Takaisin Tulosta

Monimuotoisen psykososiaalisen hoidon vaikutus ADHD-lasten vanhempien vanhemmuuteen

Lisätietoa aiheesta
Anita Puustjärvi
24.11.2011
  • Sekä psykososiaalisella hoidolla että lääkehoidolla näyttää olevan positiivista vaikutusta vanhempien tapaan kasvattaa ja suhtautua lapseen.
  • Yhdysvaltalais-kanadalaisen MTA-tutkimuksen (multimodal treatment study of children with ADHD) osallistujista 508 lapsen ja hänen vanhempansa vuorovaikutuksen muutosta eri hoitoryhmissä arvioitiin videoitujen tehtävien avulla «Wells KC, Chi TC, Hinshaw SP ym. Treatment-related...»1.
    • Tutkimuksessa 7–9-vuotiaat ADHD-lapset satunnaistettiin neljään ryhmään (lääkehoito, käyttäytymisterapia, yhdistetty ja tavanomainen hoito) 14 kuukaudeksi.
    • Vuorovaikutusta arvioitiin neliosaisella leikkitilanteella (vapaa leikki, vanhemman työskentely lapsen ollessa hiljaa, tehtävähetki ja tilan siivous), joka videoitiin tutkimuksen alussa ja lopussa.
      • Ulkopuoliset koulutetut arvioijat pisteyttivät kuusipisteisellä asteikolla vanhemman (5 osa-aluetta) ja lapsen (4 osa-aluetta) käytöstä.
      • Vanhemman käytöksestä arvioitiin tehtävän antoa, käytöksen ohjaamista, ärtymystä, positiivista palautetta ja lämpöä.
      • Lapsen käytöksestä arvioitiin valittamista ja marisemista, sanallista herjausta tai loukkaavuutta vanhempaa kohtaan, yhteistyökykyisyyttä ja lapsen pidettävyyttä.
    • Rakentava vanhemmuus (lämpö + positiivinen palaute + käytöksen ohjaaminen + tehtävän anto – ärtymys) lisääntyi yhdistelmähoito- ja käyttäytymishoitoryhmässä verrattuna lääkehoito- ja tavanomaisen hoidon ryhmään.
    • Lapsen negatiivisen käytöksen ((valittaminen + loukkaavuus) – (yhteistyökykyisyys + pidettävyys)) osalta eroa ryhmien välillä ei ollut.
  • New Yorkissa ja Montrealissa toteutetussa kaksi vuotta kestäneessä tutkimuksessa «Hechtman L, Abikoff H, Klein RG ym. Children with ...»2 arvioitiin lääkehoitoon yhdistetyn monimuotoisen psykososiaalisen hoidon vaikutusta ADHD-lasten vanhempien kasvatuskäytäntöihin.
    • Tutkimukseen valikoitiin 103 iältään 7–9-vuotiasta lasta (joista 93 % poikia), joilla täyttyivät DSM III:n mukaiset ADHD-kriteerit. Tutkimukseen hyväksytyt lapset jaettiin kolmeen hoitoryhmään, jotka olivat: 1) metyylifenidaattihoito (M), 2) metyylifenidaattihoito ja monimuotoinen psykososiaalinen hoito (M + MPT) ja 3) metyylifenidaattihoito ja näennäishoito (M + ACT).
    • Vanhempien kasvatuksellisia menetelmiä arvioitiin vanhempien itsearviointikyselyillä. Myös lasten arvio vanhemmuudesta selvitettiin kyselylomakkeella.
    • Ensimmäisen vuoden arviossa yhdistelmähoitoryhmän (M+MPT) vanhempien kasvatustietämys oli lisääntynyt oman arvion mukaan lähtötilanteeseen nähden merkitsevästi enemmän kuin muissa ryhmissä (M + MPT p < 0.000), mikä kuvastaa hoitoon kuuluneen koulutuksellisen osuuden toteutumista.
    • Toisen tutkimusvuoden jälkeen M + ACT -ryhmän äidit arvioivat kasvatustietämyksensä paremmaksi kuin muissa ryhmissä, jotka eivät eronneet toisistaan.
      • Ryhmien välillä ei ollut eroa vanhemmuuden keinojen käytössä itsearviointien perusteella.
      • Positiivisissa keinoissa ei tapahtunut muutosta lähtötilanteeseen verrattuna.
      • Negatiivisten keinojen käyttö väheni kaikissa ryhmissä jo 6 kuukauden arvioissa verrattuna lääkkeettömään lähtötilanteeseen, mutta muutosta lääkekokeilujaksoon verrattuna ei ollut.
    • Vanhempien tyytyväisyydessä omaan vanhemmuuteensa tai arvioissa vanhemmuuden keinojen tehokkuudesta ei ollut eroa hoitoryhmien välillä.
    • Lasten arvioissa ei ollut eroja ryhmien välillä. Kaikissa ryhmissä lapset arvioivat jo puolen vuoden kohdalla vanhempien negatiivisen kasvatuksen vähentyneen verrattuna lääkkeettömään lähtötilanteeseen, mutta eroa lääkekokeilujaksoon verrattuna ei ollut.
    • Tutkimuksen perusteella monimuotoisen psykososiaalisen hoidon lisäämisellä stimulanttihoitoon ei ollut lisävaikutusta vanhempien kasvatuskäytäntöjen paranemiseen.

Kirjallisuutta

  1. Wells KC, Chi TC, Hinshaw SP ym. Treatment-related changes in objectively measured parenting behaviors in the multimodal treatment study of children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Consult Clin Psychol 2006;74:649-57 «PMID: 16881772»PubMed
  2. Hechtman L, Abikoff H, Klein RG ym. Children with ADHD treated with long-term methylphenidate and multimodal psychosocial treatment: impact on parental practices. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2004;43:830-8 «PMID: 15213584»PubMed