Erektiovaikeuksia voi esiintyä satunnaisesti tai kroonisemmin silloin, kun verenglukoosit
ovat pitkään koholla.
Erektiovaikeudet vaikuttavat elämänlaatuun ja voivat olla varhaisin merkki sydän-
ja verisuonisairaudesta.
Erektiovaikeudet voivat liittyä psyykkisiin tai sosiaalisiin kuormituksiin, makrovaskulaarisairauteen
tai autonomiseen neuropatiaan.
Elimellinen syy on todennäköisempi silloin, jos on makro- tai mikrovaskulaarikomplikaatioita.
Miehillä, joilla on tyypin 1 tai tyypin 2 diabetes, on myös todettu alhaisempia testosteronitasoja
kuin muilla, mikä voi myös vaikuttaa seksuaaliseen halukkuuteen ja lisätä erektiovaikeuksia.
Myös muut lääkitykset voivat vaikuttaa erektioon ja seksuaaliseen halukkuuteen.
Erektiohäiriöitä voivat aiheuttaa tai pahentaa mm. beetasalpaajat, digoksiini ja nesteenpoistolääkkeet.
keskustella ohjauksessa hyvän hoitotasapainon merkityksestä seksuaaliterveydelle
kysyä vuosittain mahdollisista erektiovaikeuksista
selvittää muiden lääkitysten mahdollisia vaikutuksia
huomioida ja erotella hoitoa suunniteltaessa psykogeenisiä ja elimellisiä syitä
usein spontaaneista erektioista (unessa tai ei-seksuaalisissa tilanteissa) kysyminen
auttaa
psykogeenisiin syihin on tarpeen saada ohjausta ja terapeuttista apua
erektiohäiriöitä voidaan hoitaa suun kautta otettavilla fofodiesteraasi 5-estäjillä,
joita ovat: sildenafiili, tadalafiili ja vardenafiili. Diabetesta sairastavat tarvitsevat yleensä muita suuremman annoksen. Sivuvaikutukset ovat yleensä lieviä
ja liittyvät vasodilaatioon (kuten päänsärky, kasvojen punoitus ja näköhäiriöt). Näitä
lääkkeitä ei tule käyttää samanaikaisesti nitrovalmisteiden kanssa. Jos nämä eivät
tehoa, voidaan käyttää myös penikseen pistettävää tai virtsaputken sisälle annosteltavaa
alprostadiilia.
Vaikka naisilla ei näyttäisi olevan yhtä paljon seksuaalivaikeuksia kuin miehillä,
joidenkin tutkimusten mukaan naisilla näyttäisi olevan enemmän psykologisia vaikeuksia
kuin miehillä (joilla nousee esiin enemmän fyysisiä oireita).
Diabetesta sairastavilla naisilla saattaa olla myös enemmän seksuaalivaikeuksia kuin
diabetesta sairastamattomilla naisilla.
Naisten seksuaalivaikeuksiin voi kuulua:
heikentynyt tai puuttuva seksuaalinen kiinnostus
heikentynyt tai puuttuva tunto genitaalialueilla
satunnainen tai pysyvämpi anorgasmia
kuivuus vagina-alueilla.
Genitaali-infektiot, jotka voivat edesauttaa seksuaalivaikeuksia, ovat yleisiä diabetesta
sairastavilla naisilla.
on tärkeää keskustella ohjauksessa hyvän hoitotasapainon merkityksestä seksuaaliterveydelle,
kysyä seksuaalisuuteen liittyvistä asioista vuosittain ja tukea sekä fyysisissä että
tunne-elämän kysymyksissä
liukasteiden käyttö voi olla hyödyllistä
huomioitava myös lääkkeiden, kuten mm. mielialalääkkeiden mahdolliset vaikutukset
seksuaalisuuteen sekä mahdolliset vaihdevuosiin liittyvät kysymykset.
Kirjallisuutta
Nuutinen H. Diabeteksen vaikutuksia elämänlaatuun diabetesspesifillä ADDQoL19-mittarilla
arvioituna – arviointivälineen toimivuus suomalaisessa aineistossa. Lisensiaatintutkimus.
Terveyspsykologian erikoispsykologin koulutus. Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen
tiedekunta 2010.
Copeland KL, Brown JS, Creasman JM ym. Diabetes mellitus and sexual function in middle-aged
and older women. Obstet Gynecol 2012;120:331-40 «PMID: 22825093»PubMed
Hatzimouratidis K, Hatzichristou D. How to treat erectile dysfunction in men with
diabetes: from pathophysiology to treatment. Curr Diab Rep 2014;14:545 «PMID: 25193347»PubMed
Young-Hyman D, Peyrot M, Trief P.M. Lifespan development issues for adults. In Psychosocial
Care for People with Diabetes 2012; 1st ed. Young-Hyman D, Peyrot M, Eds. Alexandria,
VA, American Diabetes Association, p. 251–271).
Young-Hyman D, de Groot M, Hill-Briggs F ym. Psychosocial Care for People With Diabetes:
A Position Statement of the American Diabetes Association. Diabetes Care 2016;39:2126-2140
«PMID: 27879358»PubMed
Sereika SM, Becker D, Schmitt P ym. Operationalizing and Examining Family Planning
Vigilance in Adult Women With Type 1 Diabetes. Diabetes Care 2016;39:2197-2203 «PMID: 27729426»PubMed
Chu NV, Edelman SV. Diabetes and Erectile Dysfunction. Clinical Diabetes 2001; 19
(1):45-47.
Canadian Diabetes Association Clinical Practice Guidelines Expert Committee., Brock
G, Harper W. Erectile dysfunction. Can J Diabetes 2013;37 Suppl 1:S150-2 «PMID: 24070939»PubMed
Gandaglia G, Salonia A, Passoni N ym. Erectile dysfunction as a cardiovascular risk
factor in patients with diabetes. Endocrine 2013;43:285-92 «PMID: 22948773»PubMed
General practice management of type 2 diabetes – 2014–15. Melbourne:
The Royal Australian College of General Practitioners and Diabetes Australia, 2014.
www.racgp.org.au
Alexopoulou O, Jamart J, Maiter D ym. Erectile dysfunction and lower androgenicity
in type 1 diabetic patients. Diabetes Metab 2001;27:329-36 «PMID: 11431598»PubMed
Dhindsa S, Prabhakar S, Sethi M ym. Frequent occurrence of hypogonadotropic hypogonadism
in type 2 diabetes. J Clin Endocrinol Metab 2004;89:5462-8 «PMID: 15531498»PubMed
Boyanov MA, Boneva Z, Christov VG. Testosterone supplementation in men with type 2
diabetes, visceral obesity and partial androgen deficiency. Aging Male 2003;6:1-7
«PMID: 12809074»PubMed
Shabsigh R, Kaufman JM, Steidle C ym. Randomized study of testosterone gel as adjunctive
therapy to sildenafil in hypogonadal men with erectile dysfunction who do not respond
to sildenafil alone. J Urol 2004;172:658-63 «PMID: 15247755»PubMed