyjen ja meille sovellettujen varhaisen kehityksen seulonta- ja seurantamenetelmien joukko on ilahduttavasti lisääntynyt. Lapsen kielen kehitystä ja sen yksilöllisyyttä koskeva tieto tukee kehityksen pitkäjänteiseen seurantaan perustuvaa lähestymistapaa, jossa tarkentuvan kehitysseurannan lähtökohtana on aikuisten huoli lapsen kielen ja kommunikaation kehityksen etenemisestä.

Kun huoli on herännyt, ensimmäisen lähtökohdan arvioinnille tarjoaa tieto normaalista ja keskimääräisestä kehityksestä esimerkiksi sellaisena, kuin se on kuvattu taulukossa Kielen kehityksen keskeisiä saavutuksia «Kielen kehityksen keskeisiä saavutuksia»1. Lapsen kielen kehitystä koskeva tutkimustieto tukee ajatusta siitä, että sen keskeiset piirteet on kuvattavissa tällaisilla virstanpylväillä, jotka luonnehtivat kehityksen etenemistä ja että tällaista kuvausta voidaan käyttää myös apuna kehitysongelmien havaitsemisessa  «Luinge MR, Post WJ, Wit HP ym. The ordering of milestones in language development for children from 1 to 6 years of age. J Speech Lang Hear Res 2006;49:923-40 »3.

Tätä normaalin kehityksen etenemiseen perustuvaa tietoa voidaan täydentää taulukossa Kielen kehityksen piirteitä, jotka antavat aihetta seurantaan tai tutkimuksiin  «Kielen kehityksen piirteitä, jotka antavat aihetta seurantaan tai tutkimuksiin»2 esitetyillä tiedoilla kielellisen kehityksen viivästymisen keskeisistä varoitusmerkeistä 1–6 vuoden iässä. Ne ovat esitetty sellaisessa muodossa, että ne ovat havainnoitavissa ilman erityisiä arviointimenetelmiä lapsen puhetta ja kielellistä vuorovaikutusta havainnoimalla, ja haastattelemalla lapsen hyvin tuntevia aikuisia.

Huoli kielen kehityksestä herää usein erityisesti siinä vaiheessa, kun lapsen puheen alkaminen viivästyy. Kyseessä on todennäköisemmin kielellisen kehityksen vaikeus kuin normaaliin vaihteluun kuuluva ilmiö silloin, kun lapsi  «Siiskonen T, Aro T, Ketonen R. Joko se puhuu. Kielen kehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa 2014. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti»4, «Rutter M. Diagnostic concepts and risk processes. Kirjassa: Norbury CF, Tomblin JB, Bishop DVM (toim.) Understanding developmental language disorders. From theory to practice. East Sussex: Psychology »12:

  • jokeltelee vähän tai jokeltelu on poikkeavaa
  • ei käytä jokeltelua ottaakseen kontaktia muihin
  • kielen ymmärtämisessä on selviä vaikeuksia
  • ei kiinnitä huomiotaan muiden puheeseen
  • ei käytä eleitä ottaessaan muihin kontaktia
  • symbolista leikkiä ei esiinny
  • lapsen lähisukulaisilla on kielellisen kehityksen ongelmia
  • lapsen sosio-emotionaalinen kehitys ei etene normaalisti tai
  • lapsella on selkeitä motorisia vaikeuksia (kuolaaminen, pureminen, puhaltaminen).

Mikäli mitään edellä kuvatuista oireista ei ilmene, on todennäköistä (vaikkakaan ei täysin varmaa), että kyse on kielen kehityksen normaalin vaihtelun piiriin kuuluvasta ilmiöstä. Jos edellä kuvattuja piirteitä esiintyy, on syytä epäillä jotain kehityshäiriötä, johon liittyy myös kielen kehityksen ongelmia (esimerkiksi kielellisen kehityksen erityisvaikeus, autismikirjon häiriöt, kehitysvammaisuus).

Vanhempien haastatteluun ja lapsen toiminnan vapaamuotoisen havainnoinnin tueksi lastenneuvoloissamme on jo kattavasti otettu käyttöön Lene-menetelmä «Valtonen R, Mustonen K, työryhmä. Lene. Leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti 2003»15. Kyseessä on pitkäjänteisesti kehitetty ja tutkittu seulontatyyppinen arviointimenetelmä 2,5-, 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaiden lasten kehityksen ongelmien varhaiseen tunnistamiseen. Lene-arvion keskeiset sisältöalueet ovat näkö- ja kuulohavainto, karkeamotoriikka, poikkeavat liikkeet, vuorovaikutus, tarkkaavaisuus, puheen tuottaminen, puheen ymmärtäminen ja käsitteet, kuullun hahmottaminen, silmä-käsi-yhteistyö, leikki ja omatoimisuus (vain 2,5-, 3- ja 4-vuotiailla), visuaalinen hahmottaminen (vain 5- ja 6-vuotiailla) ja lukivalmiudet (vain 6-vuotiailla). Kyseessä on siten varsin monipuolinen kehityksen arviointimenetelmä. Kehityksen arvioinnissa käytetään Lenessä laadullista ja määrällistä tietoa sekä vanhempien ja päivähoidon tai esikoulun havaintoja.

Lenen toimivuutta ongelmien varhaisessa tunnistamisessa ja sitä, miten hyvin menetelmän avulla saadaan tunnistettua sellaiset oppimisen ongelmat, jotka tulevat esille koulun alkuvaiheessa, on tarkimmin tutkittu 4- ja 6-vuotiailla «Lyytinen P. Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmä. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti 1999»5 (Internet «https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/19890/9789513935382.pdf?sequence=1»1). Pitkittäistutkimus (n = 394) osoitti, että ongelmat kielen kehityksen, motoriikan ja hahmotuksen sekä tarkkaavaisuuden ja käyttäytymisen alueilla päällekkäistyvät selvästi jo 4-vuotiailla ja että päällekkäistyminen oli sitä suurempaa, mitä selkeämpiä kehitysviiveet olivat. Kohtalaisiin tai selviin kielen kehityksen viiveisiin liittyi aina ongelmia myös joillain muilla tai kaikilla edellä mainituilla alueilla  «Valtonen R, Ahonen T, Lyytinen P ym. Co-occurrence of developmental delays in a screening study of 4-year-old Finnish children. Dev Med Child Neurol 2004;46:436-43 »16. Pitkittäistutkimus osoitti myös, että 4-vuotiaiden kokonaiskehitys ennakoi selkeästi 6-vuotiaiden kokonaiskehitystä. Iänmukaiseksi arvioidun kehityskulun ennakointi oli varsin luotettavaa tällä ikävälillä, mutta lieviksi tulkittujen ongelmien jatkumisen ennakointi vaikeampaa. Kehityksen ongelmien pysyvyys lisääntyi asteittain sen myötä, miten vakavia ongelmat olivat 4-vuotiaana  «Valtonen R, Ahonen T, Lyytinen P ym. Co-occurrence of developmental delays in a screening study of 4-year-old Finnish children. Dev Med Child Neurol 2004;46:436-43 »16. Oppimista ja suoriutumista ensimmäisellä luokalla pystyttiin Lenen avulla ennakoimaan hyvin jo 4-vuotiaana arvioidun kokonaiskehityksen perusteella. Myös yksilötasolla Lenen spesifisyyttä ja sensitiivisyyttä ennustaa oppimisongelmia voitiin pitää hyväksyttävinä  «Valtonen R, Ahonen T, Lyytinen P, Tolvanen A. Screening for developmental risks at 4 years of age: predicting development two years later. Nordic Psychology 2007;59:95-108»17. Lene-arvioinnin toimivuus 2,5–3-vuotiailla vaatii tuekseen lisää tutkimusta.

Varhaisessa, jo ennen varsinaisen diagnoosin asettamista tapahtuvassa kielellisen kehityksen vaikeuksien arvioimisessa ja kehityksen tuen varmistamisessa on perusterveydenhuollossa siten käytettävissä ainakin 4 toisiaan tukevaa menetelmää:

  1. Lapsen kielen kehityksen ja kommunikaation arviointi suhteessa tietoon keskimääräisestä kehityksestä ja normaalin kehityksen virstanpylväistä. Tässä voidaan käyttää apuna sekä vanhempien että lasta tuntevien työntekijöiden havaintoja ja arvioita.
  2. Kielellisen kehityksen poikkeavuudesta mahdollisesti kertovien varoitusmerkkien huomioiminen. Myös tässä voidaan käyttää apuna sekä vanhempien että lasta tuntevien työntekijöiden havaintoja ja arvioita.
  3. Lene-arviointien tekeminen kehityksen eri vaiheissa kehitysriskien monipuolisen arvioinnin tueksi «Valtonen R, Mustonen K, työryhmä. Lene. Leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti 2003»15, «Valtonen R, Ahonen T, Tolvanen A ym. How does early developmental assessment predict academic and attentional-behavioural skills at group and individual levels? Dev Med Child Neurol 2009;51:792-9 »18.
  4. Erityisesti varhaisen kommunikaation ja kielenkehityksen seulontaan tarkoitettujen arviointimenetelmien käyttäminen. Tällaisia menetelmiä, joihin on olemassa suomalaiset vertailuaineistot, ovat Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä (Lyytinen, Ahonen, Eklund & Lyytinen, 2000) «Lyytinen P, Ahonen T, Eklund K, Lyytinen H. Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti 2000»6, Esikko-menetelmä (Laakso, Eklind & Poikkeus, 2011) «Laakso ML, Eklund K, Pikkeus AM. Esikko – Lapsen esikielellisen kommunikaation ja kielen ensikartoitus. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti 2011»1 ja Sanaseula (Stolt & Vehkavuori, 2018) «Stolt S, Vehkavuori S. Sanaseula. MacArthur-Bates Communicative Developmental Inventories -arviointimenetelmän lyhyt, suomalainen versio. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti 2018»13. Ääntelyn ja motoriikan seurantamenetelmä on tarkoitettu ensimmäisen elinvuoden ääntelyn kehityksen seurantaan. Esikko on tarkoitettu 6–24 kuukauden ikäisten lasten esikielellisen kommunikaation ja varhaisen kielenkehityksen arviointiin ja seurantaan. Sen toimivuutta kielen kehityksen seurannassa on kuvattu Sira Määtän väitöskirjassa «http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7058-1»2 ja siihen liittyvissä artikkeleissa «Määttä S, Laakso ML, Tolvanen A ym. Developmental trajectories of early communication skills. J Speech Lang Hear Res 2012;55:1083-96 »7, «Määttä S, Laakso ML, Tolvanen A ym. Children with differing developmental trajectories of prelinguistic communication skills: language and working memory at age 5. J Speech Lang Hear Res 2014;57:1026-»8, «Määttä S, Laakso ML, Tolvanen TA ym. Continuity From Prelinguistic Communication to Later Language Ability: A Follow-Up Study From Infancy to Early School Age. J Speech Lang Hear Res 2016;59:1357-1372»9. Sanaseula on tarkoitettu lasten varhaisen sanaston kehityksen seulontaan. Sillä voidaan arvioida ymmärretyn sanaston kehitystä 9–18 kuukauden iässä ja ilmaistun sanaston kehitystä 9–24 kuukauden iässä sekä sanayhdistelmien ilmaantumista. Sanaseula perustuu nk. Communicative Developmental Inventories menetelmän (CDI- tai MCDI-menetelmä) lyhennettyyn versioon. Pitkästä versiosta on myös olemassa suomenkielinen versio (Lyytinen, 1999; Varhaisen kielenkehityksen ja kommunikaation arviointimenetelmä).

Tältä pohjalta on hahmotettavissa myös jatkuvan kehitysseurannan malli «Valtonen R. Kehityksen ja oppimisen ongelmien varhainen tunnistaminen Lene-arvioinnin avulla: kehityksen ongelmien päällekkäisyys ja jatkuvuus 4–6-vuotiailla sekä ongelmien yhteys koulusuoriutu»14 (Internet «https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/19890/9789513935382.pdf?sequence=1»1), jonka tavoitteena on kehityksen varhaisen tukemisen käynnistäminen lapsen arjessa jo huomattavasti ennen tarkempiin tutkimuksiin perustuvaa diagnoosin asettamista ja kielellisten vaikeuksien oirekuvan tarkempaa arviointia. Kehityksen varhainen tukeminen on mahdollista silloin, kun kehitysseurannan havainnot pystytään välittämään vanhemmille ja päivittäin lapsen kanssa toimiville työntekijöille.

Kirjallisuutta

  1. Laakso ML, Eklund K, Pikkeus AM. Esikko – Lapsen esikielellisen kommunikaation ja kielen ensikartoitus. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti 2011
  2. Law J, Boyle J, Harris F ym. Screening for primary speech and language delay: a systematic review of the literature. Int J Lang Commun Disord 1998;33 Suppl:21-3 «PMID: 10343657»PubMed
  3. Luinge MR, Post WJ, Wit HP ym. The ordering of milestones in language development for children from 1 to 6 years of age. J Speech Lang Hear Res 2006;49:923-40 «PMID: 17077206»PubMed
  4. Siiskonen T, Aro T, Ketonen R. Joko se puhuu. Kielen kehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa 2014. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti
  5. Lyytinen P. Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmä. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti 1999
  6. Lyytinen P, Ahonen T, Eklund K, Lyytinen H. Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti 2000
  7. Määttä S, Laakso ML, Tolvanen A ym. Developmental trajectories of early communication skills. J Speech Lang Hear Res 2012;55:1083-96 «PMID: 22232414»PubMed
  8. Määttä S, Laakso ML, Tolvanen A ym. Children with differing developmental trajectories of prelinguistic communication skills: language and working memory at age 5. J Speech Lang Hear Res 2014;57:1026-39 «PMID: 24686441»PubMed
  9. Määttä S, Laakso ML, Tolvanen TA ym. Continuity From Prelinguistic Communication to Later Language Ability: A Follow-Up Study From Infancy to Early School Age. J Speech Lang Hear Res 2016;59:1357-1372 «PMID: 27788278»PubMed
  10. Nelson HD, Nygren P, Walker M ym. Screening for speech and language delay in preschool children: systematic evidence review for the US Preventive Services Task Force. Pediatrics 2006;117:e298-319 «PMID: 16452337»PubMed
  11. Rice ML, Hoffman L. Predicting vocabulary growth in children with and without specific language impairment: a longitudinal study from 2;6 to 21 years of age. J Speech Lang Hear Res 2015;58:345-59 «PMID: 25611623»PubMed
  12. Rutter M. Diagnostic concepts and risk processes. Kirjassa: Norbury CF, Tomblin JB, Bishop DVM (toim.) Understanding developmental language disorders. From theory to practice. East Sussex: Psychology Press 2008:204-15
  13. Stolt S, Vehkavuori S. Sanaseula. MacArthur-Bates Communicative Developmental Inventories -arviointimenetelmän lyhyt, suomalainen versio. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti 2018
  14. Valtonen R. Kehityksen ja oppimisen ongelmien varhainen tunnistaminen Lene-arvioinnin avulla: kehityksen ongelmien päällekkäisyys ja jatkuvuus 4–6-vuotiailla sekä ongelmien yhteys koulusuoriutumiseen. Jyväskylän yliopisto 2009;357, https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/19890/9789513935382.pdf?sequence=1
  15. Valtonen R, Mustonen K, työryhmä. Lene. Leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio. Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti 2003
  16. Valtonen R, Ahonen T, Lyytinen P ym. Co-occurrence of developmental delays in a screening study of 4-year-old Finnish children. Dev Med Child Neurol 2004;46:436-43 «PMID: 15230455»PubMed
  17. Valtonen R, Ahonen T, Lyytinen P, Tolvanen A. Screening for developmental risks at 4 years of age: predicting development two years later. Nordic Psychology 2007;59:95-108
  18. Valtonen R, Ahonen T, Tolvanen A ym. How does early developmental assessment predict academic and attentional-behavioural skills at group and individual levels? Dev Med Child Neurol 2009;51:792-9 «PMID: 19416330»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko