Kaksivaiheisessa yhdysvaltalaisessa väestötutkimuksessa tutkittiin iän, BMI:n ja vaihdevuosien vaikutusta naisten uniapnean esiintyvyyteen «Bixler EO, Vgontzas AN, Lin HM ym. Prevalence of s...»1. Toisessa vaiheessa mukana oli 1 000 naista, joista 503 oli fertiili-ikäisiä ja 497 vaihdevuodet ohittaneita naisia. Miesverrokkeja mukana oli 741. Tutkimushenkilöiden iät vaihtelivat 20–100 vuoden välillä. Painoindeksi oli 814 naisella alle ja 186:lla yli 32,3 kg/m2. Vaihdevuosi-ikäisistä naisista 183 käytti hormonihoitoa (estrogeeni yksinään tai yhdistettynä keltarauhashormonin kanssa). Naiset jaettiin 3 ryhmään: 1) fertiili-ikäiset, joilla kuukautiskierto oli säännöllinen, 2) yli 40-vuotiaisiin, joilla ei ollut ollut kuukautiskiertoa 12 kuukauden aikana eikä ollut hormonihoitoa käytössä tai 3) yli 40-vuotiaisiin, joilla ei ollut ollut kuukautiskiertoa 12 kuukauden aikana, mutta jotka käyttivät hormonihoitoa. Uniapnean määritelmänä oli AHI > 10/h + uniapneaoireet.
Ryhmän 1 uniapnean esiintyvyys oli 0,6 % ja ryhmien 2 ja 3 (eli vaihdevuosi-ikäiset yhteensä) 1,9 %. Ryhmän 2 uniapnean esiintyvyys oli samaa luokkaa kuin ryhmän 1 eli 0,5 %, kun taas ryhmän 3 uniapnean esiintyvyys oli selvästi suurempi edellisiin nähden eli 2,7 % ja lähestyi miehillä todettua esiintyvyyttä 3,9 %. Kaikissa ryhmissä naisten uniapnean esiintyvyys oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi kuin miesten, mutta vaihdevuosi-ikäisillä ilman hormonihoitoa esiintyvyys lähestyi miesten lukua. Vaihdevuosi-ikäisillä naisilla, jotka käyttivät hormonihoitoa, uniapnean esiintyvyys vastasi fertiili-ikäisten naisten lukua.
Espanjalaisessa kaksivaiheisessa yleisväestön poikkileikkaustutkimuksessa tutkittiin uniapnean esiintyvyyttä «Durán J, Esnaola S, Rubio R ym. Obstructive sleep ...»2. Tutkimuksessa oli mukana 2 148 henkilöä, joista 1 098 oli naisia ja 1 050 miehiä. Eri ryhmien keskimääräinen ikä vaihteli 47–56 vuoden väliltä ja BMI vaihteli 25–28 kg/m2. Unirekisteröinnin perusteella uniapnean määritelmänä oli AHI ≥ 5/h. Miehet ja naiset jaettiin ikäryhmittäin 10 vuoden välein alkaen 30–39-vuotiaista ja loppuen 60–70-vuotiaisiin. Vaihdevuosi-ikää ei siis määritelty tarkemmin kuin iän perusteella eikä hormonihoitoa huomioitu. Tutkituista 21 %:lla (283 miehellä ja 159 naisella) todettiin uniapnea. Uniapnean esiintyvyys lisääntyi iän mukana sekä miehillä että naisilla. 30–49-vuotiailla naisilla esiintyvyys oli 3,4–14,5 %, mutta vaihdevuosi-ikäisillä 50–70-vuotiailla esiintyvyys oli 35–46,9 %. 50–59-vuotiailla naisilla esiintyvyys oli korkeampi kuin samanikäisillä miehillä (35 vs. 27,9 %).
Väestön poikkileikkaustutkimuksessa tutkittiin vaihdevuosien ja naisten uniapnean yhteyttä «Young T, Finn L, Austin D ym. Menopausal status an...»3. Tutkimuksessa oli 1 035 naista, joista fertiili-ikäisiä (n = 498) olivat ne, joilla oli 3 kuukauden sisällä ollut kuukautiset, ei hormonihoitoja ja joiden FSH-pitoisuus alle 10 mIU/ml. Toisen ryhmän muodostivat välivaiheen naiset (n = 125), joilla kuukautiset olivat olleet poissa 3–12 kuukauden ajan eikä heillä ollut hormonihoitoa käytössä. Kolmas ryhmä oli naiset, joita ei voitu laittaa toiseen tai neljänteen ryhmään (n = 37) eli heillä oli ollut käytössä hormonihoito yli vuoden ajan ja sen aiheuttama kuukautisvuoto vuoden sisällä tai oli tehty hysterektomia ilman munasarjojen poistoa ja heillä oli vaihdevuosioireita. Neljäs ryhmä oli vaihdevuosi-ikäiset naiset (n = 375), joilla kuukautiset olivat loppuneet yli 12 kuukautta aikaisemmin tai molemmat munasarjat oli poistettu vähintään 6 kuukautta sitten. Laaja unirekisteröinti oli käytössä ja uniapnean määritelmänä oli AHI ≥ 5/h. Eri ryhmien keskimääräinen ikä vaihteli välillä 43–57 vuotta.
Uniapnean (AHI ≥ 5/h) esiintyvyys lisääntyi vaihdevuosia kohti: ryhmä 1: 10,8 %, ryhmä 2: 18,4 %, ryhmä 3: 27,0 % ja ryhmä 4: 29,1 %. Huomioitaessa ikä, ruumiinrakenne, alkoholin käyttö, tupakointi, kohonnut verenpaine, liikunta, sydänsairaudet ja yleinen terveys logistisessa regressioanalyysissä OR lisääntyi ryhmien 2–4 kohdalla (ryhmä 2: OR 1,23; 95 % luottamusväli 0,68–2,22), (ryhmä 3: OR 1,80; 95 % luottamusväli 0,79–4,12), (ryhmä 4: OR 2,60 (95 % luottamusväli 1,41–4,81) verrattaessa ryhmän 1 fertiili-ikäisiin naisiin ja kun AHI oli yli 5/h. Eli pelkästään iän lisääntyminen tai BMI:n kasvu eivät selittäneet uniapnean esiintymisen lisääntymistä vaihdevuosi-ikään tultaessa.
Yhdysvaltalaisessa satunnaisotoskyselytutkimuksessa «Kapsimalis F, Kryger M. Sleep breathing disorders ...»4 käytettiin Berliinin unikyselyä arvioimaan uniapneariskiä 1 254 naiselta. Kyselyyn oli liitetty kysymyksiä unitottumuksista tai -vaikeuksista, kuukautiskierrosta ja muista sairauksista. Naiset olivat iältään 18–64-vuotiaita. Normaalipainoisia heistä oli 40 %, ylipainoisia (BMI 25–30 kg/m2) 36,4 % ja lihavia (BMI > 30 kg/m2) 23,6 %.
Berliinin unikyselyn mukaan 25,4 % (318) naisista kuului korkean riskin uniapnearyhmään. Korkea riski oli 19 %:lla 18–29-vuotiaista, 25 %:lla 30–49-vuotiaista ja 32 %:lla 50–64-vuotiaista. Vaihdevuosi-ikäisistä 35 %:lla oli korkea riski uniapneaan, vaihdevuosi-iän ja fertiili-iän välivaiheessa olevilla oli 21 %:lla korkea riski uniapneaan ja 23 %:lla fertiili-ikäisistä oli korkea riski uniapneaan. Vaihdevuosi-ikäisten riskisuhde uniapneaan oli 1,6 (95 % luottamusväli 1,31–2,01), kun taas välivaiheen naisilla riskisuhde oli 0,78 (95 % luottamusväli 0,52–1,61) ja fertiili-ikäisillä 0,86 (95 % luottamusväli 0,77–0,97). Lisäksi korkea riski uniapneaan lisääntyi naisten iän ja BMI:n kasvaessa.
Kommentit: Tutkimukset olivat kaikki väestöpohjaisia poikkileikkaustutkimuksia. Tutkittavien määrät olivat riittävän suuria. 3 tutkimuksessa oli käytetty unirekisteröintiä uniapnean määritykseen ja viimeisessä validoitua unikyselyä korkean riskin potilaan selvittämiseksi. Yhdessä tutkimuksessa vaihdevuosi-ikää ei määritelty kuin iän perusteella, muissa oli käytetty kyselyä tai hormonimääritystä. Esitetyissä tutkimuksissa sekoittavat tekijät oli useimmissa analyyseissä otettu huomioon.