Kohonnut verenpaine on merkittävin hoidettavissa oleva aivohalvauksen riskitekijä.
Framingham-tutkimuksessa «Kannel WB, Wolf PA, Verter J ym. Epidemiologic ass...»1 jo vuonna 1970 osoitettiin systolisen verenpaineen olevan yhtä merkittävä aivohalvauksen riskitekijä kuin diastolinen tai keskivaltimopaine.
9 prospektiivisen seurantatutkimuksen tutkijat selvittivät diastolisen verenpaineen vaikutusta aivohalvaus ja sepelvaltimoriskiin «MacMahon S, Peto R, Cutler J ym. Blood pressure, s...»2. Tutkimuksissa oli kaikkiaan 420 000 henkilöä. 6–25 vuoden (keskimäärin 10 vuoden) seurannassa tapahtui 843 halvausta ja 4 856 sepelvaltimotautitapahtumaa. Diastolisella verenpaineella todettiin positiivinen, jatkuva ja ilmeisen itsenäinen yhteys päätetapahtumiin. Yhteys oli samansuuntainen kaikissa tutkimuksissa. Kun diastolisen verenpaineen satunnaisvaihtelun aiheuttama laimennusvaikutus korjattiin, todettiin 5, 7,5 ja 10 mmHg alhaisempaan diastoliseen verenpaineeseen liittyvän vastaavasti ainakin 34 %, 46 % ja 56 % vähemmän halvauksia ja ainakin 21 %, 29 % ja 37 % vähemmän sepelvaltimotautitapahtumia.
Uudempi meta-analyysi «Lewington S, Clarke R, Qizilbash N ym. Age-specifi...»3 käsitti 61 etenevää havainnoivaa tutkimusta, 12,7 miljoonaa henkilöseurantavuotta sekä 12 000 kuolemaa aivohalvaukseen ja 34 000 kuolemaa iskeemiseen sydäntautiin. Aivohalvauskuoleman riski oli pienimmillään matalimmilla väestössä esiintyvillä verenpainetasoilla (noin 115/70 mmHg) ja lisääntyi logaritmis-lineaarisesti kautta havaittujen verenpaineiden. Kynnysarvoa tai J-käyrää (suurentunutta riskiä alimmilla verenpainetasoilla) ei ollut. 20 mmHg matalampaan systoliseen ja 10 mmHg matalampaan diastoliseen verenpaineeseen liittyi ikäluokassa 40–49 vuotta noin 65 % alentunut kuolleisuus aivohalvaukseen. Vaikka verenpaineen suhteellinen vaikutus kuolleisuuteen väheni iän mukana, se oli merkittävä kaikissa ikäryhmissä, ja edellä mainittu verenpaine-ero merkitsi 80–89-vuotiailla kolmanneksen vähenemää aivohalvauskuolleisuuteen. Koska tapahtumia on enemmän iäkkäillä, absoluuttinen hyöty on heillä suurempi huolimatta pienemmästä suhteellisesta hyödystä.
Suomalaisessa Kelan autoklinikkatutkimuksessa «Aromaa A. Kohonnut verenpaine ja sen kansanterveyd...»4 tutkittiin vuosina 1966–72 yli 50 000 henkilöä eri osissa Suomea. Sydän- ja verisuonitautien vaara riippui verenpaineesta enemmän kuin kaikkien tautien ja aivovaltimotaudin vaara sepelvaltimotaudista. Jyväskylän alueella Keski-Suomessa tehdyssä tutkimuksessa «Rissanen A. Cerebrovascular disease in the Jyväsky...»5 aivohalvauksen saaneilla miehillä verenpainetauti oli 3 kertaa yleisempi kuin Mini-Suomi-tutkimuksen vertailuväestöllä. Naisilla ero oli 1,9-kertainen.
Lewingtonin ym. meta-analyysissa «Lewington S, Clarke R, Qizilbash N ym. Age-specifi...»3 AVH:n riski siis pieneni ilman kynnysarvoa aina matalimmille havaitulle verenpaineen tasolle 115/70 mmHg. Yksityiskohtaisempi meta-analyysi konventionaalista hypertension määritelmää (vähintään 140/90 mmHg) lievemmin kohonneen verenpaineen vaikutuksesta kardiovaskulaaritapahtumiin «Huang Y, Wang S, Cai X ym. Prehypertension and inc...»6 käsitti 18 tutkimusta ja yli 460 000 tutkittavaa, joilla oli "prehypertensio" eli kertamittauksessa verenpaine 120–139/80–89 mmHg.
Verrattuna niihin, joilla oli "ihanteellinen" verenpaine (alle 120/80 mmHg), tällä ryhmällä oli muiden riskitekijöiden mukaan vakioituna 55 % suurempi kardiovaskulaarisairastuvuus (RR 1,55, 95 % luottamusväli 1,41–1,71, P < 0,00001). Sairastuvuus sepelvaltimotautiin oli 50 % suurentunut (RR 1,50, 95 % luottamusväli 1,30–1,74) ja aivohalvaukseen 71 % suurentunut (RR 1,71, 95 % luottamusväli 1,55–1,89). Kun "prehypertensiiviset" jaettiin eurooppalaisten järjestöjen suosittaman nykyluokituksen mukaan "normaaliin" (120–129/80–84 mmHg ja "tyydyttävään" ("high normal") verenpaineeseen (130–139/85–89 mmHg), kardiovaskulaaritapahtumat olivat merkitsevästi lisääntyneet molemmissa kategorioissa (46 % ja 80 %).
Yhteenvetona epidemiologisista tutkimuksista voidaan todeta, että aivohalvauksen ja siitä johtuvien kuolemien riski lisääntyy ilman kynnysarvoa logaritmis-lineaarisesti verenpaineen noustessa. Hoitosuositusten ihanteellisen verenpaineen määritelmä alle 120/80 mmHg perustuu näihin havaintoihin.