Takaisin Tulosta

Vaihdevuosien aikana unenaikaiset hengityshäiriöt lisääntyvät ja saattavat selittää naisten kokemia unihäiriöitä

Lisätietoa aiheesta
Päivi Polo
3.12.2015

Uniapnea yleistyy ja vaikeutuu vaihdevuosien jälkeen

Tutkimuksen «Dancey DR, Hanly PJ, Soong C ym. Impact of menopau...»1 tarkoituksena oli selvittää vaihdevuosien vaikutusta uniapnean esiintyvyyteen ja vaikeusasteeseen. Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, johon rekrytoitiin naisia uniklinikan potilasrekisteristä. Yhteensä 1 315 naista rekrytoitiin ja vaihdevuositila määriteltiin iän perusteella (premenopausaaliset (vaihdevuosia edeltävä ajankohta) < 45-vuotiaita, postmenopausaaliset (vaihdevuosi-iän ohittaneet) > 55-vuotiaita). Naisilta mitattiin pituus, paino (painoindeksi BMI) ja kaulanympärys. Unen laatua mitattiin kokoyön unipolygrafian avulla. Uniapnean rajana oli apnea-hypopnea-indeksi (AHI) > 10/h.

Premenopausaalisia naisia oli 797 ja postmenopausaalisia 518. Postmenopausaaliset naiset olivat lihavampia (mean ± SE BMI, 32,2 ± 0,4 kg/m2 vs 30,2 ± 0,4 kg/m2; p < 0,0001) ja heillä oli suurempi kaulanympärys (37,1 ± 0,2 cm vs 35,8 ± 0,2 cm; p < 0,0001) verrattuna premenopausaalisiin naisiin. Uniapnea oli yleisempää postmenopausaalisilla naisilla (47 vs 21 %; p < 0,0001). Kaikissa apnealuokissa oli enemmän postmenopausaalisia naisia (AHI 10–30/tunti, 30–50/tunti ja > 50/tunti). Postmenopausaalisilla naisilla oli korkeampi keski-AHI verrattuna premenopausaalisin naisiin (17,0 ± 0,9/tunti vs 8,7 ± 0,6/tunti; p < 0,0001). Tulokset säilyivät samana BMI:n ja kaulanympärysmitan vakioinnin jälkeen.

Loppupäätelmänä tutkimuksesta oli, että vaihdevuosiin liittyvän uniapnean esiintyvyyden ja vaikeusasteen lisääntyminen on mahdollisesti ennemmin toiminnallisesti kuin anatomisesti selitettävissä.

Kommentti: Tämä tutkimus oli laaja tutkimus, jossa tutkimushenkilöt oli rekrytoitu potilasaineistosta. Tutkimus osoitti selvästi, että unenaikaiset hengityshäiriöt lisääntyvät ja vaikeutuvat vaihdevuosien jälkeen.

Unenaikaiset hengityshäiriöt ovat miehillä naisia yleisempiä, mutta löydökset tasoittuvat naisten vaihdevuosien jälkeen

Tutkimus «Bixler EO, Vgontzas AN, Lin HM ym. Prevalence of s...»2selvitti naisilla esiintyvää unenaikaisia hengityshäiriöitä suunnaten erityismielenkiinnon iän, BMI:n ja menopaussin merkitykseen. Tutkimus oli kaksiosainen: 1) puhelinhaastattelu, joka tehtiin yleiselle väestöotokselle, jossa oli 12 219 naista ja 4 364 miestä (ikävaihtelu 20–100 vuotta) ja 2) unilaboratoriotutkimus, jossa unirekisteröintiin rekrytoitiin 1 000 naista ja 741 miestä yllä olevasta joukosta.

Hengitysfunktiota tutkittiin unilaboratoriossa tehdyllä yhden yön unirekisteröinnillä, joka käsitti 8 tunnin unipolygrafian (16-kanavainen rekisteröinti), hengitysrekisteröinnit (nenä- ja suutermistorit), rintakehähengitysanturit ja happisaturaatiomittarin (oksimetri). Apnea (hengityskatkos) määriteltiin, kun hengitys pysähtyi 10 sekunnin ajaksi. Lisäksi eroteltiin obstruktiivinen (hengitysliikkeet jäljellä) ja sentraalinen (ei hengitysliikkeitä) apnea. Hypopnean määritelmänä oli 50 %:n lasku nenä- tai suutermistorin ilmavirtauksessa yhdistyneenä 4 %:n happisaturaatioalenemaan. Tutkimuksessa määriteltiin kolme uniapnean muotoa: apnea/hypopnea-indeksi (A/HI), obstruktiivinen apnea/hypopnea-indeksi (OA/HI) ja sentraalinen apnea-indeksi (CI).

Väestöotoksen mukaan uniapnea oli odotetusti miehillä naisia yleisempää (apnea/hypopnea-indeksi ≥ 10 ja päiväväsymys: prevalenssi miehet 3,9 % ja naiset 1,2 %, suhdeluku 3,3:1, p = 0,0006). Premenopausaalisten naisten uniapnea oli harvinaista (0,6 %). Lisäksi uniapneaa esiintyi harvoin myös niillä postmenopausaalisilla naisilla, jotka käyttivät hormonihoitoa (0,5 %). Näillä kahdella ryhmällä uniapnea esiintyi pelkästään liittyneenä ylipainoon (BMI ≥ 32,3 kg/m2). Niillä postmenopausaalisilla naisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa, uniapneaa esiintyi selvästi premenopausaalisia naisia enemmän (2,7 vs 0,6 %, p = 0,02) ollen lähempänä miesten lukuja (3,9 %). Kun ikä ja BMI otettiin huomioon, postmenopausaalisilla naisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa uniapneaa esiintyi kuitenkin miehiä vähemmän (p = 0,001).

Unilaboratoriotutkimuksissa löydökset olivat väestöotoksen tuloksiin nähden yhdenmukaiset. Verrattuna miehiin kaikilla naisryhmillä oli pienempi riski uniapneaan (kriteereinä A/HI > 10 ja päiväaikaiset oireet: premenopausaaliset (OR 0,1, 95 % luottamusväli 0,03–0,4, p = 0,001), postmenopausaaliset hormonihoitoa käyttävät (OR 0,1, 95 % luottamusväli 0,01–0,5, p = 0,008) ja postmenopausaaliset, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 0,2, 95 % luottamusväli 0,1–0,5, p = 0,001)) ja OA/HI > 15: premenopausaaliset (OR 0,1, 95 % luottamusväli 0,01–0,2, p = 0,0001), postmenopausaaliset hormonihoitoa käyttävät (OR 0,04, 95 % luottamusväli 0,01–0,2, p = 0,0001), postmenopausaaliset, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 0,2, 95 % luottamusväli 0,1–0,4, p = 0,0001). Myös kuorsausta esiintyi miehillä kaikkia naisryhmiä enemmän.

Kun premenopausaalisia naisia verrattiin postmenopausaalisiin ryhmiin, esiintyi postmenopausaalisilla naisilla, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa, uniapneaa premenopausaalisia ja postmenopausaalisia hormonihoitoa käyttäviä enemmän, kun apnean kriteerinä oli A/HI > 15 (postmenopausaaliset hormonihoitoa käyttävät (OR 0,9, 95 % luottamusväli 0,1–5,8, p = 0,89), postmenopausaaliset, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa (OR 4,3, 95 % luottamusväli 1,1–17,3, p = 0,04)). Ne, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa, kuorsasivat premenopausaalisia enemmän (OR 2,4, 95 % luottamusväli 1,4–4,2, p = 0,001) ja heillä oli useammin kuorsausta yhdistyneenä uniapnealöydökseen (kuorsaus ja A/HI 0 > OA/HI < 15 (OR 2,2, 95 % luottamusväli 1,1–4,5, p = 0,03). Postmenopausaalisilla hormonihoitoa käyttävillä nämä riskit eivät olleen premenopausaalisia naisia suurempia.

Tutkijoiden loppupäätelmä oli, että menopaussi lisää selvästi uniapnean riskiä ja hormonihoitoa näyttää liittyvän vähentyneeseen riskiin.

Kommentti: Tämä tutkimus oli laaja väestötutkimus, joka selvitti unenaikaisia hengityshäiriöitä monipuolisesti. Tutkimus osoitti selvästi, että unenaikaiset hengityshäiriöt lisääntyvät ja vaikeutuvat vaihdevuosien jälkeen. Lisäksi hormonihoidolla oli selvästi myönteinen vaikutus unenaikaisten hengityshäiriöiden esiintyvyyteen.

Vaihdevuosien univaikeudet ovat myös yhteydessä uniapneaan

Tutkimus «Freedman RR, Roehrs TA. Sleep disturbance in menop...»3 selvitti sekä subjektiivisten että objektiivisten uniongelmien taustatekijöitä. Mukaan rekrytoitiin 102 iältään 44–56-vuotiasta perimenopausaalisista (vaihevuosivaiheeseen liittyvistä) ja postmenopausaalisista uniongelmista kärsivää naista lehti-ilmoituksen perusteella. Subjektiivista unitilaa tutkittiin Pittsburgh-unikyselylomakkeella (the Pittsburgh Sleep Quality Index) ja objektiivista unitilaa unipolygrafialla unilaboratoriossa. Lisäksi selvitettiin ahdistusta ja depressiota (Hamilton Anxiety and Depression Rating Scales). Tulokset analysoitiin monimuuttuja-regressioanalyysillä.

Parhaana ennustekijänä huonoon subjektiiviseen unen laatuun liittyen (Pittsburgh Sleep Quality Index global score) oli ahdistuneisuuspistemäärä (Hamilton anxiety score) ja kuumien aaltojen esiintyminen yön ensimmäisellä puoliskolla (R = 0,19, p < 0,001). Kaikkiaan 53 %:lla esiintyi uniapneaa, levottomia jalkoja tai molempia. Parhaana ennustetekijänä huonoon objektiiviseen unen laatuun liittyen (laboratoriossa nukuttu yö) oli apneoiden, periodisten liikkeiden ja heräämisien esiintyminen (R=0,44, p < 0,0001).

Tutkijoiden loppupäätelmänä oli, että primaarit uniongelmat, kuten uniapnea ja levottomat jalat, ovat yleisiä keski-ikäisillä naisilla. Vaikka vasomotoristen oireiden hoitaminen helpottanee uniongelmia, uniapnean ja levottomien jalkojen oireyhtymän hoito on tärkeää peri- ja postmenopausaalisilla naisilla, sillä ne ovat tärkeitä sairastuvuutta ja kuolleisuutta aiheuttavia sairauksia.

Kommentit: Tutkimuksen vahvuutena olivat sekä subjektiiviset että objektiiviset unen mittausmenetelmät. Tärkeimpänä löydöksenä oli unihäiriöiden komorbiditeetti (esiintyminen samanaikaisesti muiden sairauksien kanssa).

Kirjallisuutta

  1. Dancey DR, Hanly PJ, Soong C ym. Impact of menopause on the prevalence and severity of sleep apnea. Chest 2001;120:151-5 «PMID: 11451831»PubMed
  2. Bixler EO, Vgontzas AN, Lin HM ym. Prevalence of sleep-disordered breathing in women: effects of gender. Am J Respir Crit Care Med 2001;163:608-13 «PMID: 11254512»PubMed
  3. Freedman RR, Roehrs TA. Sleep disturbance in menopause. Menopause 2007;14:826-9 «PMID: 17486023»PubMed