Tulosta

Kehityksellisen kielihäiriön diagnostiset kriteerit WHO:n ja suomalaisessa ICD-10-luokituksessa

Lisätietoa aiheesta
24.1.2019
Jorma Komulainen

WHO 2007

  • F80.1
    • Expressive language disorder
      • A specific developmental disorder in which the child's ability to use expressive spoken language is markedly below the appropriate level for its mental age, but in which language comprehension is within normal limits. There may or may not be abnormalities in articulation. Developmental dysphasia or aphasia, expressive type
      • Excludes:
        • acquired aphasia with epilepsy (Landau-Kleffner) (F80.3)
        • developmental dysphasia or aphasia, receptive type (F80.2)
        • dysphasia and aphasia NOS (R47.0)
        • elective mutism (F94.0)
        • mental retardation (F70–F79)
        • pervasive developmental disorders (F84.-)
  • F80.2
    • Receptive language disorder
      • A specific developmental disorder in which the child's understanding of language is below the appropriate level for its mental age. In virtually all cases expressive language will also be markedly affected and abnormalities in word-sound production are common. Congenital auditory imperception Developmental: • dysphasia or aphasia, receptive type • Wernicke's aphasia Word deafness
      • Excludes:
        • acquired aphasia with epilepsy (Landau-Kleffner) (F80.3)
        • autism (F84.0–F84.1)
        • dysphasia and aphasia:
          • NOS (R47.0)
          • expressive type (F80.1)
        • elective mutism (F94.0)
        • language delay due to deafness (H90–H91)
        • mental retardation (F70–F79)

Suomi 1999

F80.1

  • Puheen tuottamisen häiriö
  • Expressiv språkstörning
  • Perturbatio dictionis expressiva

Diagnoosikoodiin sisältyy

  • Suomi
    • Kehityksellisen dysfasian tai afasian ekspressiivinen muoto
  • Ruotsi
    • Utvecklingsdysfasi eller afasi, expressiv typ
  • Latina
    • Dysphasia formationalis expressiva Aphasia formationalis expressiva

Huomautukset

  • Puheen kehityksessä on huomattavia yksilöllisiä vaihteluita. Selvänä viivästymänä pidetään yksittäisten sanojen (tai lähes oikein äännettyjen sanojen) puuttumista 2-vuotiaalla ja yksinkertaisten kahden sanan lauseiden puuttumista 3-vuotiaalla. Puheen tuottamisen häiriö on ilmeinen varhaisesta lapsuudesta lähtien ilman edeltävää selvää normaalin kielen kehityksen vaihetta. Lapsi voi käyttää normaalisti muutamia yksittäisiä sanoja, mutta sitten seuraa taantuma tai kehityksen pysähtyminen. Yleistä on, että puheen tuottamisen häiriöön liittyy viivästymiä tai poikkeavuuksia sanojen ja äänteiden tuottamisessa.
  • Myöhemmät häiriöt sisältävät muun muassa rajoittunutta sanaston kehitystä, liiallista muutaman yleisen sanan käyttöä, vaikeutta löytää sopivia sanoja, sanojen korvaamista, ilmaisun liiallista lyhyyttä ja kypsymättömiä lauserakenteita. Lisäksi esiintyy lauseopillisia virheitä, esimerkiksi sanojen loppujen tai etuliitteiden poisjättämistä ja kielioppivirheitä, esimerkiksi pronominien käytössä tai verbien ja substantiivien taivutuksessa. Liiallinen kielioppisääntöjen yleistäminen voi heikentää puheen sujuvuutta ja aiheuttaa vaikeuksia aikajärjestyksissä menneistä tapahtumista puhuttaessa.
  • Lapsen nonverbaalinen viestintä, kuten hymyt ja eleet, sekä "sisäinen" kieli mielikuvitus- ja jäljittelyleikkeineen säilyvät lähes normaaleina, ja lapsen kyky kommunikoida ilman sanoja on melko hyvä. Lapsi pyrkii kompensoimaan puheen puuttumisen demonstraatioilla, eleillä, ilmeillä tai äänillä, jotka eivät ole puhetta. Vaikeudet kaverisuhteissa, tunnehäiriöt, käytöshäiriöt ja/tai yliaktiivisuus ja tarkkaamattomuus ovat kuitenkin yleisiä erityisesti kouluikäisillä.
  • Pieneen osaan tapauksia liittyy selektiivinen kuulon alenema, joka ei yksin selitä puheen tuottamisen häiriötä. Riittämättömät keskustelumahdollisuudet tai yleinen ympäristön virikkeiden puute voivat olla päätekijä tai myötävaikuttava tekijä puheen tuottamisen häiriössä.

Diagnostiset kriteerit

  • A. Puheen tuottamistaidot mitattuina standardoiduilla testeillä ovat lapsen iänmukaisen rajan -2 SD alapuolella.
  • B. Puheen tuottamistaidot ovat vähintään 1 SD-yksikköä nonverbaalisen älykkyysosamäärän alapuolella mitattuina standardoiduilla testeillä.
  • C. Puheen ymmärtämistaidot mitattuina standardoiduilla testeillä ovat lapsen iänmukaisten 2 SD -rajojen sisällä.
  • D. Nonverbaalisen viestinnän käyttö ja ymmärtäminen sekä mielikuvitukselliset kielen toiminnot ovat normaalivaihtelun rajoissa.
  • E. Ei todeta neurologista aisteihin liittyvää tai muuta ruumiillista vammaa, joka suoraan vaikuttaa puheen tuottamiseen, eikä laaja-alaista kehityshäiriötä (F84).
  • F. Nonverbaalinen älykkyysosamäärä ei ole alle 70 standardoidussa testissä.

F80.2

  • Puheen ymmärtämisen häiriö
  • Impressiv språkstörning
  • Perturbatio dictionis receptiva

Diagnoosikoodiin sisältyy

  • Suomi
    • Synnynnäinen auditiivinen havaitsemiskyvyttömyys
    • Sanakuurous
    • Kehityksellinen Wernicken afasia
    • Kehityksellisen dysfasian tai afasian reseptiivinen muoto
  • Ruotsi
    • Medfödd avsaknad av hörselperception
    • Orddövhet
    • Störd utveckling med Wernickes afasi
    • Utvecklingsdysfasi eller afasi, receptiv typ
  • Latina
    • Imperceptio auditoria congenita
    • Surditas verbalis
    • Aphasia formationalis Wernicke
    • Dysphasia formationalis receptiva
    • Aphasia formationalis receptiva

Huomautukset

  • Puheen ymmärtämisen häiriössä lapsen kyky ymmärtää kieltä on älykkyysikää huonompi. Lähes kaikissa tapauksissa myös kielellisessä ilmaisukyvyssä on merkittävää häiriötä, ja poikkeavuudet sanojen ja äänteiden tuottamisessa ovat yleisiä.
  • Selviä puheen ymmärtämisen häiriön merkkejä ovat 1-vuotiaalla reagoimattomuus tuttuihin nimiin (nonverbaalisten vihjeiden puuttuessa), 1,5-vuotiaalla kyvyttömyys tunnistaa vähintään muutamia yleisiä esineitä, ja 2-vuotiaalla kyvyttömyys seurata yksinkertaisia ohjeita.
  • Myöhemmin esiintyy kyvyttömyyttä ymmärtää kieliopillisia rakenteita (esimerkiksivastakohtia, kysymyksiä, vertailuja) ja kielen tarkempia vivahteita (esimerkiksi äänensävyä). Lähes aina myös puheen tuottaminen on selvästi viivästynyt ja poikkeavuudet sanojen ja äänteiden tuottamisessa ovat yleisiä.
  • Kaikista puheen ja kielen kehityksen häiriöistä tähän liittyy useimmin tunne- ja käytöshäiriöitä sekä sosiaalisia häiriöitä. Hyperaktiivisuus, tarkkaamattomuus, puutteelliset sosiaaliset taidot ja kavereista eristäytyminen sekä ahdistus, sensitiivisyys ja liiallinen ujous ovat yleisiä oireita. Lasten sosiaalinen kehitys voi viivästyä. Lapset voivat toistaa kieltä, jota eivät ymmärrä, ja heidän mielenkiinnon kohteensa voivat olla rajoittuneita.
  • Nämä lapset eroavat autistisista lapsista siten, että normaalia sosiaalista vastavuoroisuuttakin on, jäljittelyleikit sujuvat normaalisti, lapset hakevat normaalisti vanhemmilta lohdutusta, asennot ja liikkeet ovat lähes normaaleja ja nonverbaalisessa kommunikoinnissa on vain lieviä puutteita.
  • Osalla lapsista on selektiivinen korkeita frekvenssejä koskeva kuulon alenema, joka ei yksin selitä puheen ymmärtämisen häiriötä.

Diagnostiset kriteerit

  • A. Puheen ymmärtäminen mitattuna standardoiduilla testeillä on lapsen iänmukaisen rajan -2 SD alapuolella.
  • B. Puheen ymmärtämistaidot ovat vähintään 1 SD-yksikköä nonverbaalisen älykkysosamäärän alapuolella mitattuna standardoiduilla testeillä.
  • C. Ei todeta neurologista, aisteihin liittyvää tai muuta ruumiillista vammaa, joka suoraan vaikuttaa puheen ymmärtämiseen eikä ole laaja-alaista kehityshäiriötä (F84).
  • D. Nonverbaalinen älykkyysosamäärä ei ole alle 70 standardoidussa testissä.

Kirjallisuutta

  1. WHO. http://apps.who.int/classifications/apps/icd/icd10online/. Siteerattu 8.4.2010
  2. Tautiluokitus ICD-10. 2. painos. Stakes 1999. ISBN 951-33-0659-3
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko