Tulosta

Unettomuushäiriön kehittyminen

Lisätietoa aiheesta
3.12.2015
Soili Kajaste

Uni on tarkan säätelyn alainen aivotoiminnan tila, jonka aikana perus- ja vilkeuni (REM-uni) vuorottelevat. Unella on tärkeä tehtävä aivojen aineenvaihdunnan ylläpitämisessä: unen aikana sekä varastoidaan energiaa että poistetaan valveen aikana aivoihin kerääntyneitä kuona-aineita «Xie L, Kang H, Xu Q ym. Sleep drives metabolite clearance from the adult brain. Science 2013;342:373-7 »1. Uni ja valvetila vuorottelevat monen biokemiallisen tekijän sääteleminä «Vuorokausirytmi ja unen säätely»1. Nukkumisen ja sen ongelmien kuvaamiseksi uni voidaan hahmottaa myös osaksi laajemmin ymmärrettävää vuorokausirytmiä «Vuorokausirytmi ja unen säätely»1. Ihminen nukkuu oman vuorokausirytminsä mukaan, jos häiriötekijöitä ei ole.

Unettomuutta selitettäessä korostetaan nykyään sitä, että unettomuus kehittyy monien tekijöiden vuorovaikutuksesta «Kajaste S. Krooninen unettomuus ja sen lääkkeetön hoito. Suom Lääkäril 2005;60:2453-7»2. Nykynäkemyksen mukaan unettomuus kehittyy useiden sisäsyntyisten ja ympäristötekijöiden vuorovaikutuksesta (kuva «Toiminnallisen unettomuuden kehittymiseen vaikuttavat tekijät»1

). Unettomuudesta voi kehittyä unettomuushäiriö.

Kyvyttömyydellä käsitellä ja säädellä tunteita näyttäisi olevan keskeinen osuus kroonisessa unettomuudessa. Unettomat näyttävät stressaantuvan erittäin herkästi. Kyseessä ei ole niinkään painetekijöiden laatu ja määrä kuin kyky tunnistaa ja käsitellä emootioita.

Toiminnallinen unettomuus alkaa yleensä sellaisesta elämäntilanteen muutoksesta, johon on luonnollista reagoida unettomuudella. Unettomuusoire saattaa pitkittyessään muuttua pitkäkestoiseksi unettomuudeksi (unettomuushäiriöksi), jolloin aivojen uni-valvejärjestelmän toiminnassa on jo havaittavia neurobiologisia poikkeavuuksia. Erityisen kiinnostavilta vaikuttavat tutkimukset, joissa on osoitettu, että osalla unettomista aivot eivät ole samaan tapaan joko kokonaan unessa tai kokonaan valveilla kuin hyvin nukkuvilla, vaan osa aivoista ei pysty irrottautumaan valvetilasta «Buysse DJ, Germain A, Hall M ym. A Neurobiological Model of Insomnia. Drug Discov Today Dis Models 2011;8:129-137 »3.

Vireystila on unen ja valveen välisen tasapainon keskeinen säätelijä, ja liiallinen vireys on unen este. Vireyttä lisäävät liiallinen psyykkinen tai fyysinen aktiivisuus myöhään illalla, ongelmien tunkeutuminen mieleen yöllä, huoli unesta ja uni-valverytmin rikkoutuminen. Tällöin muodostuu noidankehä, jossa nukahtamisen yrittäminen vain pahentaa tilannetta. Unettomuutta ylläpitävistä tekijöistä keskeisin on ylivireystila ja sen jatkuminen itseään ruokkivana kehänä (kuva «Unettomuushäiriön kehittyminen»2

).

Kuvassa «Unettomuushäiriön kehittyminen»2

kuvataan unettomuushäiriön kehittymistä. Elämässä tapahtuu jokin muutos, jonka seurauksena vireystila nousee. Siitä seuraa tilapäinen unettomuusoire. Suotuisissa olosuhteissa henkilö pystyy käsittelemään tilanteen itse tai saa hyvää apua, jolloin unettomuusoire ei kehity unettomuushäiriöksi. Jos näistä ei ole apua, unettomuus kehittyy unettomuushäiriöksi, joka alkaa ylläpitää itseään. Ylläpitäviä tekijöitä ovat tavallisimmin huomion keskittäminen uneen, huolestuminen unesta, unettomuuden pelko, unirytmin hajoaminen ja ehdollistuminen unettomuuteen normaalisti unta tuottavissa tilanteissa.

Perinnöllisten tekijöiden osuus kliinisesti merkittävän unettomuuden synnyssä on vielä huonosti tunnettu, mutta mitä ilmeisimmin geneettinen alttius lisää merkittävästi riskiä unettomuuden kehittymiseen «Palagini L, Biber K, Riemann D. The genetics of insomnia--evidence for epigenetic mechanisms? Sleep Med Rev 2014;18:225-35 »4. Esimerkiksi sympatikotoniaa (sympaattisen hermoston yliaktiivisuus) tavataan usein unettomilla henkilöillä. Ilmeisesti ihmisen yksilöllinen reagointitapa stressiin vaikuttaa myös huomattavasti hänen herkkyyteensä sairastua unettomuuteen «Palagini L, Biber K, Riemann D. The genetics of insomnia--evidence for epigenetic mechanisms? Sleep Med Rev 2014;18:225-35 »4.

Unettomuushäiriön hoidossa on tärkeä pitää mielessä se, että häiriöön johtavat ja sitä ylläpitävät syyt ovat moninaiset, kuten teoreettisia malleja ja unettomuuden noidankehää esitettäessä kuvattiin.

Kirjallisuutta

  1. Xie L, Kang H, Xu Q ym. Sleep drives metabolite clearance from the adult brain. Science 2013;342:373-7 «PMID: 24136970»PubMed
  2. Kajaste S. Krooninen unettomuus ja sen lääkkeetön hoito. Suom Lääkäril 2005;60:2453-7
  3. Buysse DJ, Germain A, Hall M ym. A Neurobiological Model of Insomnia. Drug Discov Today Dis Models 2011;8:129-137 «PMID: 22081772»PubMed
  4. Palagini L, Biber K, Riemann D. The genetics of insomnia--evidence for epigenetic mechanisms? Sleep Med Rev 2014;18:225-35 «PMID: 23932332»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Unettomuus
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko