Levottomat jalat oireyhtymä on yleinen vaihdevuosi-ikäisillä naisilla
Tutkimus «Freedman RR, Roehrs TA. Sleep disturbance in menop...»1 selvitti sekä subjektiivisten että objektiivisten uniongelmien taustatekijöitä. Mukaan rekrytoitiin 102 iältään 44–56-vuotiasta perimenopausaalista (vaihdevuosivaiheessa olevaa) ja postmenopausaalisista (vaihdevuosi-iän ohittanutta) uniongelmista kärsivää naista lehti-ilmoituksen perusteella. Subjektiivista unitilaa tutkittiin Pittsburgh-unikyselylomakkeella (the Pittsburgh Sleep Quality Index) ja objektiivista unitilaa unipolygrafialla (unirekisteröinnillä) unilaboratoriossa. Lisäksi selvitettiin ahdistusta ja depressiota (Hamilton Anxiety and Depression Rating Scales). Tulokset analysoitiin monimuuttuja-regressioanalyysillä.
Parhaana ennustekijänä huonoon subjektiiviseen unen laatuun liittyen (Pittsburgh Sleep Quality Index global score) oli ahdistuneisuuspistemäärä (Hamilton anxiety score) ja kuumien aaltojen esiintyminen yön ensimmäisellä puoliskolla (R = 0,19, p < 0,001). Kaikkiaan 53 %:lla esiintyi uniapneaa, levottomia jalkoja tai molempia. Parhaana ennustetekijänä huonoon objektiiviseen unen laatuun liittyen (laboratoriossa nukuttu yö) oli apneoiden (hengityskatkokset), periodisten liikkeiden ja heräämisien esiintyminen (R = 0,44, p < 0,0001).
Tutkijoiden loppupäätelmänä oli, että primaarit uniongelmat, kuten uniapnea ja levottomat jalat, ovat yleisiä keski-ikäisillä naisilla. Vaikka vasomotoristen oireiden hoitaminen helpottanee uniongelmia, uniapnean ja levottomien jalkojen oireyhtymän hoito on tärkeää peri- ja postmenopausaalisilla naisilla, sillä ne ovat tärkeitä sairastuvuutta ja kuolleisuutta aiheuttavia sairauksia.
Kommentit: Tutkimuksen vahvuutena olivat sekä subjektiiviset että objektiiviset unen mittausmenetelmät. Tärkeimpänä löydöksenä oli unihäiriöiden komorbiditeetti (samanaikaisuus muiden sairauksien kanssa).
Levottomat jalat oireyhtymä on yleinen naisilla ja yhteydessä unihäiriöihin ja masennusoireisiin
Tutkimus «Wesstrom J, Nilsson S, Sundstrom-Poromaa I ym. Res...»2 selvitti levottomien jalkojen (restless legs syndrome, RLS) esiintyvyyttä ja yhteyttä perustauteihin ja menopaussiin. Tutkimushenkilöt rekrytoitiin satunnaistetusta ruotsalaisesta 5 000 naisen populaatiosta (ikävaihtelu 18–64 vuotta), jolle lähetettiin kysymyksiä levottomista jaloista, yleisestä terveydentilasta, uniongelmista, lisääntymisterveydestä ja menopaussitilasta. RLS diagnosoitiin käyttäen kansainvälisiä Restless Legs Syndrome Study Groupin standardoituja kriteerejä, joista kaikkien neljän kriteerin tuli täyttyä, jotta henkilö sai RLS-diagnoosin.
Yhteensä 3 515 naiselta saatiin vastaukset, joten vastausprosentti oli 70,3 %. Naisista 15,7 %:lla oli RLS, ja sairauden esiintyvyys nousi ikääntyessä. RLS-naisilla oli useammin univaikeuksia: huonontunut unen laatu (OR 2,27, 95 % luottamusväli 1,81–2,84), nukahtamisvaikeuksia (OR 2,35, 95 % luottamusväli 1,85–2,99), unen ylläpidon vaikeuksia (OR 1,85, 95 % luottamusväli 1,53–2,23), kuorsausta (OR 1,43, 95 % luottamusväli 1,13–1,81), aamupäänsärkyä (OR 2,07, 95 % luottamusväli 1,53–2,80), unen jälkeistä virkistymättömyyttä (OR 2,05, 95 % luottamusväli 1,68–2,51), päiväväsymystä (OR 2,75, 95 % luottamusväli 2,26–3,36), uupumusta (OR 2,33, 95 % luottamusväli 1,92–2,83), nukahtelutaipumusta (OR 1,61, 95 % luottamusväli 1,02–2,53) ja unilääkkeiden käyttöä (OR 3,28, 95 % luottamusväli 2,21–4,58). RLS-naisilla oli myös enemmän depressiivisiä oireita (OR 2,09, 95 % luottamusväli 1,53–2,85) ja sydänsairauksia (OR 2,13, 95 % luottamusväli 1,18–3,86). Sen sijaan korkeaa verenpainetta tai diabetesta ei esiintynyt kontrolleja useammin.
RLS-oireet yhdistyivät selvästi vasomotoristen oireiden esiintymiseen (OR 2,00, 95 % luottamusväli 1,62–2,48). Vasomotoriset oireet muotoiltiin kysymykseen samanaikaisten yöllisten hikoilujen esiintymisestä (vastaus kaksiluokkainen kyllä/ei). Sen sijaan vaihdevuositilan ja RLS:n välillä ei todettu yhteyttä (OR 1,27, 95 % luottamusväli 0,97–1,74). Vaihdevuositilan määrittelyssä käytettiin kysymystä: "Oletteko omasta mielestänne saavuttanut menopaussin?" (kyllä/ei). Kysymystä viimeisten kuukautisten esiintymisajasta ei tosin käytetty menopaussimääritelmässä, vaikka kysymys esitettiin tutkittaville. Hormonihoidon ja RLS:n välillä ei todettu olevan yhteyttä (OR 1,29, 95 % luottamusväli 0,94–1,78). Hormonihoidon analyysissä otettiin huomioon kaikki hormonihoidon käyttömuodot, myös emättimen paikallisestrogeenin käyttäjät, joita oli 14,8 %. Tällä saattoi olla vaikutusta tulokseen.
Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että naisilla RLS:n esiintyvyys on korkea. RLS-naisilla on muita useammin univaikeuksia, depressiivisiä oireita ja sydänsairauksia. Lisäksi RLS-oireet yhdistyvät vasomotorisiin oireisiin (yöhikoilu), mutta yhteyttä hormonihoidon käyttöön ei todettu.
Kommentti: Tutkimus oli laaja väestöpohjainen tutkimus, joka selvitti vähän tutkittua aihetta. RLS osoittautui naisilla yleiseksi ja saattaa usein olla univaikeuksien taustalla. Lisäksi RLS yhdistyi selvästi vasomotorisiin oireisiin.