Takaisin Tulosta

Unipolygrafialla tutkittu unen laatu vaihdevuosien aikana

Lisätietoa aiheesta
Päivi Polo
3.12.2015

Vaihdevuodet eivät merkittävästi vaikuta unipolygrafialla mitattuun unen laatuun unen suhteen oireettomilla naisilla

Tutkimus «Sharkey KM, Bearpark HM, Acebo C ym. Effects of me...»1 selvitti vaihdevuositilan vaikutusta objektiivisesti mitattuun unitilaan. Yhteensä 25 iältään 45–56-vuotiasta naista (13 premenopausaalista eli vaihdevuosia edeltävä ajankohta) ja 12 postmenopausaalista (vaihdevuosi-iän ohittanut)) rekrytoitiin tutkimukseen. Naisilla ei ollut edeltäviä unioireita. Unitilaa tutkittiin sekä kyselylomakkeilla että unipolygrafialla (unirekisteröinti), joka suoritettiin kahtena peräkkäisenä yönä.

Ryhmät eivät eronneet subjektiivisen unitilan suhteen. Sen sijaan objektiivisissa unimittauksissa todettiin, että postmenopausaalisilla naisilla oli vähemmän pinnallista unta (stage 1) ja lyhyempi syväaaltouniviive. Iäkkäämmillä oli vähemmän pinnallista unta (stage 1) ja enemmän syvää unta (stage 4). Täten tutkimuksen loppupäätelmänä oli, että vaihdevuosilla on vain vähäinen merkitys unen laatuun ja univaiheiden esiintyvyyteen terveillä naisilla, joilla ei ole unihäiriöitä.

Kommentti: Tämä tutkimus selvitti vaihdevuosien vaikutusta objektiivisesti mitattuun unen laatuun. Loppupäätelmänä oli, että vaihdevuosilla on sinänsä vain vähäinen vaikutus unipolygrafialla mitattuun unitilaan unen laadun suhteen oireettomilla naisilla.

Vaihdevuodet ovat yhteydessä koettuihin univaikeuksiin, mutta ei objektiivisesti mitattuun unitilaan

Tutkimuksen «Young T, Rabago D, Zgierska A ym. Objective and su...»2 tarkoituksena oli selvittää sekä koettua (itseraportoidut univaikeudet) että objektiivisesti mitattua (unilaboratoriossa mitattu unipolygrafia) unen laatua. Tutkimus oli epidemiologinen seurantatutkimus, johon osallistui 589 naista. Tutkittavat oli rekrytoitu kunnallisesta työntekijärekisteristä. Naiset jaettiin menopausaalisen tilan mukaan premenopausaalisiin, perimenopausaalisiin (vaihdevuosivaihe) ja postmenopausa alisiin ryhmiin, joka määriteltiin kuukautishistorian, leikkaushistorian ja hormonikorvaushoidon käytön perusteella.

Vastoin tutkimushypoteesia perimenopausaaalisten tai postmenopausaalisten naisten objektiivisesti mitattu unen laatu ei ollut huonompi premenopausaalisiin verrattuna. Postmenopausaalisilla naisilla oli enemmän hidasaaltounta (16 vs 13 % univaiheessa 3 ja 4, p < 0,001) ja pidempi kokonaisuniaika (388 minuuttia vs 374 minuuttia, p = 0,050) verrattuna premenopausaalisiin naisiin. Perimenopausaaliset ja postmenopausaaliset naiset kokivat unen laatunsa kuitenkin premenopausaalisia naisia huonommaksi.

Tutkijat päättelivät, että menopaussi ei ole yhteydessä unipolygrafialla mitattuun unen laadun huononemiseen. Vaikka perimenopausaaliset ja postmenopausaaliset naiset olivatkin tyytymättömämpiä kokemaansa unen laatuun premenopausaalisiin naisiin verrattuna, menopaussi ei osoittautunut olevan erityinen ennustekijä objektiivisesti mitatun unen suhteen. Kirjoittajien mukaan keski-ikäisen naisen uniongelmien selvittelyssä tulisikin ottaa monipuolisesti huomioon myös muut mahdolliset uniongelmien syyt menopaussin lisäksi.

Kommentit: Tämä oli laaja tutkimus, jossa vaihdevuositila jaettiin eri kategorioihin. Tutkimuksen vahvuutena olivat sekä subjektiiviset että objektiiviset unen mittausmenetelmät. Tulokset vahvistivat jo aikaisemmin todetun ristiriitaisuuden koetun unen laadun ja objektiivisten mittausmenetelmien välillä.

Subjektiivinen ja objektiivinen unen laatu vaihdevuosissa

Suomalaisessa läpileikkaustutkimuksessa «Kalleinen N, Polo-Kantola P, Himanen SL ym. Sleep ...»3 selvitettiin unen laatua ja kognitiivista suorituskykyä vertaamalla 21 premenopausaalista (keski-ikä 47,7 vuotta, SD 2,3, vaihteluväli 45–51) ja 29 postmenopausaalista naista (keski-ikä 63,3 vuotta, SD 3,6, vaihteluväli 59–71) 11 nuoreen (keski-ikä 23,1 vuotta, SD 1,6, vaihteluväli 20–26) naiseen. Premenopausaalinen tila varmistettiin matalalla seerumin follikkelia stimuloivan hormonin pitoisuudella (< 23 IU/L) ja toimivalla kuukautiskierrolla. Premenopausaaliset tai postmenopausaaliset naiset eivät käyttäneet hormonihoitoa, kun taas kaikki nuoret naiset käyttivät samaa tablettimuotoista ehkäisyvalmistetta (20 µg EE, 0,15 mg desogestreeliä). Taustatekijöiden suhteen tutkimusryhmissä oli vain vähäisiä eroja. Postmenopausaalisten naisten painoindeksi oli korkeampi ja koulutus alempi sekä premenopausaalisiin että nuoriin naisiin verrattuna, mutta sen sijaan premenopausaaliset ja nuoret naiset eivät eronneet toisistaan. Elämänlaatu tai vasomotoristen oireiden esiintyvyys ei eronnut eri ryhmissä.

Subjektiivista unen laatua tutkittiin Basic Nordic Sleep Questionnaire -kyselyn (BNSQ) perusteella laadituilla unettomuus- ja päiväväsymysasteikolla (3 edeltävän kuukauden aikana) sekä unitutkimusta seuraavana aamuna tehtävillä kyseessä olevaa yötä koskevilla unen laatua, unitehokkuutta, univiivettä, heräämisien määrää, liian aikaista aamuheräämistä ja aamuväsymystä mittavilla kysymyksillä. Lisäksi aamulla edeltävän yön unen laatua mitattiin myös kolmella Visual Analogue Scale -kysymyksellä (VAS) (unen yleinen laatu, uneliaisuus ja mieliala) ja Stanford Sleepiness Scale -lomakkeella.

Objektiivista unen laatua tutkittiin kokoyön unipolygrafialla, jossa erotettiin uniaika, unitehokkuus, univiive (erikseen lisäksi syväaaltouni- ja REM-viive), eri univaiheiden prosenttiosuudet (S1, S2, syväaaltouni, REM, hereillä olo, liikeaika), syväaaltoaktiivisuuden määrä, univaiheiden vaihtelumäärät, havahtumisien määrä ja heräämisien määrä (myös erikseen eri univaiheista). Unen päiväaikaisten seuraamusten arvioimiseen käytettiin kolmea aamulla tehtävää tarkkaavuustehtävää, jotka olivat yksinkertainen reaktioaikatehtävä, kaksivalintareaktioaikatehtävä ja vigilanssitehtävä.

Verrattuna nuoriin naisiin BNSQ-unettomuusoireet olivat korkeammat sekä premenopausaalisilla (p = 0,036) että postmenopausaalisilla naisilla (p < 0,003). Lisäksi postmenopausaalisilla naisilla oli oireita premenopausaalisia enemmän (p = 0,023). Sen sijaan BNSQ-päiväväsymysoireissa ei ryhmien välillä ollut eroa. Ryhmät eivät myöskään eronneet edeltävää yötä ja aamuvireyttä tai mielialaa koskevissa kyselyissä.

Verrattuna nuoriin naisiin sekä premenopausaalisilla että postmenopausaalisilla naisilla oli lyhyempi kokonaisuniaika (p = 0,030 ja p < 0,003), huonompi unitehokkuus (p = 0,027 ja p < 0,003), vähemmän syväaaltounta (p = 0,003 ja p = 0,003), enemmän hereilläoloaikaa (p = 0,003 ja p = 0,003), enemmän liikeaikaa (aika jolloin henkilö liikkuu rekisteröinnin aikana, saattaa olla unessa tai hereillä) (p = 0,003 ja p = 0,003) ja enemmän heräämisiä (p = 0,003 ja p = 0,003). Myös syväaaltouniaktiivisuus oli vähäisempää kaikkien neljän lasketun unisyklin aikana (p < 0,003 – p = 0,012 unisyklistä ja ryhmästä riippuen). Sen sijaan premenopausaalisten ja postmenopausaalisten unipolygrafialla mitattu unen laatu ei eronnut.

Kaikissa kognitiivisissa testeissä postmenopausaalisilla naisilla oli pisimmät reaktioajat. Sen sijaan virheiden määrä oli pienin premenopausaalisten naisten ryhmässä.

Kommentti:Tutkimuksen rekrytointi oli hyvä, ja tutkimuksessa oli validit tutkimusmenetelmät. Pieni ryhmäkoko vaikutti mahdollisesti tulokseen, mutta annettujen tunnuslukujen valossa löydökset vaikuttavat luotettavilta. Tutkimuksen tuloksena oli, että subjektiiviset unihäiriöt lisääntyvät sekä iän että vaihdevuosien myötä. Sen sijaan objektiivisesti mitattu unen laatu huononee jo paljon ennen vaihdevuosia, joten unipolygrafia ei ilmeisesti ole tarpeeksi herkkä tutkimusmenetelmä unimuutosten selvittämiseen vaihdevuosien aikana. Myös päiväaikainen tarkkaavuus heikkenee vaihdevuosien jälkeen.

Koetussa unen laadussa ei ole selvää eroa alkumenopaussin ja myöhäisen menopaussin välillä, eikä unipolygrafisissa tutkimuksissa ole menopaussin suhteen eroja

Tutkimuksessa «Hachul H, Bittencourt LR, Soares JM Jr ym. Sleep i...»4, johon osallistui 30 postmenopausaalista tervettä naista, selvitettiin sekä subjektiivista että objektiivista unen laatua ja niihin vaikuttavia tekijöitä vaihdevuosien eri vaiheissa. Naisista 14 oli alkumenopausaalisia (< 5 vuotta menopaussista) ja 16 myöhäismenopausaalisia (> 5 vuotta menopaussista). Naiset eivät käyttäneet hormonihoitoa tai unilääkkeitä, eikä heillä ollut aikaisemmin todettua uneen liittyvää sairautta tai oireilua.

Subjektiivista unitilaa selvitettiin kyselylomakkeella, jossa selvitettiin muun muassa nukahtamisvaikeutta, heräämisien määrää, narskuttelua, kuorsausta, hengityskatkoksia ja raajojen liikkeitä. Lisäksi kysyttiin yleiskysymyksiä, kuten vaihdevuosioireiden ja kipujen esiintymistä, muistihäiriöitä, keskittymiskyvyn vaikeutta, ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Päiväväsymystä selvitettiin Epworthin päiväväsymyskyselyllä (Epworth Sleepiness Scale, ESS). Objektiivista unen laatua selvitettiin kokoyön unipolygrafialla. Ennen varsinaista rekisteröintiä naiset viettivät unitutkimuskeskuksessa yhden totuttautumisyön.

Myöhäismenopausaalisilla naisilla esiintyi alkumenopausaalisiin verrattuna enemmän narskutusta (alkumenopausaaliset 0 % vs myöhäismenopausaaliset 18,8 %, p = 0,0001) ja päiväväsymystä (35,7 vs 50 %, p = 0,030). Lisäksi heillä oli enemmän kipuja (50 vs 75 %, p = 002), ahdistuneisuutta (35,7 vs 68,8 %, p = 0,0001), masentuneisuutta (14,3 vs 43,8 %, p = 0,0001) ja keskittymiskyvyn vaikeuksia (42,3 vs 53,3 %, p = 0,040).

Alkumenopausaalisilla naisilla sen sijaan oli enemmän muistihäiriöitä (71,4 vs 56,3 %, p = 0,010). Sen sijaan ryhmät eivät eronneet muun muassa nukahtamisvaikeuksien, yöheräämisien, yöllisten raajojen liikkeiden, kuorsaamisen tai apneoiden (hengityskatkos) esiintymisen suhteen. Unipolygrafialla mitatussa unen laadussa ei eri ryhmien välillä ollut eroja useissa eri muuttujissa (univiiveet, unen kokonaispituus, eri univaiheiden kestot, heräämisien ja havahtumisien määrät, vaihdot eri univaiheiden välillä, hereilläoloaika, happisaturaatiopitoisuus (veren happikyllästeisyys), apnea-hypopnea-indeksit ja periodiset jalkojen liikkeet).

Kommentti: Tässä tutkimuksessa menopaussitila jaettiin eri kategorioihin. Tutkittavien määrä oli kohtalainen. Tutkimuksen vahvuutena oli sekä subjektiivisten että objektiivisten unen mittausmenetelmien käyttö. Tulokset vahvistivat jo aikaisemmin todetun ristiriitaisuuden koetun unen laadun ja objektiivisten mittausmenetelmien välillä. Löydökset tosin subjektiivisissakin uniparametreissa rajoittuivat vain muutamiin muuttujiin.

Kirjallisuutta

  1. Sharkey KM, Bearpark HM, Acebo C ym. Effects of menopausal status on sleep in midlife women. Behav Sleep Med 2003;1:69-80 «PMID: 15600130»PubMed
  2. Young T, Rabago D, Zgierska A ym. Objective and subjective sleep quality in premenopausal, perimenopausal, and postmenopausal women in the Wisconsin Sleep Cohort Study. Sleep 2003;26:667-72 «PMID: 14572118»PubMed
  3. Kalleinen N, Polo-Kantola P, Himanen SL ym. Sleep and the menopause - do postmenopausal women experience worse sleep than premenopausal women? Menopause Int 2008;14:97-104 «PMID: 18714074»PubMed
  4. Hachul H, Bittencourt LR, Soares JM Jr ym. Sleep in post-menopausal women: differences between early and late post-menopause. Eur J Obstet Gynecol Reprod Biol 2009;145:81-4 «PMID: 19414210»PubMed