Miten otan syömishäiriöepäilyn puheeksi? (Syömishäiriöpotilaan hoitoketjukuvaus)
Lisätietoa aiheesta
Elisabeth Jüriloo, Jorma Komulainen, Gudrún Kristmannsdóttir, Ulla Salonen, Raija Sipilä ja Jaana Suokas
27.11.2017
Uskalla ottaa syömishäiriö puheeksi, puheeksi ottaminen on aina askel eteenpäin.
Älä pelkää, että potilaan tilanne vaikeutuu, jos asia otetaan puheeksi.
Potilaalla voi olla paljon tietoa ravitsemuksesta. Oireilussa kyse ei ole potilaan
tiedon puutteesta. Sinun ei tarvitse kilpailla asiantuntemuksesta potilaan kanssa.
Tärkeintä on, että olet kiinnostunut hänen tilanteestaan ja tavastaan kokea asioita.
Tarkenna ja kysy lisää. Keskeistä on, että potilas kokee tulevansa ymmärretyksi.
Kannusta, älä tuomitse.
Tee yhteenveto kuulemastasi, anna oma ammatillinen arviosi tilanteesta, ja tehkää
yhteinen hoitosuunnitelma.
Miten toimin nuorten asioissa?
Kysy alaikäiseltä lupa olla yhteydessä vanhempiin.
Jos herää vakava huoli nuoren terveydestä tai turvallisuudesta, sano hänelle, että
velvollisuutesi on olla yhteydessä hänen vanhempiinsa.
Älä toimi nuoren selän takana. Kerro, keneen tai keihin olet ottamassa yhteyttä.
Kysy vanhemmilta nuoren tilanteesta.
Syökö hän perheen kanssa samaa ruokaa?
Ovatko ruokamäärät vanhempien mielestä riittävät?
Onko hänen syömisensä muuttunut?
Onko hän lisännyt liikuntaa?
Onko hän oksennellut?
Ohjaa vanhemmat tukemaan nuorta aterioilla, tavoitteena kuusi ruokailua päivässä. Mikäli energian saanti vaikuttaa hyvin niukalta, neuvo luopumaan
muusta kuin välttämättömästä arkiliikunnasta.