Takaisin Tulosta

Käytännön viranomaisyhteistyö

Lisätietoa aiheesta
Pentti Lampi ja Kari Reijula
16.8.2016

Viranomaisten yhteistyön toteuttamiselle ovat haasteena monien mainittujen lakien eri kohderyhmät ja siten painopisteet. Myöskään terveyshaitan määrittely ei tästä syystä ole yksiselitteisen yhteneväinen.

Terveydensuojelulain (Internet «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940763»1) mukaan näkyvä kosteus- ja homevaurio on jo sellaisenaan lain määrittelemä ”haitta”. Työsuojelussa (Internet «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738»2) kosteusvaurioissa korostuu tilanteen kokonaisarvio, jolloin terveyshaitan ja -riskin arviointi edellyttää työtilojen asianmukaista tutkimista ja terveydellisen merkityksen arviointia.

Terveydensuojelulainsäädäntö antaa vahvan tuen kunnan yleisten terveydellisten olosuhteiden, mutta myös terveellisen sisäilman edellytysten varmistamiselle.

Ympäristönsuojelulaki (Internet «http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140527»3) tarkastelee ihmisen toiminnasta johtuvaa aiheutuvaa ympäristön pilaantumista, josta yksin tai muiden päästöjen kanssa voi aiheutua muiden haittojen ohella muun muassa terveyshaittaa.

Terveydenhuoltolaki (Internet «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326»4) tarkastelee esimerkiksi koulujen toimintaympäristöä, myös sisäilmakysymyksiä oppilaiden näkökulmasta ja työterveyshuoltolaki sekä työturvallisuuslaki erilaissa kiinteistöissä työskentelevien työntekijöiden näkökulmasta.

Työturvallisuuslain (Internet «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738»2) mukaan työnantajan tulee selvittää ja tunnistaa työstä, työtilasta, työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. Sellaisissa rakennuksissa (koulut, päiväkodit ja sairaalta/hoitolaitokset), joissa tilojen käyttäjinä ovat niin asiakkaat kuin työntekijätkin, noudatetaan sekä Terveydensuojelu- että Työturvallisuuslakien määräyksiä. Useimmilla lakialoilla ohjausta ja valvontaa toteuttavilla viranomaisilla on käytössään toimintansa ohjeistusta painottuen omaan vastuualueeseensa.

Työterveyshuollossa (Työterveyshuoltolaki «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383»5) suoritetaan työolosuhteiden terveysriskien kartoitukset ja annetaan suosituksia. Työterveyshuollon henkilöstö toimii yhdessä työnantajan kanssa silloin, kun työympäristöön liittyvät tutkimukset, mittaukset tai kuntokartoitus ovat tarpeen. Työterveyshuollossa arvioidaan myös työntekijän terveydentilan soveltuvuutta työhön sekä kuntoutustarvetta ja työhön paluun keinoja, jos henkilön sairausloma jatkuu yli 3 kuukauden ajan.

Terveydensuojeluviranomaisen käytössä on tuore Asumisterveysasetus (Internet «https://www.edilex.fi/saadoskokoelma/20150545.pdf»6), joka määrittelee muun muassa kosteusvauriotilanteissa käytettävien ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimukset. Valvira laatii Asumisterveysasetukseen liittyvän tarkemman ohjeen.

Asuntojen osalta asunnon omistaja on vastuussa asuntoympäristöstä. Asunto-osakeyhtiössä yhtiön ja asunnon omistajan vastuut asunnosta määritellään yhtiöjärjestyksessä. Asukas voi ottaa yhteyttä taloyhtiön tai osakeyhtiön isännöitsijään asuntoon liittyvien tutkimusten, mittausten, kuntokartoitusten tai korjausten osalta. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen kautta (esimerkiksi terveystarkastaja) asia voi tulla vireille, jos epäillään niin merkittävää haittaa, että sitä epäillään välittömäksi terveysriskiksi (asumiskielto) tai jos asukkaan ja talo- tai osakeyhtiön välille syntyy erimielisyyttä tilanteen arviosta. Varsinaisia sisäympäristöön liittyviä teknisiä mittauksia (asunnon kuntokartoitus, sisäilmanäytteet, materiaalinäytteet) on mahdollista tilata yksityisiltä, pätevyysvaatimukset täyttäviltä yrityksiltä. Terveydensuojeluviranomainen ei itse tee tutkimuksia, vaan tarkastaan osaltaan teetettyjen tutkimusten oikeellisuuden.

Oppiportin tuoreessa verkkokurssissa Kosteus- ja homevauriot (Internet «http://www.oppiportti.fi/op/dvk00010»7; vaatii kirjautumisen) on esitelty monien mainittujen toimijoiden käytössä olevaa ohjeistusta.

Asianmukainen, määräyksiä noudattava rakentaminen on terveellisen sisäilman keskeinen lähtökohta. Kuntatason rakentamista koskevia lainsäädäntötason määräyksiä sisältyy erityisesti Maankäyttö- ja rakennuslakiin (Internet «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132»8), Maankäyttö-rakennusasetukseen (Internet «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990895»9) ja Suomen rakentamismääräyskokoelmaan (Internet «http://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Lainsaadanto_ja_ohjeet/Rakentamismaarayskokoelma»10). Rakennusvalvonnan ja yleisemmin teknisen toimen kytkeminen kuntatason yhteistyöhön on erityisesti erilaisten kunnallisten kiinteistöjen sisäilma-asioissa tärkeää, koska useimmissa kunnissa teknisen toimen hallinnoima tilakeskus edustaa vastuullista kiinteistöjen omistajaa.

Huonoon sisäilmaan liittyvän terveyshaittaepäilyn selvittämisessä on tärkeää luoda hyvä yhteistyö kiinteistön edustajan ja tilojen käyttäjien kesken, jotta mahdollisesta terveyshaitasta ja sen luonteesta saadaan riittävän selkeä näkemys. Sen jälkeen viranomaisyhteistyötä tarvitaan erityisesti epäillyn sisäilmaongelman rakennusteknisten ja muiden syiden selvittämisen suunnittelussa, käynnistämisessä, tulosten tulkinnassa ja niiden perusteella tehtävien johtopäätösten muodostamisessa sekä tarvittavien toimenpiteiden kiireellisyyden määrittämisessä. Tehtävä on luonteeltaan moniammatillinen, jolloin jokaisella toimijalla on oma roolinsa. Koordinoivana toimijana on luontevasti kiinteistön omistaja, jonka vastuulla on paitsi terveellisten olosuhteiden varmistaminen myös asianmukainen ja avoin asianosaisten tiedottaminen.

Lääkärin (yleislääkäri, koululääkäri, työterveyslääkäri) roolina on vastata yhteistyön puitteissa sen arvioinnista, liittyvätkö mahdolliset oireet tai sairaudet huonoon sisäilmaan, ottaa kantaa osaltaan terveyshaitan vakavuuteen (oireilevien määrä, oireiden luonne) sekä tilojen käytettävyyteen ja korjaustoimenpiteiden kiireellisyyteen (oireilevien määrä ja ajallinen kehitys). Lääkäri on luonteva mahdollisen yhteistyöryhmän (esimerkiksi sisäilmatyöryhmä) jäsen yhdessä tai vaihtoehtoisesti toimintasektorin terveydenhoitajan kanssa. Sisäilmatyöryhmässä eri hallinnollisessa roolissa toimivien terveydenhuollon ammattilaisten (työterveyslääkäri, työterveyshoitaja, koululääkäri, kouluterveydenhoitaja) tiivis yhteistyö on tärkeää eri näkökulmista syntyvän asiantuntijuuden yhdistämisessä. Heidän panostaan tarvitaan myös tiedottamisessa erityisesti silloin, kun tarkastellaan oireilun määrää ja luonnetta suhteessa käsiteltävien tilojen kuntoon. Tilanteeseen liittyvän riskikommunikaation avulla pyritään selventämään mahdollista eroa maallikoiden ja asiantuntijoiden hahmottaman riskin suuruudesta ja siten kasvattamaan luottamusta annettavaan tietoon sekä parantamaan yhteistyötä riskinarviointi ja -hallintaprosessissa.

Yhteistyön muodot on tarkoituksenmukaista sopia ja toteuttaa paikallisesti edellä mainittujen säädösten antamin mahdollisuuksin. Jossain määrin muun muassa salassapitosäädökset rajoittavat suoraviivaisimpia yhteistyön muotoja. Esimerkiksi lääkärin ja terveydensuojeluviranomaisen keskinäisessä tiedonsiirrossa on nämä rajoitukset syytä ottaa huomioon ja varmistaa potilaan suostumus hänen terveystietojensa käytöstä viranomaisten kesken. Hallintolaki (Internet «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434»11) antaa yleisempiä suuntaviivoja ja puitteita eri viranomaisten yhteistoiminnalle.

Kunnallisen tason viranomaistoimintaa valvovat valtion viranomaiset. Muun muassa, mikäli terveydensuojeluviranomaisen toiminta ei jostain syystä ole ollut riittävää, toiminnasta on mahdollista valittaa paikalliseen Aluehallintovirastoon (Internet «http://www.avi.fi/»12). Aluehallintovirasto ohjaa ja valvoo terveydensuojelua viraston alueella sekä suorittaa valvontaa myös itse. Sieltä on mahdollista saada myös hallinnollista ohjausta. Terveydensuojelun valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Työsuojeluviranomaiset, käytännössä AVIen työsuojeluvastuualueet, valvovat työsuojelua ja työterveyshuoltoa koskevien säädösten noudattamista työpaikoilla.

Kirjallisuutta

  1. Terveydensuojelulaki (19.8.1994/763). http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940763
  2. Terveydenhuoltolaki (1326/2010). http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326
  3. Työturvallisuuslaki (23.8.2002/738). http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738
  4. Ympäristönsuojelulaki (527/2014). http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140527
  5. Työterveyshuoltolaki (21.12.2001/1383). http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011383
  6. Asumisterveysasetus (545/2015). https://www.edilex.fi/saadoskokoelma/20150545.pdf
  7. Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132). http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132
  8. Maankäyttö-rakennusasetus (10.9.1999/895). http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990895
  9. Suomen rakentamismääräyskokoelma. http://www.ym.fi/fi-FI/Maankaytto_ja_rakentaminen/Lainsaadanto_ja_ohjeet/Rakentamismaarayskokoelma
  10. Hallintolaki (434/2003). http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434
  11. Latvala J, Lampi J. Kosteus- ja homevauriot verkkokurssi. Duodecim, Oppiportti, 2014. http://www.oppiportti.fi/op/dvk00010