Takaisin Tulosta

Laboratoriokokeiden merkitys alkoholin liikakulutuksen toteamisessa

Lisätietoa aiheesta
Onni Niemelä
31.8.2015

Alkoholin ongelmakäytön tunnistamista ei voi perustaa pelkästään laboratoriotutkimuksiin, vaikka ne voivat auttaa ongelmakäytön toteamisessa ja seurannassa.

Eniten käytetyt laboratoriokokeet ovat CDT, maksaentsyymit (erityisesti GT) ja MCV (punasolujen keskitilavuus). Testien tulkinnassa pitää ottaa huomioon myös sukupuoli, ikä ja mahdollinen ylipaino «Niemelä O. Alkoholin riskikäytön laboratoriomittar...»1.

Veren tai uloshengitysilman etanolipitoisuuden määrittäminen on spesifinen testi, jota voidaan käyttää akuutin alkoholinkäytön toteamiseksi päivystysyksiköissä ja myös potilaan hoitomyöntyvyyden seurannassa «Niemelä O. Alkoholin riskikäytön laboratoriomittar...»1. Alkoholiriippuvuuteen viittaa löydös, jossa näytteen alkoholipitoisuus on yli 1,5 ‰ ilman havaittavaa humalatilaa tai 3 ‰ missä tahansa tilanteessa. Käyttö rajoittuu kuitenkin niihin tilanteisiin, jolloin alkoholia vielä on veressä.

Etyyliglukuronidi (EtG) on etanolin metaboliatuote, jota voidaan mitata virtsasta tai seerumista useita vuorokausia senkin jälkeen, kun alkoholi on jo poistunut elimistöstä. Staufer ym. «Staufer K, Andresen H, Vettorazzi E ym. Urinary et...»2 totesivat 141:n maksansiirtoharkinnassa olevan potilaan alkoholinkäyttöä selvittäessään virtsan EtG-määrityksen herkkyyden (89 %) paremmaksi kuin desialotransferriinin (CDT) herkkyyden (25 %). Molempien spesifisyys oli korkea (99 %).

CDT on spesifinen kroonisen alkoholinkäytön mittarina, mutta sen herkkyys on seulontatutkimukseksi puutteellinen. Conigrave ym. «Conigrave KM, Degenhardt LJ, Whitfield JB ym. CDT,...»3 totesivat WHO–ISBRA-projektissa, johon osallistui 1 863 henkeä (67 % miehiä, 33 % naisia) useasta eri maasta, että alkoholin liikakäyttäjillä (miehet > 80 g/vrk, naiset > 40 g/vrk) CDT:n herkkyys oli miehillä 60 % ja naisilla 29 %, GT:n herkkyys miehillä 67 % ja naisilla 44 % ja ASATin herkkyys miehillä 45 % ja naisilla 23 %. CDT:n spesifisyys oli 92 %, GT:n 74–90 % ja ASATin 90–97 %. Nykyaikaisilla CDT-menetelmillä, jotka eivät ole herkkiä elimistön transferriinipitoisuuden vaihteluille, CDT:n spesifisyys on parantunut, ja on harvinaista, että CDT olisi koholla muusta syystä kuin juuri alkoholin korkean riskin kulutuksesta johtuen (spesifisyys ≥ 98 %) [ «McDonald H, Borinskya S, Kiryanov N ym. Comparativ...»4, «Hietala J, Koivisto H, Anttila P ym. Comparison of...»5. McDonald ym. «McDonald H, Borinskya S, Kiryanov N ym. Comparativ...»4 vertasivat laboratoriokokeiden suorituskykyä 1 023 miehen aineistossa, jossa eri markkerien herkkyys riskikulutuksen (keskiarvo > 40 g/vrk vuoden ajan tai toistuvaa humalahakuista juomista) toteamiseksi oli seuraava: CDT 58 %, GT 31 %, ASAT 37 % ja ALAT 33 %. Hietala ym. «Hietala J, Koivisto H, Anttila P ym. Comparison of...»5 vertasivat eri laboratoriokokeita aineistossa, joka käsitti 165 alkoholin liikakäyttäjää (≥ 40 g/vrk edeltävien kuukausien ajan), 51 kohtuukäyttäjää ja 35 täysraitista. Tässä aineistossa CDT:n herkkyys oli 63 %, GT:n 58 %, MCV:n 45 %, ASATin 47 % ja ALATin 50 %. Vastaavat spesifisyydet olivat CDT 98 %, GT 99 %, MCV 94 %, ASAT 95 % ja ALAT 87 %. CDT:n herkkyyttä alkoholin liikakäytön toteamiseksi voi parantaa jopa 20–30 prosenttiyksikköä – ilman että määrityksen spesifisyys kärsii – yhdistämällä tulos GT-määrityksen tulokseen matemaattisella kaavalla 0,8 × ln(GT) + 1,3 × ln(CDT) «Hietala J, Koivisto H, Anttila P ym. Comparison of...»5.

Nuorissa ikäryhmissä laboratoriokokeiden herkkyys on ollut huonompi. Norjalaisessa väestötutkimuksessa selvitettiin laboratorio-osoittimien toimivuutta alkoholin ongelmajuomisen (miehet > 41 g/vrk, naiset > 15 g/vrk) toteamisessa, ja sekä miehillä että naisilla GT:n ja CDT:n sensitiivisyys jäi alle 20 % «Nilssen O, Huseby NE, Høyer G ym. New alcohol mark...»6. Yhtä alhaisia herkkyysarvoja (0–26 %) alkoholin ongelmakäytön toteamisessa on todettu myös Suomessa yliopisto-opiskelijoiden terveystarkastuksissa «Nyström M, Peräsalo J, Salaspuro M. Carbohydrate-d...»7. Nuorilla sotilailla (alle 30-v.) tehdyssä tutkimuksessa CDT:n sensitiivisyys alkoholiongelman toteamisessa oli 31 %, GT:n 11 % ja MCV:n 14 % «Bisson JI, Milford-Ward A. A comparison of carbohy...»8.

Kirjallisuutta

  1. Niemelä O. Alkoholin riskikäytön laboratoriomittarit. Suom Lääkäril 2013;68:1885-90
  2. Staufer K, Andresen H, Vettorazzi E ym. Urinary ethyl glucuronide as a novel screening tool in patients pre- and post-liver transplantation improves detection of alcohol consumption. Hepatology 2011;54:1640-9 «PMID: 21809364»PubMed
  3. Conigrave KM, Degenhardt LJ, Whitfield JB ym. CDT, GGT, and AST as markers of alcohol use: the WHO/ISBRA collaborative project. Alcohol Clin Exp Res 2002;26:332-9 «PMID: 11923585»PubMed
  4. McDonald H, Borinskya S, Kiryanov N ym. Comparative performance of biomarkers of alcohol consumption in a population sample of working-aged men in Russia: the Izhevsk Family Study. Addiction 2013;108:1579-89 «PMID: 23692391»PubMed
  5. Hietala J, Koivisto H, Anttila P ym. Comparison of the combined marker GGT-CDT and the conventional laboratory markers of alcohol abuse in heavy drinkers, moderate drinkers and abstainers. Alcohol Alcohol 2006;41:528-33 «PMID: 16799164»PubMed
  6. Nilssen O, Huseby NE, Høyer G ym. New alcohol markers--how useful are they in population studies: the Svalbard Study 1988-89. Alcohol Clin Exp Res 1992;16:82-6 «PMID: 1348402»PubMed
  7. Nyström M, Peräsalo J, Salaspuro M. Carbohydrate-deficient transferrin (CDT) in serum as a possible indicator of heavy drinking in young university students. Alcohol Clin Exp Res 1992;16:93-7 «PMID: 1558308»PubMed
  8. Bisson JI, Milford-Ward A. A comparison of carbohydrate deficient transferrin with other markers of alcohol misuse in male soldiers under the age of thirty. Alcohol Alcohol 1994;29:315-21 «PMID: 7945572»PubMed