BTS:n (British Thoracic Society) vuonna 2011 päivitetyissä hoito-ohjeissa «Harris M, Clark J, Coote N ym. British Thoracic So...»1 todetaan, että keuhkokuva ei kuulu lasten keuhkokuumeen rutiinidiagnostiikkaan, mikäli lapsi hoidetaan kotona ja diagnoosi tehdään kliinisten oireiden ja löydösten perusteella. Diagnoosiin riittävät jatkuva tai uudelleen noussut kuume > 38,5 °C liittyneenä tihentyneeseen hengitykseen ja rintakehän vetäytymiin. Alle 2-vuotiailla lapsilla lievät alahengitysteiden oireet eivät yleensä merkitse keuhkokuumetta, varsinkin jos lapsi on saanut pneumokokkirokotuksen, eikä keuhkokuvaa (eikä antibioottihoitoa) tarvita.
Toisaalta BTS:n hoito-ohjeet korostavat keuhkokuumeen vaikeuden ja hoitovasteen arvioinnin tärkeyttä. Jos lapsen happisaturaatio on < 92 %, jos hengitysääni on hiljentynyt tai jos lapsen kuume ei laske eikä vointi lähde korjaantumaan 48 tunnin sisällä hoidon alkamisesta, lapsi on tutkittava uudelleen.
Pleuranestettä kehittyy noin 1 %:lle lapsista keuhkokuumeen aikana, ja jopa 40 %:lle niistä lapsista, jotka lähetetään huonon hoitovasteen takia sairaalaan. BTS:n hoito-ohjeen mukaan keuhkokuva tulee ottaa lapsilta, joiden kuume on jatkunut viikon, sekä lapsilta, joilla on kliinisesti todettu keuhkokuume ja joiden kuume ei ole lähtenyt laskuun 48 tunnin kuluttua antibioottihoidon aloittamisesta.
BTS:n hoito-ohjeiden vaikuttavuutta tutkittiin vuoden kuluttua niiden julkaisemisesta «Bowen SJ, Thomson AH. British Thoracic Society Pae...»3. Keuhkokuumeen diagnoosi perustui edelleen keuhkokuvaan 90 %:ssa keuhkokuumetapauksista, vaikka ohjeet suosittelivat, että keuhkokuva ei kuulu kotona hoidettavien potilaiden diagnostiikkaan. Kolmannes lapsista lähetettiin sairaalan päivystykseen, ja heistä empyemaa esiintyi 7 %:lla ja keuhkoabsessi alle 1 %:lla. Luvuista voidaan päätellä, että keuhkokuvia otettiin runsaasti ja lapsia lähetettiin herkästi sairaalan päivystykseen vastoin ohjeistusta.
IDSA:n (Infectious Disease Society of America) ja PIDSA:n (Pediatric Infectious Disease Society of America) yhteisessä lasten keuhkokuumeen hoitosuosituksissa «Bradley JS, Byington CL, Shah SS ym. The managemen...»2, «Bradley JS, Byington CL, Shah SS ym. Executive sum...»4 vuodelta 2011 todetaan, että keuhkokuva ei kuulu avohoitopotilaiden rutiinidiagnostiikkaan. Avohoidon potilailta keuhkokuva tulee ottaa, jos lapsella on hypoksiaa tai hengitysvaikeutta, tai jos antibioottihoito ei paranna oireita 48–72 tunnin sisällä hoidon alusta. Jos lapsi otetaan sairaalaan keuhkokuumeen takia, suositellaan sekä etu- että sivukuvan ottamista. Tällä varmistetaan diagnoosi, varjostuman laajuus ja todetaan mahdolliset komplikaatiot.
ESPID:n (European Society of Pediatric Infectious Diseases) edustajien kirjoittamassa ja johtokunnan hyväksymässä katsauksessa «Esposito S, Cohen R, Domingo JD ym. Antibiotic the...»5 ei oteta yksiselitteistä kantaa siihen, milloin keuhkokuva tulisi ottaa. Katsauksessa todetaan, että yleensä keuhkokuvaa ei tarvita kotona hoidettavissa tapauksissa, mutta tarvitaan niissä tapauksissa, jotka hoidetaan sairaalassa.