Takaisin Tulosta

Vaihdevuosien jälkeen muun muassa työstressi huonontaa naisen unta

Lisätietoa aiheesta
Päivi Polo
3.12.2015

Postmenopausaalisen naisen unen laatu on työpäivinä premenopausaalisen naisen unen laatua huonompaa, vapaapäivinä erot tasoittuvat

Tutkimuksen «Lampio L, Saaresranta T, Polo O ym. Subjective sle...»1 tarkoituksena oli selvittää menopaussin (vaihdevuodet) vaikutusta työ- ja vapaapäivinä koettuun unen laatuun. Yhteensä 91 säännöllisesti työskentelevää (vuoro- ja osapäivätyön tekijät, työttömät ja eläkkeellä olevat oli suljettu pois) naista rekrytoitiin tutkimukseen. Naisista 58 oli premenopausaalisia (vaihdevuosia edeltävä ajankohta; ikävaihtelu 44–48 vuotta) ja 33 postmenopausaalisia (vaihdevuosi-iän ohittanut; ikävaihtelu 53–58 vuotta). Vaihdevuositila määriteltiin seerumin follikkelia stimuloivan hormonin pitoisuudella (> 30I U/L). Poissulkukriteereinä olivat aikaisempi sydän- ja verisuonitauti, hengitysvajaus, neurologinen tauti, maksatauti, pahanlaatuinen kasvain tai alkoholin käyttö. Tutkimuksesta suljettiin pois naiset, jotka raportoivat kuorsaavansa, tai joilla oli hengityskatkoksia ainakin kahdesti viikossa. Lisäksi naiset, joiden depressiopisteet ylittivät 18 pistettä Beckin depressiotestissä (BDI) (maksimi 63 pistettä), suljettiin pois tutkimuksesta.

Unen laatua tutkittiin unipäiväkirjan avulla. Naiset seurasivat unen laatuaan 14 peräkkäisenä päivänä ja merkitsivät löydökset strukturoituun lomakkeeseen. Naiset merkitsivät sänkyynmenoajan, univiiveen, yöllisten heräämisien määrän, heräämisajan ja päiväunet. Lisäksi he merkitsivät, oliko kyseessä työ- vai vapaapäivä. Unimuuttujista tutkittiin kokonaisuniaika (TST, sisälsi päiväunet), yöllinen uniaika (ST), univiive ja heräämisien määrä. Tulokset laskettiin 14 päivän aikana sekä erikseen työ- ja vapaapäivinä.

Postmenopausaalisten naisten unen laatu oli premenopausaalisia huonompi, kun sitä arvioitiin koko 14 päivän aikana tai työpäivinä. Sen sijaan vapaapäivinä unen laatu poikkesi vain vähän premenopausaalisten naisten unen laadusta. Postmenopausaalisilla oli lyhyempi TST sekä 14 päivän seuranta-aikana (premenopausaaliset 473,7 (34,2) vs postmenopausaaliset 447,1 (46,0), p = 0,002) että työpäivinä (444,9 (32,8) vs 406,5 (51,2), p < 0,001), lyhyempi ST sekä 14 päivän (467,3 (35,5) vs 435,3 (44,4), p < 0,001) että työpäivien aikana (439,9 (35,8) vs 397,6 (53,5), p < 0,001). ST vapaapäivinä oli myös lyhyempi, vaikka tulos ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä (507,8 (49,8) vs 486,4 (56,0), p = 0,063). Lisäksi univiive oli postmenopausaalisilla naisilla premenopausaalisia naisia pidempi sekä koko 14 päivän (10,8 (8,7) vs 19,5 (17,7), p = 0,011) että työpäivien (11,0 (10,3) vs 18,0 (16,9), p = 0,040) ja vapaapäivien (10,4 (8,3) vs 20,5 (20,3), p = 0,010) aikana. Postmenopausaalisilla naisilla oli myös heräämisiä enemmän 14 päivän aikana (1,4 (1,0) vs 1,9 (1,3), p = 0,033) ja työpäivinä (1,4 (1,2) vs 1,9 (1,4), p = 0,043). Vapaapäivinä siis ainoastaan postmenopausaalisten naisten univiive oli premenopausaalisten naisen univiivettä pidempi, muissa unimuuttujissa ei ollut eroa.

Postmenopausaalilla naisilla oli korkeampi depressiopistemäärä BDI (6,9 ± 4,3 vs 3,8 ± 3,6, p < 0,001) ja heillä oli enemmän vasomotorisia oireita (4,7 ± 2,3 vs 2,6 ± 1,1, p < 0,001) verrattuna premenopausaalisiin naisiin. Premenopausaalisilla oli myös korkeampi koulutustaso (p = 0,001). Kun tulokset kontrolloitiin masennuksen (BDI) suhteen, TST (p = 0,006) ja ST (p < 0,001) työpäivinä olivat edelleen lyhemmät postmenopausaalisten naisten ryhmässä. Lisäksi unen laadussa oli ryhmän ja masennuksen välinen yhteisvaikutus: premenopausaalisten naisten ryhmässä masentuneemmilla oli lyhyemmät työpäivien TST (p = 0,032) ja ST (p = 0,040), kun taas postmenopausaalisten naisten ryhmässä vaikutus oli päinvastainen. Kun tulokset kontrolloitiin vasomotoristen oireiden suhteen, 14 päivän TST (p = 0,048) ja ST (p = 0,037) olivat postmenopausaalisilla naisilla premenopausaalisia lyhyemmät. Samoissa muuttujissa työpäivinä vaikutus jäi tendenssiksi (p = 0,078 ja p = 0,073). Menopausaalisen ryhmän ja vasomotoristen oireiden suhteen ei ollut interaktiota. Kun tulokset kontrolloitiin koulutuksen suhteen, postmenopausaalisten naisten TST ja ST olivat lyhyemmät sekä koko 14 päivän (p = 0,009 ja p = 0,003) että työpäivien (p < 0,001 ja p = 0,001) aikana. Lisäksi postmenopausaalisten naisten univiive oli pidempi sekä 14 päivän aikana (p = 0,019) että vapaapäivinä (p = 0,012). Menopaussiryhmän ja koulutuksen suhteen todettiin yhteisvaikutus: korkeammin koulutetuilla premenopausaalisilla naisilla oli pidempi TST (p = 0,046) ja ST (p = 0,014) työpäivinä verrattuna alemmin koulutettuihin premenopausaalisiin naisiin, kun taas postmenopausaalisilla naisilla koulutuksen vaikutus oli päinvastainen.

Kommentti: Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, joka selvitti unen laatua pre- ja postmenopausaalisilla naisilla erotellen työ- ja vapaapäivät. Postmenopausaaliset naiset nukkuivat yleisesti premenopausaalisia naisia huonommin. Ero tuli esiin myös työpäivinä, mutta tasoittuu pääosin vapaapäivinä.

Kirjallisuutta

  1. Lampio L, Saaresranta T, Polo O ym. Subjective sleep in premenopausal and postmenopausal women during workdays and leisure days: a sleep diary study. Menopause 2013;20:655-60 «PMID: 23321945»PubMed