Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma)
Ota käyttöön
- Taulukko: Tavalliset värttinäluun alaosan murtumatyypit «Tavalliset värttinäluun alaosan murtumatyypit ja niiden kuvaus, ks. interaktiiviset kuvat (ohje kuvien käyttöön: kuvat ovat vaihtokuvia, liikuta kursoria kuvan päällä). ...»2
- Kuvasarja: Värttinäluun alaosan hyvän kuvan kriteerit ja mittaukset «hoi50109c.pdf»1 (PDF)
- Kuvasarja: Värttinäluun alaosan anatomiakuvat «hoi50109b.pdf»2 (PDF)
- Kuvasarja: Värttinäluun alaosan murtuman repositio ja kipsaus 3 (PDF)
- Taulukko: Hyväksyttävän asennon kriteerit «Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman hyväksyttävän asennon kriteerit alle 65-vuotiaalla...»4
- Potilasohje: Ranteen liikeharjoitukset «hoi50109e.pdf»4 (PDF)
- Diasarja: Ranteen liikeharjoitukset «hoi50109d.pdf»5 (PDF)
Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1
Keskeinen sisältö
- Värttinäluun alaosan murtuma on tavallisin yläraajamurtuma.
- Murtuma syntyy tavallisesti ojennetun yläraajan varaan kaatumisen seurauksena.
- Värttinäluun alaosan murtuman esiintyvyys kasvaa selvästi iän myötä. Eniten murtumia on vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla ja kasvuikäisillä pojilla.
- Tavallisin värttinäluun alaosan murtumatyyppi on niin sanottu Collesin murtuma, jossa nivelpinta kallistuu dorsaalisesti.
- Murtuman diagnostiikka perustuu esitietoihin ja kliiniseen tutkimukseen. Natiiviröntgenkuvaus kuuluu perusdiagnostiikkaan potilailla, joilla epäillään murtumaa.
- Värttinäluun alaosan murtumat voidaan hoitaa useimmiten kipsauksella. Dislokoituneet murtumat vaativat ennen kipsausta sulkeisen paikalleen asetuksen. Ensisijainen hoitopaikka on perusterveydenhuollon tai työterveyshuollon yksikkö tai yksityinen hoitolaitos, jossa diagnostiikka- ja hoitoresurssit ovat riittävät.
- Kipsihoito suositellaan toteuttavaksi funktioasentoisella kipsilastalla. Kipsausta, jossa ranne kipsataan voimakkaaseen koukistukseen, sisäkiertoon ja taivutukseen kyynärluun puoleiselle sivulle, ei suositella.
- Kirurgista hoitoa tulee harkita etenkin työikäisillä potilailla, joilla murtumaa ei saada sulkeisesti hyväksyttävään asentoon, asento pettää 10–14 vuorokauden aikana seurantakuvissa tai joilla murtuman ominaisuudet tai liitännäisvammat ilman leikkaushoitoa ennustavat huonoa toiminnallista lopputulosta.
- Yli 65–70-vuotiaiden potilaiden värttinäluun alaosan murtumien hoidossa kannattaa suosia konservatiivista hoitolinjaa, vaikka toiminnallinen tulos on leikatuilla potilailla ilmeisesti hieman parempi ensimmäisten kuukausien ajan.
- Kirurgista hoitoa voidaan harkita aktiivisilla ikääntyvillä. Hoito- ja seurantalinja valitaan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa jaetun päätöksenteon periaatteita noudattaen.
- Hoitomuotoihin liittyvistä riskeistä ja ennusteesta tulee informoida potilasta, ja tämä tulee kirjata sairauskertomukseen.
- Värttinäluun alaosan murtumasta toipuminen kestää 6–12 kuukautta. Hoitomuodosta tai murtuman asennosta riippumatta osalle potilaista jää ranteeseen toiminnallista haittaa.
- Radiologisen asennon vaikutus toimintakykyyn vähenee ikääntymisen myötä. Haittaa voi tulla myös ikääntyneelle, mutta sen riski kuitenkin pienenee selvästi iän myötä. Kivun ja jäykkyyden pitkittyessä lähetettä erikoissairaanhoitoon tulee harkita.
Tiivistelmä ja potilasversio
- Suosituksen tiivistelmä «Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma)»1
- Suosituksen yleiskielinen potilasversio suomeksi «Rannemurtuma (värttinäluun alaosan murtuma)»2 ja ruotsiksi (käännettävänä)
Suosituksen tavoitteet ja rajaukset
- Suosituksen tavoitteena on
- yhdenmukaistaa värttinäluun alaosan murtuman diagnostiikkaa ja käsitteitä
- yhdenmukaistaa konservatiivisia ja kirurgisia hoitolinjoja
- yhdenmukaistaa murtumien seurantaan liittyviä periaatteita
- vähentää tavallisiin murtumatyyppeihin liittyviä vaikuttamattomia hoitoja
- vähentää värttinäluun alaosan murtumista ja niiden jälkitiloista aiheutuvaa haittaa ja työkyvyttömyyttä.
- Suositus käsittelee värttinäluun alaosan murtumia aikuisilla (18-vuotiailla ja sitä vanhemmilla). Lisäksi suositus sivuaa värttinäluun alaosan murtumiin liittyviä liitännäisvaurioita, erotusdiagnostisia vaihtoehtoja ja murtumien jälkitiloja, mutta niitä ei varsinaisesti käsitellä. Näihin kuuluvat murtuman virheellinen luutuminen, murtuman jälkeinen nivelrikko, ranteen luiden liitännäismurtumat sekä ranteen ja kyynärvarren nivelsidevauriot.
- Suosituksessa ei käsitellä kyynärvarren alaosan (sekä värttinäluun että kyynärluun) alaosan murtumia tai murtumaluksaatioita (esim. Galeazzin murtuma).
- Suosituksessa käsitellään värttinäluun alaosan murtumia, joihin liittyy kyynärluun puikkolisäkkeen murtuma.
Kohderyhmät
- Suosituksen kohderyhmänä ovat värttinäluun alaosan murtumia ja niiden jälkitiloja hoitavat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työntekijät, mukaan lukien työterveyshuolto ja yksityiset hoitolaitokset.
Värttinä- ja kyynärluun anatomia
- Ks. värttinäluun alaosan anatomiakuvat «Värttinäluun alaosan anatomiakuva 1»1, «Värttinäluun alaosan anatomiakuva 2»2 ja «Värttinäluun alaosan anatomiakuva 3»3.
- Värttinäluun alaosan nivelpinta on röntgenkuvan suorassa sivuprojektiossa mitattuna kallistunut keskimäärin noin 11° (vaihteluväli 1–21°) volaarisuuntaan ja PA-projektiossa mitattuna 25° (vaihteluväli 13–30°) kyynärluun suuntaan (ns. radioulnaarinen inklinaatio).
- Kyynärluu on värttinä- ja kyynärluun välisen nivelen distaalireunan tasolla keskimäärin 0,5 mm lyhyempi kuin värttinäluu, mutta yksilöllistä vaihtelua kumpaankin suuntaan esiintyy 1–5 mm (ns. ulnavarianssi).
- Tärkein tuki kaikille nivelille on niiden ehjä luinen rakenne. Olennaiset värttinäluun alaosan ja proksimaalisen ranneluurivin välistä niveltä tukevat nivelsiteet ovat volaariset, radioulnaariset sekä dorsaaliset nivelsiteet. Värttinä- ja kyynärluun välisen nivelen (distaalinen radioulnaarinivel, DRUJ) tärkeimmät tukirakenteet nivelpinnan muodon lisäksi ovat volaariset ja dorsaaliset radioulnaariset nivelsiteet ja kolmiorustokompleksi (triangular fibrocartilage complex, TFCC) «Feipel V, Rinnen D, Rooze M. Postero-anterior radi...»1, «Friberg S, Lundström B. Radiographic measurements ...»2, «Freedman DM, Edwards GS Jr, Willems MJ ym. Right v...»3, kuva «Värttinäluun alaosan anatomiakuva 3»3.
Värttinäluun alaosan murtumien esiintyvyys
- Värttinäluun alaosan murtuma on tavallisin yläraajan murtuma «Larsen CF, Lauritsen J. Epidemiology of acute wris...»4.
- Yli 65-vuotiailla lähes 18 % kaikista murtumista on värttinäluun alaosan murtumia «Baron JA, Karagas M, Barrett J ym. Basic epidemiol...»5.
- Pohjoiseurooppalaisessa väestössä värttinäluun alaosan murtumien ilmaantuvuuden on todettu olevan aikuisilla noin 250–270/100 000 henkilövuotta: naisilla 360–370/100 000 henkilövuotta ja miehillä 140–170/100 000 henkilövuotta «Wilcke MK, Hammarberg H, Adolphson PY. Epidemiolog...»6, «Sigurdardottir K, Halldorsson S, Robertsson J. Epi...»7, «Flinkkilä T, Sirniö K, Hippi M ym. Epidemiology an...»8.
- Suomessa tämä tarkoittaa noin 12000:ta värttinäluun alaosan murtumaa vuodessa.
- Murtumien ilmaantuvuuden on todettu kasvavan iän myötä «Sigurdardottir K, Halldorsson S, Robertsson J. Epi...»7, «Flinkkilä T, Sirniö K, Hippi M ym. Epidemiology an...»8.
- Keskimääräinen murtumapotilaan ikä on naisilla noin 60 ja miehillä noin 50 vuotta «Flinkkilä T, Sirniö K, Hippi M ym. Epidemiology an...»8.
- 1950–1990-luvuilla murtumien kokonaisilmaantuvuus lisääntyi, mutta sittemmin se on tasaantunut. Vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla sen sijaan värttinäluun alaosan murtumien ilmaantuvuus näyttää vähentyneen viimeisten vuosikymmenien aikana «Wilcke MK, Hammarberg H, Adolphson PY. Epidemiolog...»6, «Sigurdardottir K, Halldorsson S, Robertsson J. Epi...»7, «de Putter CE, Selles RW, Polinder S ym. Epidemiolo...»9, «Jónsson B, Bengnér U, Redlund-Johnell I ym. Forear...»10, «Court-Brown CM, Biant L, Bugler KE ym. Changing ep...»11.
Etiologia ja altistavat tekijät
- Värttinäluun alaosan murtumien altistavat tekijät vaihtelevat ikäryhmän, sukupuolen ja asuinalueen mukaan «Brudvik C, Hove LM. Childhood fractures in Bergen,...»12, «Hedström EM, Svensson O, Bergström U ym. Epidemiol...»13, «de Putter CE, van Beeck EF, Looman CW ym. Trends i...»14.
- Suurin osa (54–77 %) aikuisten värttinäluun alaosan murtumista syntyy pienienergiaisissa kaatumistapaturmissa kaaduttaessa ojennetun yläraajan varaan. Talviaikainen kävelypintojen liukkaus on selvä murtumille altistava tekijä «Flinkkilä T, Sirniö K, Hippi M ym. Epidemiology an...»8.
- Nuorilla aikuisilla – varsinkin miehillä – suurienergiaisten urheilu-, putoamis- ja liikennetapaturmien osuus murtumien aiheuttajana on huomattava «Flinkkilä T, Sirniö K, Hippi M ym. Epidemiology an...»8, «Melton LJ 3rd, Amadio PC, Crowson CS ym. Long-term...»15.
- Muita riskitekijöitä ovat pieni paino-pituussuhde (BMI), naissukupuoli, korkea ikä, osteoporoosi ja kaatumisalttius «Oyen J, Brudvik C, Gjesdal CG ym. Osteoporosis as ...»16, «Lofthus CM, Frihagen F, Meyer HE ym. Epidemiology ...»17, «Cameron ID, Murray GR, Gillespie LD ym. Interventi...»18.
Taudinkuva ja luonnollinen kulku
Luun paraneminen
- Paranemisprosessi on konservatiivisessa ja kirurgisessa hoidossa pääpiirteissään samanlainen.
- Hoitomenetelmän mukaan luutuminen tapahtuu suoraan murtumakappaleiden välillä tai uudisluun (kalluksen) muodostumisen myötä.
- Tulehdus (1–7 päivää):
- Välittömästi murtuman jälkeen murtuma-alueella muodostuu verenpurkaumaa.
- Tässä vaiheessa murtuman osat ovat vapaasti liikkuvia.
- Murtuma-alueella, kädessä ja kyynärvarren alueella on turvotusta.
- Pehmeä uudisluu (3–6 viikkoa):
- Murtuma-alueelle muodostuu pehmeää uudisluuta, joka sitoo murtumakappaleita.
- Tässä vaiheessa murtuma-alue on riittävän tukeva vaikeiden virheasentojen estämiseen mutta lyhentymistä ja kallistumista voi edelleen tapahtua «Wadsten MÅ, Sayed-Noor AS, Englund E ym. Cortical ...»19.
- Kova uudisluu (3–4 kuukautta):
- Murtuma-alue mineralisoituu ja muuttuu tukevaksi.
- Remodellaatiota tapahtuu alkuvaiheesta alkaen vuosien ajan «Slutsky DJ, Herman M. Rehabilitation of distal rad...»20.
Pehmytkudosten paraneminen
- Tulehdusvaihe aiheuttaa turvotusta käden ja kyynärvarren alaosan alueelle, jolloin nivelkapselirakenteet ja nivelsiteet turpoavat ja paksuuntuvat, mikä jäykistää niveliä.
- Sormien liike vaikeutuu myös turvotuksen vähentäessä ojentaja- ja koukistajajänteiden liukumista.
- Ranteen ja käden alueella tarvitaan useimpien kudosten välillä terveet liukupinnat nivelten suurten liikelaajuuksien takia «Slutsky DJ, Herman M. Rehabilitation of distal rad...»20.
- Kiinnikkeet eli kahden eri kudoksen välinen yhteen arpeutuminen estää kudoksen normaalin liikkeen. Kiinnikkeitä voi syntyä jänteiden, hermojen, verisuonten, lihasten sekä nivelten ja niitä ympäröivien kudosten välille.
- Liian vähäinen liikeharjoittelu voi johtaa kiinnikkeisiin liukuvien pintojen välillä.
- Vammaan ja/tai leikkaukseen liittyvä verenpurkauma voi laskeutua painovoiman vaikutuksesta, jolloin sormet voivat olla sinertävät ja turvoksissa. Tätä voidaan ehkäistä kohoasennolla.
Kipu
- Murtuma aiheuttaa paikallisen kudosvaurion, joka käynnistää tulehdusreaktion. Tällöin kipua aistivat hermopäätteet aktivoituvat ja herkkyys ärsykkeille lisääntyy.
- Kipu lievenee tavallisesti vaurion paranemisen myötä.
- Akuutti kipu helpottuu parissa viikossa eikä enää häiritse nukkumista tai päivittäisiä toimintoja «Tiippana E. Voidaanko akuutin leikkauskivun krooni...»21.
- Kivun jatkuminen voimakkaana tai voimistuminen asianmukaisesta kipulääkityksestä huolimatta, turvotuksen lisääntyminen, kipuaistimuksen muuttuminen tai sympaattisen hermoston aktivaatio ovat merkkejä mahdollisista hoidon komplikaatioista «MacDermid JC, Roth JH, Richards RS. Pain and disab...»22, «Josefsson PO, Rosegren, MK. Complications: An Over...»23.
- Kivun pahenemisen syyt on selvitettävä viiveettä.
- Suurin osa potilaista toipuu ongelmitta «Földhazy Z, Törnkvist H, Elmstedt E ym. Long-term ...»24. Värttinäluun alaosan murtuman jälkeen voi kuitenkin esiintyä lievää kipua kuukausista vuosiin.
Paranemisen arvioiminen
- Värttinäluun alaosan murtumien paranemista voidaan arvioida erilaisilla mittareilla, jotka mittaavat ja pisteyttävät käden ja yläraajan toimintakykyä ja arvioivat potilaan kokemaa kipua (esim. Visual Analogic Scale, VAS tai Numeric rating scale 0–10, NRS).
- Testien tulosten perusteella voidaan seurata käden kuntoutumista ja asettaa tavoitteita.
- Puristusvoima, avainotteen voima ja ranteen liikkuvuus ovat yleisimmin käytössä olevia mittareita, joilla arvioidaan värttinäluun alaosan murtumien hoidon vaikutusta.
- PRWE (Patient Rated Wrist Evaluation), Quick-DASH (Disabilities of the Arm, Shoulder and Hand) ja Gartland–Werleyn pisteytys ovat yläraajan ja ranteen toimintakykyä kuvaavia kansainvälisesti käytettyjä testejä «Changulani M, Okonkwo U, Keswani T ym. Outcome eva...»25, «Sandelin H, Jalanko T, Huhtala H ym. Translation a...»26.
- Ks. taulukko «Värttinäluun alaosan murtuman paranemisen arviointiin käytetyt tavallisimmat mittarit...»1.
Mittari | Mitä arvioi tai mittaa? | Anatominen alue | Testin suorittaja | Testin kulku | Pisteytys | MCID1) |
---|---|---|---|---|---|---|
1) MCID, Minimal Clinically Important Difference = pienin muutos testin arvoissa (hoidon tuloksessa), jonka potilas tunnistaa merkittäväksi | ||||||
DASH | oireet, toimintakyky | yläraaja | potilas | Kaksi osiota: haittaa ja oireita mittaavat kysymykset (30 kohtaa) ja valinnaiset urheilu/musiikki- ja työosio (4 kohtaa) | 0–100 0 = ei vammaa 100 = merkittävä vamma Suuri tulos = suuri haitta |
11 «Franchignoni F, Vercelli S, Giordano A ym. Minimal...»27 |
Quick-DASH | oireet, toimintakyky | yläraaja | potilas | Kaksi osiota: haittaa ja oireita mittaavat kysymykset (11 kohtaa) ja valinnaiset urheilu/musiikki- ja työosio (4 kohtaa) | 0–100 0 = ei vammaa 100 = merkittävä vamma Suuri tulos = suuri haitta |
16 «Franchignoni F, Vercelli S, Giordano A ym. Minimal...»27 |
PRWE | oireet, toimintakyky | ranne | potilas | Kaksi osiota: kipua käsittelevät kysymykset (5 kohtaa) ja toimintakykyä käsittelevä osio (päivittäiset toimet 4 kohtaa ja spesifiset toimet 6 kohtaa) | 0–100 0 = ei vammaa 100 = merkittävä vamma Suuri tulos = suuri haitta |
12 «Walenkamp MM, de Muinck Keizer RJ, Goslings JC ym....»28 |
Gartland–Werley | toimintakyky | ranne, käsi | lääkäri | Viisi osiota: subjektiivinen arviointi, objektiivinen arviointi, jälkitilan deformiteetti ja komplikaatiot | 0–2 = erinomainen 3–8 = hyvä 9–20 = välttävä 21– = huono |
ei julkaistu |
Luokitukset ja murtumatyypit
- Murtumaluokitusten tarkoituksena on luokitella murtuman vakavuusaste, helpottaa hoitovalintoja ja antaa ennusteellista tietoa.
- Värttinäluun alaosan murtumalle on useita luokituksia. Kuvantamislöydökset ilmoitetaan mitattuina luiden ja nivelpintojen asentoa kuvaavina kulmina tai etäisyyksinä, ja murtumatyyppiä voidaan kuvailla epo- tai pseudonyymeillä. Ks. taulukko «Tavalliset värttinäluun alaosan murtumatyypit ja niiden kuvaus, ks. interaktiiviset kuvat (ohje kuvien käyttöön: kuvat ovat vaihtokuvia, liikuta kursoria kuvan päällä). ...»2.
- Luokituksia on julkaistu yli 20 erilaista. Nykyään käytössä olevista luokituksista tavallisimmat ovat AO-luokitus, Fernandezin luokitus ja Frykmanin luokitus. Ks. taulukko «Värttinäluun alaosan murtuman tavallisimmat luokitukset...»3.
- Mikään luokitus ei ole vakiintunut yleisesti hyväksytyksi kliiniseen käyttöön, koska luokitusten toistettavuus tai ennustavuus ei ole osoittautunut erityisen hyväksi «Flinkkila T. Classification of Distal Radius Fract...»29, «Kural C, Sungur I, Kaya I ym. Evaluation of the re...»30.
- Röntgenkuvaukseen verrattuna tietokonetomografia voi helpottaa nivelpinnan, murtumalinjojen ja murtuman pirstaleisuuden arviointia, mutta sen käyttö ei välttämättä paranna luokitusten toistettavuutta «Arealis G, Galanopoulos I, Nikolaou VS ym. Does th...»31.
- Yksilöllinen hoitopäätös perustuukin luokitusten käyttöä useammin yksinkertaisiin radiologisiin mittauksiin, nivelpinnan pykälien suuruuteen, murtuman stabiliteetin arviointiin ja muihin potilaaseen liittyviin tekijöihin.
Murtumatyyppi | Kirjallisuudessa käytetty eponyymi / pseudonyymi | Kuvaus |
---|---|---|
Värttinäluun alaosan tyyppimurtuma (kuva 1) |
Collesin murtuma «Colles A. On the Fracture of the Carpal Extremity ...»32 |
Luu murtuu metafyysialueelta ja taipuu tai siirtyy dorsaalisuuntaan. Murtumaan voi liittyä nivelpintaan ulottuvia halkeamia, ja luun pinnalla voi olla dorsaalista pirstaleisuutta. |
Värttinäluun alaosan volaarisesti kallistunut tai siirtynyt murtuma (kuva 2) |
Smithin murtuma «Smith RW. A Treatise on Fractures in the Vicinity ...»33 |
Luu murtuu metafyysialueelta ja taipuu tai siirtyy volaarisuuntaan. Murtumaan voi liittyä nivelpintaan ulottuvia halkeamia, ja volaarisella korteksilla voi olla pirstaleisuutta. |
Värttinäluun alaosan volaarisen nivelpinnan halkaiseva murtuma (kuva 3) |
Bartonin murtuma, volaarinen «Barton JR. Viewsand treatment of an important inju...»34, «Hamilton FH. A Practical Treatise on Fractures and...»35 |
Volaarisesta nivelpinnasta lohkeaa kappale, joka voi siirtyä volaari- ja proksimaalisuuntaan.
Proksimaalinen ranneluurivi ja käsi seuraavat murtumakappaleen mukana. Vastinpuolella (dorsaalisesti) voi olla nivelsidevammoja. |
Värttinäluun alaosan dorsaalisen nivelpinnan halkaiseva murtuma (kuva 4) |
Bartonin murtuma, dorsaalinen «Barton JR. Viewsand treatment of an important inju...»34, «Hamilton FH. A Practical Treatise on Fractures and...»35 |
Dorsaalisesta nivelpinnasta lohkeaa kappale, joka voi siirtyä dorsaali- ja proksimaalisuuntaan,
proksimaalinen ranneluurivistö ja käsi seuraavat murtumakappaleen mukana. Vastinpuolella (volaarisesti) voi olla nivelsidevammoja. |
Värttinäluun alaosan puikkolisäkkeen halkaiseva murtuma (kuva 5) |
Chauffeurin / Hutchinsonin murtuma «Hutchinson J. Original Lectures. Notes on some of ...»36 (Crank Handle, Backfire) | Värttinäluun puikkolisäkettä tai veneluuta vastaavaan nivelpintaan syntyy murtumalinja,
ja murtumakappale painuu tai liukuu proksimaalisuuntaan. Murtumatyyppiin voi liittyä ranteen nivelside-, ja etenkin skafolunaarinivelsiteiden liitännäisvaurioita «Helm RH, Tonkin MA. The chauffeur's fracture: simp...»37. |
Värttinäluun alaosan puolikuuluuta vastaavan nivelpinnan kasaanpainuma (kuva 6) |
Die punch -murtuma «SCHECK M. Long-term follow-up of treatment of comm...»38 |
Puolikuuluuta (lunatum) vastaava nivelpinta murtuu ja painuu proksimaalisuuntaan. Alatyyppejä ovat dorsaalinen ja volaarinen murtuma. Siirtynyt murtumakappale muuttaa värttinäluun ja kyynärluun välisen nivelpinnan (DRUJ) rakennetta ja voi vaikuttaa kyynärvarren ulko- ja sisäkiertoon. |
Värttinäluun alaosan niveleen ulottuva pirstaleinen murtuma (kuva 7) |
Murtumatyyppiin voi liittyä yhdistelmiä edellisistä murtumista. Murtuma on usein seurausta suurienergiaisesta vammasta. |
Luokitus | Periaate | Luokat |
---|---|---|
AO-luokitus «Müller ME. Distal Radius. Kirjassa: Müller ME, Naz...»39 |
Murtuman ja nivelvaurion vakavuus Kuvailee murtumalinjojen sijaintia suhteessa nivelpintaan |
A = nivelen ulkopuolinen murtuma B = viisto niveleen yltävä murtuma C = metafyysialueen värttinäluun alaosan murtuma, jossa on ainakin yksi niveleen yltävä murtumalinja |
Fernandez «Fernández DL. Fractures of the distal radius: oper...»40 | Vammamekanismi | 1 = taipumamurtuma 2 = leikkaava, ns. shearing-murtuma 3 = kompressiomurtuma 4 = avulsiomurtuma 5 = edellisten yhdistelmä |
Frykman «Frykman G. Fracture of the distal radius including...»41 |
AP-röntgenkuvalöydös | I = poikittainen metafyysialueen murtuma III = värttinäluun alaosan ja proksimaalisen ranneluurivin väliseen nivelpintaan yltävä murtuma V = distaaliseen värttinä- ja kyynärluun väliseen niveleen yltävä poikittainen murtuma VII = pirstaleinen värttinäluun alaosan ja proksimaalisen ranneluurivin väliseen sekä värttinä- ja kyynärluun väliseen nivelpintaan yltävä murtuma Tyypit II, IV, VI ja VIII = edeltävä luokka ja kyynärluun puikkolisäkkeen murtuma |
Diagnostiikka
Kliininen tutkiminen
- Värttinäluun alaosan murtumaan voi liittyä nivelside-, hermo-, jänne-, verisuoni- ja ihovaurioita. Kaikkien rakenteiden alkuvaiheen huolellisella kliinisellä tutkimuksella on merkittävä rooli diagnostiikassa «Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-t...»42.
- Esitiedot:
- Potilaasta ja murtumasta selvitettäviä tietoja ovat ikä, perussairaudet, lääkitykset, tupakointi, mahdolliset aikaisemmat ranteen alueen sairaudet ja murtumat ja niihin liittyneet hoidot. Lisäksi murtumapotilaalta tulee selvittää, kumpi yläraaja on hallitseva, millainen hänen yleinen toimintakykynsä on ja millaisia vaatimuksia hänellä on yläraajan käyttöä kohtaan. Nämä tekijät voivat vaikuttaa hoidon valintaan «Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-t...»42, ja ne tulisi kirjata sairauskertomukseen.
- Vammamekanismin ja -energian selvittäminen auttaa arvioimaan mahdollisten liitännäisvaurioiden ja komplisoituneen murtuman riskiä «Davis DI, Baratz M. Soft tissue complications of d...»43.
- Tutkimushavainnot:
- Ulkoinen virheasento, ihon kunto, merkit avomurtumista, ihon väri, turvotus, verenkierron tila, käden alueen tunto ja jännetoiminnot arvioidaan ja kirjataan järjestelmällisesti «Young D, Papp S, Giachino A. Physical examination ...»44.
- Luu:
- Värttinäluun alaosan murtuman oireet ja löydökset ovat kyynärvarren alaosan, ranteen tai kämmenen alueen turvotus ja kipu. Murtuman dislokaatio voi aiheuttaa silminnähtävän virheasennon (tyyppimurtumassa ranteen dorsaalinen kallistuminen ja kääntyminen värttinäluun suuntaan).
- Pehmytkudosvauriot:
- Värttinäluun alaosan murtumaan liittyvät pehmytkudosvauriot ovat yleisiä; niitä on raportoitu jopa 31 %:lla «Cooney WP 3rd, Dobyns JH, Linscheid RL. Complicati...»45. Nämä vammat voivat vaikuttaa hoitolinjan valintaan, ja ne voivat aiheuttaa pysyvää kipua tai toimintakykyä heikentävää oireilua luun paranemisesta huolimatta «Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-t...»42.
- Hermot:
- Hermojen tutkimisella pyritään selvittämään, onko jokin käden alueelle tulevista perifeerisistä päähermorungoista (keskihermo, kyynärhermo ja värttinähermon pinnallinen ihohermohaara) vaurioitunut «Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-t...»42.
- Voimakas kipu, puutuminen tai tuntopuutos voivat viitata hermon akuuttiin vaurioon murtuman tai hoidon seurauksena. Lisäksi keski- ja kyynärhermon motoriset toiminnot tulee testata.
- Hermojen toiminta tutkitaan ennen puudutusaineiden käyttöä.
- Värttinähermoon liittyvä oireilu on usein yhteydessä kipsihoitoon, jolloin sulkeisen paikalleen asetuksen jälkeen laitettu kipsi painaa värttinäluun puikkolisäkkeen tai peukalon tyven alueella. Tällöin kämmenselän puolella oleva peukalon hanka ja peukalon ja etusormen kämmenselän puolella oleva alue ovat kivuliaita tai tunnottomia «Young D, Papp S, Giachino A. Physical examination ...»44.
- Iho:
- Ihoa tutkittaessa ihon väri, verenpurkaumat ja poikkeava ihon poimuuntuminen huomioidaan. Pienet pistoreiät voivat olla merkki avomurtumasta.
- Ikääntyneillä ihovauriot ovat tavallisempia. Ihovauriot voivat liittyä joko murtumaan, murtuman manipulaatioon tai kipsihoitoon «Falch JA. Epidemiology of fractures of the distal ...»46. Myös tulehduksellisia nivelsairauksia sairastavilla tai systeemistä kortikosteroidi- tai immunosuppressiivista lääkitystä käyttävillä voi olla suurentunut riski saada murtumaan liittyvä ihovaurio «Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-t...»42.
- Värttinäluun alaosan avomurtumat ovat harvinaisia. Tavallisimmin avomurtuma liittyy kyynärvarren alaosan murtumien yhteydessä tulevaan kyynärluun murtumaan «Rozental TD, Beredjiklian PK, Steinberg DR ym. Ope...»47.
- Jänteet:
- Jännevaurioita voi liittyä värttinäluun alaosan murtumaan tai sen hoitoon.
- Primaarinen jännevamma syntyy murtuman yhteydessä terävän murtumakappaleen aiheuttamana tai jänteen murtumarakoon puristumisen seurauksena.
- Jänteitä tutkittaessa käydään järjestelmällisesti läpi jokaisen sormen ojennus ja koukistus.
- Verenkierto:
- Verenkierron osalta on tärkeää arvioida koko käden alueen verenkierto. Sekä värttinä- että kyynärvaltimon toiminta tulee tarkastaa ja myös sormien verenkierto tutkia.
- Aitiopaineoireyhtymä:
- Värttinäluun alaosan murtumaan liittyvä kyynärvarren tai käden aitiopaineoireyhtymä on harvinainen.
- Aitiopaineoireyhtymää epäiltäessä tai suurienergiaisen vamman yhteydessä lihasaitiot pitäisi tutkia yksi kerrallaan «Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-t...»42.
- Oireina ja löydöksinä ovat suhteettoman kovat tavanomaisiin kipulääkkeisiin reagoimattomat kivut. Lihasaitiot voivat olla turvonneet, kipeät ja kovat. Passiivinen venytys (sormien passiivinen ojennus) voi aiheuttaa kovaa kipua aitioiden alueella. Lisäksi voi kehittyä neurologisia puutosoireita ja paikallinen verenkierto voi heikentyä «Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-t...»42, «Leversedge FJ, Moore TJ, Peterson BC ym. Compartme...»48, «Kalyani BS, Fisher BE, Roberts CS ym. Compartment ...»49, «Simpson NS, Jupiter JB. Delayed onset of forearm c...»50, «Stockley I, Harvey IA, Getty CJ. Acute volar compa...»51.
- Akuuttia aitiopaineoireyhtymää epäiltäessä on suositeltavaa purkaa kaikki puristavat sidokset ja lastat. Ellei oireilu helpota pian, tulee harkita päivystyksellistä lihasaitioiden ja rannekanavan kirurgista avausta.
Kuvantaminen
- Värttinäluun alaosan murtumaa epäiltäessä ensisijainen kuvantamistutkimus on ranteen natiiviröntgenkuva. Tutkimus sisältää vähintään kaksi projektiota: posteroanteriorinen (PA) ja sivuprojektio.
- Ks. kuva Suora rannekuva ja sivukuva, luut «Suora rannekuva ja sivukuva, luut»5.
- Lisäprojektiot voivat helpottaa murtumien havaitsemista ja murtumakappaleiden sijainnin ja nivelpinnan arvioimista. Epäselvissä tapauksissa ylimääräinen viistoprojektio muuttaa tulkintaa noin 5 %:ssa tapauksista. Se vaikuttaa kuitenkin harvoin hoitolinjaan. Pirstaleisen nivelpintaan yltävän murtuman arvioinnissa leikkausta suunniteltaessa tietokonetomografia on tarkin menetelmä «De Smet AA, Doherty MP, Norris MA ym. Are oblique ...»52.
- Röntgenkuvan PA-projektiosta mitattuna normaalissa/terveessä ranteessa kyynärluu on keskimäärin noin 0,5 mm värttinäluuta lyhyempi, mutta yksilöiden välinen vaihtelu on suurta (keskihajonta noin 2 mm). Värttinäluun alaosan nivelpinnan kallistus kyynärluun suuntaan (ns. radioulnaarinen inklinaatio) on keskimäärin noin 25° (keskihajonta noin 3°) ja värttinäluun volaarinen kallistus keskimäärin noin 11° (keskihajonta noin 3°) «Suojärvi N. Cone beam computed tomography of the w...»53.
- Ks. kuvat Ranteen röntgenkuvan asettelu «Ranteen röntgenkuvan asettelu»6, Hyvän kuvan kriteerit «Hyvän kuvan kriteerit»7 ja Mittaukset «Mittaukset»8 sekä «hoi50109c.pdf»1.
- Värttinä- ja kyynärluun välisen pituuseron (ulnaarinen varianssi), värttinäluun alaosan nivelpinnan kallistuksen kyynärluun suuntaan (ns. radioulnaarinen inklinaatio) ja volaarisen kallistuksen osalta röntgenanatomian mittaus on tehtävä käyttäen standardoituja mittausmenetelmiä «Mittaukset»8, jolloin mittaus on parhaimmillaan luotettavaa ja toistettavaa. Nivelpinnan pykälän ja raon mittaamisessa röntgenkuvasta virheen suuruus on 1–2 mm «Watson NJ, Asadollahi S, Parrish F ym. Reliability...»54.
- Natiiviröntgenkuvassa projektio vaikuttaa merkittävästi mittaustuloksiin «Hollevoet N, Van Maele G, Van Seymortier P ym. Com...»55, «Feipel V, Rinnen D, Rooze M. Postero-anterior radi...»1, «Johnson PG, Szabo RM. Angle measurements of the di...»56, «Zanetti M, Gilula LA, Jacob HA ym. Palmar tilt of ...»57, «Laino DK, Petchprapa CN, Lee SK. Ulnar variance: c...»58, «DiBenedetto MR, Lubbers LM, Ruff ME ym. Quantifica...»59.
- Etenkin murtuman jälkeen otettavien seurantakuvien projektioiden suoruus on tärkeää, jotta anatomiset mittaukset ovat vertailukelpoisia.
- Ranteen röntgenkuva otetaan ranne suorana tai kipsatussa asennossa, kyynärvarsi neutraaliasennossa ja kyynärpää 90°:n kulmassa.
- PA-kuva otetaan olkavarsi loitonnuksessa ranne olkapään tasolla ja sivukuva olkavarsi vartalon vierellä. Suorassa PA-kuvassa kolmas kämmenluu on saman suuntainen värttinäluun kanssa. Suorassa sivukuvassa värttinä- ja kyynärluu kuvautuvat päällekkäin tai värttinäluun dorsaalireuna on korkeintaan 1–2 mm dorsaalisemmin kuin kyynärluun dorsaalireuna.
- Ranteen sivuprojektion suoruuden arvioinnissa voidaan käyttää hyväksi myös ranneluiden kuvautumista. Herneluun kämmenen puoleisen reunan tulisi näkyä veneluun ja ison ranneluun kämmenen puoleisten reunojen välissä.
- Ks. kuvat Ranteen röntgenkuvan asettelu «Ranteen röntgenkuvan asettelu»6, Hyvän kuvan kriteerit «Hyvän kuvan kriteerit»7 ja Mittaukset «Mittaukset»8.
- Murtuman pirstaleisuuden, virheasentoon siirtymisen ja nivelpinnalle ulottuvien murtumalinjojen lisääntyessä TT-kuvasta saa erikoissairaanhoidon konsultaation perusteella röntgenkuvaa tarkemman arvion murtumarakojen leveydestä tai nivelpinnan pykälästä «Catalano LW 3rd, Cole RJ, Gelberman RH ym. Displac...»60, «Pruitt DL, Gilula LA, Manske PR ym. Computed tomog...»61.
- Ranteen tietokonetomografian (TT) säderasitus on vähäinen. Se on ranteen röntgenkuvaa suurempi, mutta esimerkiksi keuhkojen röntgenkuvausta pienempi «Biswas D, Bible JE, Bohan M ym. Radiation exposure...»62.
- Kartiokeilatietokonetomografian tarkkuus on parempi ja sädeannos pienempi kuin tavanomaisella TT:lla «De Cock J, Mermuys K, Goubau J ym. Cone-beam compu...»63. Lisäksi kuvat saadaan otettua ranteen ollessa neutraalissa asennossa kuten normaalissa röntgenkuvauksessa.
- Leikkaushoitoa suunniteltaessa 3D-reformatoidut tietokonetomografiakuvat voivat olla hyödyllisiä.
- Magneettikuvauksen merkitys on ensivaiheen tutkimuksissa vähäinen.
Erotusdiagnostiikka ja liitännäisvammat
Erotusdiagnostiikka
- Värttinäluun alaosan murtuman erotusdiagnostisia ongelmia voivat aiheuttaa ranteen alueen nivelsidevammat tai ranneluun murtumat, joista yleisin on veneluun murtuma.
- Jos vamman jälkeen otetuissa röntgenkuvissa ei näy värttinäluun alaosan murtumaa ja potilas aristaa rannetta värttinäluun puikkolisäkkeen tai veneluun seudusta, veneluun murtuma on suljettava pois. Jos tavanomaisissa ranteen PA-kuvissa ja sivusuunnassa otetuissa röntgenkuvissa veneluussa ei näy murtumaa, on syytä ottaa veneluuhun kohdistetut erityiskuvat eli niin sanotut veneluukuvat tai täydentää diagnostiikkaa tarvittaessa magneetti- tai TT-kuvilla.
- Nivelsidevammojen diagnostiikka perustuu ranteen huolelliseen kliiniseen tutkimukseen ja tarvittaessa magneettikuviin.
Liitännäisvammat
- Tavallisin liitännäisvamma on kyynärluun puikkolisäkkeen (processus styloideus ulnae) murtuma. Se tavataan 44–65 %:ssa tapauksista «Wijffels MM, Keizer J, Buijze GA ym. Ulnar styloid...»64.
- Värttinäluun alaosan murtumiin liittyy noin 7 %:ssa tapauksista ranneluun murtuma, tavallisimmin veneluun murtuma. Vaikeampiin kirurgisesti hoidettaviin tapauksiin ranneluun murtuma liittyy jopa 20 %:ssa tapauksista (tavallisimmat ovat kolmioluu noin 10 %, puolikuuluu 7 % ja veneluu 5 %) «Heo YM, Kim SB, Yi JW ym. Evaluation of associated...»65.
- Värttinäluun alaosan murtumissa voi esiintyä veneluun ja puolikuuluun välisen nivelsiteen (SL-nivelside) ja kolmiorustokompleksin (TFCC) vaurioita. Vene- ja puolikuuluun välisen nivelsiteen vaurioita on raportoitu esiintyneen 7–54 %:ssa ja kolmiorustokompleksin vaurioita 35–78 %:ssa nivelen ulkopuolisista ja sisäisistä murtumista. Puolikuu- ja kolmioluun välisiä nivelsiteen vaurioita on raportoitu esiintyvän 7–15 %:lla «Lievä skafolunaarisen nivelsiteen vaurio ei ilmeisesti vaikuta toiminnalliseen lopputulokseen värttinäluun alaosan murtuman yhteydessä, mutta täydellinen repeämä saattaa huonontaa sitä. Luotettava tutkimusnäyttö täydellisen skafolunaarisen nivelsiteen korjauksen vaikutuksesta lopputulokseen puuttuu.»D, «Geissler WB, Freeland AE, Savoie FH ym. Intracarpa...»66, «Lindau T, Arner M, Hagberg L. Intraarticular lesio...»67, «Richards RS, Bennett JD, Roth JH ym. Arthroscopic ...»68, «Hanker GJ. Radius fractures in the athlete. Clin S...»69.
- Keskihermo vaurioituu yleisimmin venytyksen tai puristuksen seurauksena (rannekanavaoireyhtymä). Rannekanavapinne voi ilmaantua värttinäluun alaosan murtuman yhteydessä akuutisti (vamman yhteydessä), subakuutisti (reposition, kipsihoidon tai leikkauksen aikana) tai viivästyneesti. Akuutin rannekanavaoireyhtymän esiintyvyyden on arvioitu olevan 5,4–9,1 % «Pope D, Tang P. Carpal Tunnel Syndrome and Distal ...»70. Kirurgisen hoidon jälkeen keskihermon pinteen riski on suurentunut. Osa rannekanaoireyhtymään liittyvistä oireista on ohimeneviä. Osa rannekanavaoireyhtymistä vaatii leikkaushoitoa. Viivästyneesti kehittyvän rannekanavaoireyhtymän esiintyvyyden on raportoitu olevan 0,5–22 % «Pope D, Tang P. Carpal Tunnel Syndrome and Distal ...»70.
- Kyynärhermon vauriot ja pinteet ovat huomattavasti harvinaisempia. Niitä on raportoitu suurienergisiin vammoihin ja alkuvaiheen suuriin virheasentoihin liittyen «Soong M, Ring D. Ulnar nerve palsy associated with...»71, «Pazart F, Stindel E, Le Nen D. Fracture of the dis...»72.
- Värttinäluun pinnalla ahtaassa kanavassa kulkeva peukalon pitkä ojentajajänne voi mennä poikki 0,07–0,88 %:lla potilaista «Davis DI, Baratz M. Soft tissue complications of d...»43. Vaurio ilmaantuu useimmiten kipsihoidon aikana tai muutaman kuukauden kuluessa kipsin poistosta. Muiden ojentaja- tai koukistajajänteiden vauriot ovat harvinaisia.
Lopputulosta ennustavat tekijät
- Hoidon tavoitteena on hyvin toimiva ja kivuton yläraaja. Radiologiset muuttujat (virheasento, pirstaleisuus) voivat ennustaa asennon heikkenemistä, mutta ne eivät automaattisesti ennusta huonoa toiminnallista lopputulosta.
- Potilaskohtaisilla tekijöillä voi olla suuri vaikutus hoidon lopputulokseen.
- Moninaiset psykososiaaliset tekijät, kuten pelosta johtuva välttämiskäyttäytyminen, katastrofiajatukset, toimintarajoitusten ja oireiden liiallinen huomiointi (hypervigilanssi) ja omat pystyvyyskäsitykset (self-efficiency), taloudelliset ja diagnostiset tekijät, tunneperäiset sekä perheeseen ja työhön liittyvät tekijät, ovat vamman etiologiasta riippumatta merkittävä syy toipumisen hidastumiseen ja kivun pitkittymiseen «Linton SJ. Understanding pain for better clinical ...»73.
- Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman asennon heikentyminen ikääntyneillä konservatiivisen hoidon aikana on luonnollinen murtumaan liittyvä ilmiö.
- Värttinäluun alaosan murtuman lopputulosta pyritään ennustamaan murtuman (pirstaleisuus, virhekulmat, lyhentymä) ja potilaan ominaisuuksiin (ikä, vaatimukset, sairaudet) liittyvien muuttujien avulla.
Radiologista lopputulosta ennustavat tekijät
- Murtumat voidaan jakaa stabiileihin (säilyttää asentonsa kipsihoidon aikana) ja instabiileihin (ei säilytä asentoaan kipsihoidon aikana).
- Instabiliteetin käsite ei ole kirjallisuuden perusteella täysin selvä, mutta tavallisimmin sillä tarkoitetaan murtumaa, joka röntgenkuvista mitattavien parametrien perusteella heikkenee ennalta sovittujen raja-arvojen ulkopuolelle kipsihoidon aikana «Walenkamp MM, Aydin S, Mulders MA ym. Predictors o...»74.
- Ennalta sovitut hyväksyttävät raja-arvot ovat vaihdelleet vuosikymmenten aikana «Walenkamp MM, Aydin S, Mulders MA ym. Predictors o...»74, «Older TM, Stabler EV, Cassebaum WH. Colles Fractur...»75, «Abbaszadegan H, Jonsson U, von Sivers K. Predictio...»76, «Mackenney PJ, McQueen MM, Elton R. Prediction of i...»77.
- Radiologisen instabiliteetin ennustetekijöitä selvittävissä tutkimuksissa on yleensä nivelpinnan asennon osalta käytetty seuraavia hyväksyttävän asennon kriteereitä: ≤ 10–15°:n dorsaalinen kallistuskulma, ≤ 20°:n volaarinen kallistuskulma, ≤ 2–4 mm:n värttinäluun lyhentymä, ≥ 15°:n radioulnaarinen inklinaatiokulma ja < 1–2 mm:n rako tai pykälä nivelpinnassa «Wadsten MÅ, Sayed-Noor AS, Englund E ym. Cortical ...»19, «Mackenney PJ, McQueen MM, Elton R. Prediction of i...»77, «Nesbitt KS, Failla JM, Les C. Assessment of instab...»78, «Makhni EC, Ewald TJ, Kelly S ym. Effect of patient...»79, «Tahririan MA, Javdan M, Nouraei MH ym. Evaluation ...»80, «Leone J, Bhandari M, Adili A ym. Predictors of ear...»81, «Walenkamp MM, Aydin S, Mulders MA ym. Predictors o...»74.
- Radiologinen instabiliteetti ja murtuman luutuminen niin sanottuun virheasentoon ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti huonoa toiminnallista lopputulosta (esim. yli 65-vuotiaiden värttinäluun alaosan tyyppimurtumat) iäkkäiden kohdalla «Yli 65–70-vuotiailla potilailla värttinäluun alaosan murtuman leikkaushoidon ensimmäisten kuukausien toiminnallinen tulos on hieman parempi kuin konservatiivisesti hoidetuilla. Pidemmässä seurannassa toiminnallinen tulos ei eroa hoitomuotojen välillä.»A tai toiminnallisessa tuloksessa (ks. näytönastekatsaus Värttinäluun lyhentymän vaikutus toiminnalliseen tulokseen «Värttinäluun alaosan murtuman jälkeinen yli 3 mm lyhentymä saattaa huonontaa toiminnallista tulosta aiheuttamalla pitkittynyttä kipua ja alentamalla ranteen liikelaajuutta ja käden puristusvoimaa nuoremmilla ihmisillä, mutta yli 65-vuotiailla lyhentymällä ei ole selvää vaikutusta lopputulokseen.»B ja Värttinäluun nivelpinnan epätasaisuuden vaikutus toiminnalliseen tulokseen «Nivelpinnalle jäänyt yli 2 mm epätasaisuus saattaa heikentää lopputulosta nuorilla potilailla ja lisätä nivelrikon riskiä. Iäkkäämmillä potilailla (yli 65-vuotiaat) 1–2 mm nivelpinnan pykälän ei ole osoitettu aiheuttavan huonompaa lopputulosta.»C).
- Instabiliteetti voidaan jakaa
- a) välittömään, jossa murtuma ei ole sulkeisesti paikalleen asetettavissa tai asento pettää heti
- b) varhaiseen (asennon pettäminen 1–2 viikon kohdalla kipsihoidon aloituksesta)
- c) myöhäiseen (asennon pettäminen 3–6 viikon kohdalla kipsihoidon aloituksesta) «Wadsten MÅ, Sayed-Noor AS, Englund E ym. Cortical ...»19, «Leone J, Bhandari M, Adili A ym. Predictors of ear...»81, «Wichlas F, Haas NP, Lindner T ym. Closed reduction...»82, «Altissimi M, Mancini GB, Azzarà A ym. Early and la...»83, «Walenkamp MM, Aydin S, Mulders MA ym. Predictors o...»74.
- Naissukupuoli, yli 60–65 vuoden ikä ja murtuman dorsaalinen pirstaleisuus ilmeisesti ennustavat värttinäluun murtuman asennon pettämistä (instabiliteettia) kipsihoidon aikana. Kyynärluun puikkolisäkkeen murtuma, nivelpinnan sisäinen murtumakomponentti tai alkuvaiheen yli 15 tai 20°:n dorsaalinen kallistuskulma eivät ilmeisesti ennusta murtuman asennon pettämistä (instabiliteettia) kipsihoidon aikana «Naissukupuoli, ikä yli 60–65 vuotta ja murtuman dorsaalinen pirstaleisuus ilmeisesti ennustavat värttinäluun murtuman asennon pettämistä (instabiliteettia) kipsihoidon aikana. Kyynärluun puikkolisäkkeen murtuma, nivelpinnan sisäinen murtumakomponentti, alkuvaiheen dorsaalinen kallistuskulma yli 15° tai yli 20° eivät ilmeisesti ennusta murtuman asennon pettämistä (instabiliteettia) kipsihoidon aikana.»B.
- Näistä ikä on instabiliteetin tärkein ennusteellinen muuttuja «Naissukupuoli, ikä yli 60–65 vuotta ja murtuman dorsaalinen pirstaleisuus ilmeisesti ennustavat värttinäluun murtuman asennon pettämistä (instabiliteettia) kipsihoidon aikana. Kyynärluun puikkolisäkkeen murtuma, nivelpinnan sisäinen murtumakomponentti, alkuvaiheen dorsaalinen kallistuskulma yli 15° tai yli 20° eivät ilmeisesti ennusta murtuman asennon pettämistä (instabiliteettia) kipsihoidon aikana.»B, «Abbaszadegan H, Jonsson U, von Sivers K. Predictio...»76, «Nesbitt KS, Failla JM, Les C. Assessment of instab...»78, «Makhni EC, Ewald TJ, Kelly S ym. Effect of patient...»79, «Tahririan MA, Javdan M, Nouraei MH ym. Evaluation ...»80, «Leone J, Bhandari M, Adili A ym. Predictors of ear...»81, «Hove LM, Solheim E, Skjeie R ym. Prediction of sec...»84, «Walenkamp MM, Aydin S, Mulders MA ym. Predictors o...»74, eli iäkkäällä potilaalla murtuma on suurella todennäköisyydellä radiologisin parametrein arvioituna instabiili riippumatta murtuman muista ominaisuuksista.
- Murtumissa, joissa todetaan volaarisen metafyysialueen pirstaleisuus alle 75-vuotiailla, on suuri varhaisen (96 %) ja myöhäisen (100 %) instabiliteetin riski «Wadsten MÅ, Sayed-Noor AS, Englund E ym. Cortical ...»19.
- Erilaisia kliinisiä ennustuskaavoja instabiliteetin arviointiin on kuvattu «Mackenney PJ, McQueen MM, Elton R. Prediction of i...»77, «Adolphson P, Abbaszadegan H, Jonsson U. Computer-a...»85, «Lafontaine M, Hardy D, Delince P. Stability assess...»86, «Luokkala T, Flinkkilä T, Paloneva J ym. Comparison...»87, mutta mitään niistä ei ole validoitu.
Toiminnallista lopputulosta ennustavat radiologiset tekijät
- Hoitomenetelmästä riippumatta ei värttinäluun alaosan murtuman virheasentoa aina saada korjatuksi täydellisesti tai saavutettu asento ei pysy luutumiseen asti. Osalla potilaista toiminnallinen lopputulos jää huonoksi, ellei radiologisesti saavuteta riittävän hyvää asentoa.
- Näin ei kuitenkaan käy aina. Kipsihoito tuottaa ilmeisesti ulkoista kiinnitystä vastaavan toiminnallisen tuloksen dorsaalisesti dislokoituneen instabiilin värttinäluun alaosan murtuman hoidossa, vaikka luinen anatomia onnistutaan säilyttämään merkittävästi paremmin ulkoisesti kiinnitetyissä kuin kipsatuissa murtumissa «Handoll HH, Huntley JS, Madhok R. External fixatio...»88.
- Värttinäluun lyhentymä «Värttinäluun alaosan murtuman jälkeinen yli 3 mm lyhentymä saattaa huonontaa toiminnallista tulosta aiheuttamalla pitkittynyttä kipua ja alentamalla ranteen liikelaajuutta ja käden puristusvoimaa nuoremmilla ihmisillä, mutta yli 65-vuotiailla lyhentymällä ei ole selvää vaikutusta lopputulokseen.»B, nivelpinnan pykälä «Nivelpinnalle jäänyt yli 2 mm epätasaisuus saattaa heikentää lopputulosta nuorilla potilailla ja lisätä nivelrikon riskiä. Iäkkäämmillä potilailla (yli 65-vuotiaat) 1–2 mm nivelpinnan pykälän ei ole osoitettu aiheuttavan huonompaa lopputulosta.»C ja rako ovat merkittävimmät huonon toiminnallisen lopputuloksen ennustajat «Nivelpinnalle jäänyt yli 2 mm epätasaisuus saattaa heikentää lopputulosta nuorilla potilailla ja lisätä nivelrikon riskiä. Iäkkäämmillä potilailla (yli 65-vuotiaat) 1–2 mm nivelpinnan pykälän ei ole osoitettu aiheuttavan huonompaa lopputulosta.»C.
- Värttinäluun alaosan murtuman jälkeinen yli 3 mm:n lyhentymä saattaa huonontaa toiminnallista tulosta aiheuttamalla pitkittynyttä kipua, heikentämällä ranteen liikelaajuutta ja käden puristusvoimaa nuoremmilla ihmisillä, mutta yli 65-vuotiailla lyhentymällä ei ole selvää vaikutusta lopputulokseen «Värttinäluun alaosan murtuman jälkeinen yli 3 mm lyhentymä saattaa huonontaa toiminnallista tulosta aiheuttamalla pitkittynyttä kipua ja alentamalla ranteen liikelaajuutta ja käden puristusvoimaa nuoremmilla ihmisillä, mutta yli 65-vuotiailla lyhentymällä ei ole selvää vaikutusta lopputulokseen.»B.
- Nivelpinnalle jäänyt yli 2 mm:n epätasaisuus lisää huomattavasti nivelrikon riskiä ja voi aiheuttaa pitkittynyttä kipua ja liikerajoitusta nuorehkoilla potilailla. Yli 2 mm:n epätasaisuus myös iäkkäämmillä potilailla voi aiheuttaa huonon toiminnallisen tuloksen «Nivelpinnalle jäänyt yli 2 mm epätasaisuus saattaa heikentää lopputulosta nuorilla potilailla ja lisätä nivelrikon riskiä. Iäkkäämmillä potilailla (yli 65-vuotiaat) 1–2 mm nivelpinnan pykälän ei ole osoitettu aiheuttavan huonompaa lopputulosta.»C.
- Värttinäluun alaosan murtuman aiheuttamalla nivelpinnan kaltevuudella saattaa olla vaikutusta hoidon lopputulokseen alle 65-vuotiailla potilailla «Värttinäluun alaosan murtuman aiheuttaman nivelpinnan kaltevuudella saattaa olla vaikutusta hoidon lopputulokseen alle 65-vuotiailla potilailla, mutta sen vaikutus on vähäisempi kuin lyhentymän.»B.
- Toiminnallisen lopputuloksen on todettu heikkenevän ei-lineaarisesti 5°:n dorsaalisesta kallistuksesta lähtien. Alle 75-vuotiailla toimintakyvyssä ei kuitenkaan todennäköisesti tule potilaan itsensä havaitsemaa kliinistä eroa kuin vasta 20°:n dorsaalisen kallistuskulman virheasennossa «Schmidt V, Gordon M, Tägil M ym. Association Betwe...»89.
- Volaarisesti kallistuneiden tai dislokoituneiden murtumien hoidosta ei ole olemassa vertailevia tutkimuksia. Yleisten kliinisten hoitokäytäntöjen mukaan hyväksyttävänä volaarisen kallistuskulman raja-arvona on pidetty 20°:ta.
- Ks. taulukko «Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman hyväksyttävän asennon kriteerit alle 65-vuotiaalla...»4.
- Ks. interaktiiviset kuvat Värttinäluun alaosan murtuman virheasennot «Värttinäluun alaosan murtuman virheasennot»9.
Muut hoidon lopputulosta ennustavat tekijät
- Parantuneen värttinäluun alaosan murtuman asento ja käden hyvä toimintakyky eivät aina vastaa toisiaan.
- Noin 20 % värttinäluun alaosan murtuman kärsineistä raportoi oireita vielä vuosien kuluttua «Földhazy Z, Törnkvist H, Elmstedt E ym. Long-term ...»24.
- Potilailla voi esiintyä katastrofiajattelua ja yläraajan käyttöön liittyvän pelon ja vajaakäytön seurauksena voimistunutta kipua ja yläraajan lihasvoiman heikkoutta «Steven JL, Buer N, Samuelsson L ym. Pain-related f...»90.
- Murtumapotilailla akuutin kivun voimakkuus, katastrofiajattelu ja vamman jälkeinen ahdistus ovat tärkeimpiä toipumisen pitkittymistä ennustavia tekijöitä «Jelicic M, Kempen GI. Do psychological factors inf...»91.
- Masennus, kivun voimakkuus ja potilaan motivaatio harjoitteluun vaikuttavat huomattavasti puristusvoimaan kehittymiseen etenkin ikääntyneillä. Värttinäluun alaosan murtumien yhteydessä edellä mainittujen tekijöiden vaikutusta puristusvoimaan tai toimintakykyyn ei ole kuitenkaan tutkittu luotettavasti «van Milligen BA, Lamers F, de Hoop GT ym. Objectiv...»92, «van Lier AM, Payette H. Determinants of handgrip s...»93, «Rantanen T, Penninx BW, Masaki K ym. Depressed moo...»94, «Phillips HJ, Biland J, Costa R ym. Five-position g...»95.
- Puristusvoiman heikentymisen on puolestaan todettu määrittelevän 43 % vaihtelusta PRWE-tuloksessa 2 vuotta värttinäluun alaosan tyyppimurtuman jälkeen. Ranteen liikkuvuuden ei samoilla potilailla todettu heikentyneen «Karnezis IA, Fragkiadakis EG. Association between ...»96.
- Myös voimakkaat kivut, psykososiaalinen kuormittuneisuus ja heikentynyt työilmapiiri saattavat hidastaa yleistä toipumista «Miranda H, Kaila-Kangas L, Ahola K. Särkyä ja alak...»97, «Linton SJ, Nicholas MK, MacDonald S ym. The role o...»98, «Roh YH, Lee BK, Noh JH ym. Effect of anxiety and c...»99.
- Potilastyytyväisyys saattaakin edellyttää parempaa ranteen liikettä, puristusvoimaa ja avainotetta kuin toimintakyvyn kannalta tarvittaisiin. Puristusvoiman palautuminen 65 % kuitenkin ennustaa jo hyvää potilastyytyväisyyttä «Chung KC, Haas A. Relationship between patient sat...»100.
Hoito
Hoidon tavoite ja periaatteet
- Hoidon tavoitteena on ranteen kivuttomuus ja toimintakyvyn palauttaminen mahdollisimman lähelle vammaa edeltänyttä tasoa.
- Hoidossa käytettävien menetelmien tulisi olla vaikuttavia ja turvallisia.
- Hoitolinjan valintaan vaikuttavat sekä potilaaseen että vammaan liittyvät seikat.
- Potilaaseen liittyvistä hoitolinjan valintaan vaikuttavista tekijöistä tärkeimmät ovat aktiivisuus, fysiologinen ikä, käden toiminnalliset tarpeet, muu sairastavuus ja hoitomyöntyvyys.
- Vammaan liittyvistä tekijöistä hoitolinjaan vaikuttavat murtuman tyyppi, virheasennon määrä, murtuman stabiilius ja liitännäisvammat.
- Hoidetaanpa murtuma millä tavalla tahansa, osalle potilaista voi jäädä hoidon jälkeen ranteeseen rasituksesta riippuvaa kipua ja heikentynyt toimintakyky.
- Akuutin kivun hyvällä hoidolla, riskitekijöiden varhaisella tunnistamisella ja niihin suunnatulla hoidolla voidaan pyrkiä ehkäisemään kivun kroonistumista.
- Iäkkäillä potilailla lopullisen paranemisasennon ja ranteen kliinisen toipumisen välillä ei ole selkeää yhteyttä.
- Lopullinen paraneminen voi viedä 6–12 kuukautta.
Konservatiivinen hoito
- Värttinäluun alaosan murtuman konservatiivisessa hoidossa murtuma asetetaan paikallispuudutuksessa paikalleen sulkeisella vedolla ja painamalla murtumakappaletta tarvittavaan suuntaan.
- Kipsi asetetaan värttinäluun alaosan tyyppimurtumassa ranteen dorsaalipuolelle rystysistä kyynärvarren yläkolmanneksen alueelle ulottuen.
- Värttinäluun alaosan murtuma kannattanee kipsata funktioasentoon (kämmenluiden linja poikkeaa 0–20° ojennussuuntaan värttinäluun linjasta) «Värttinäluun alaosan murtuma kannattaa ilmeisesti kipsata funktioasentoon (kämmenluiden linja poikkeaa 0–20 astetta ojennussuuntaan värttinäluun linjasta).»B.
- Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman kipsaamisesta ranteen koukistusasentoon ja ulnaarideviaatioon ei (ilmeisesti) ole hyötyä murtuman paranemisessa «Värttinäluun alaosan murtuma kannattaa ilmeisesti kipsata funktioasentoon (kämmenluiden linja poikkeaa 0–20 astetta ojennussuuntaan värttinäluun linjasta).»B.
- Murtuman kipsausasento saattaa vaikuttaa keskihermon puristustilan kehittymiseen. Ranteen voimakas fleksio ja ulnaarideviaatio (ns. Cotton–Loder-asento) voivat lisätä rannekanavan painetta «Gelberman RH, Szabo RM, Mortensen WW. Carpal tunne...»101.
- Suositeltu kokonaiskipsausaika on 3–5 viikkoa. Kokonaiskipsausaika harkitaan potilaan iän ja murtumatyypin perusteella. Nuoremmilla potilailla hyväasentoisissa murtumissa voidaan käyttää 3 viikon kipsausta. Iäkkäämmillä potilailla pirstaleisessa murtumassa kipsausaika on 5 viikkoa «Bentohami A, van Delft EAK, Vermeulen J ym. Non- o...»102.
- Hyväksyttävässä asennossa olevan murtuman asentoa seurataan röntgenkuvin 1–2 kertaa 10–14 vuorokauden sisällä ja harkinnan mukaan kipsin poiston yhteydessä.
- Murtuma-asennon optimaalisesta seuranta-aikataulusta murtuman jälkeisenä 2–3 viikon aikana ei ole tieteellistä näyttöä, joten suositus radiologisesta seurannasta perustuu kliiniseen käytäntöön ja potilaskohtaiseen harkintaan. Radiologista seurantaa ei järjestetä leikkaushoidon ulkopuolelle rajatuille potilaille.
- Jos asento seurannassa pettää hyväksyttävän asennon ulkopuolelle ja leikkauksesta ajatellaan olevan potilaalle hyötyä (erikoissairaanhoidon konsultaation perusteella), suositellaan päivystyslähetettä leikkausarvioon viimeistään 2 viikon kuluessa murtumasta.
- Värttinäluun alaosan sulkeisesta paikalleen asetuksesta uudelleen ei välttämättä ole hyötyä, jos asento pettää kipsaushoidon aikana ikäihmisellä, mutta luotettava tutkimusnäyttö tästä puuttuu «Värttinäluun alaosan uudelleenrepositiosta ei liene ole hyötyä, jos asento pettää kipsaushoidon aikana ikääntyneillä (yli 60-vuotiailla).»C.
- Kipsaushoidon aikana pettävän värttinäluun alaosan murtuman leikkaushoidosta (ulkoinen kiinnityslaite) ikääntyneellä ei liene hyötyä «Kipsaushoidon aikana pettävän värttinäluun alaosan murtuman leikkaushoidosta (ulkoinen kiinnityslaite) ei liene hyötyä yli 60-vuotiailla.»C.
- Huonosti istuva, liian kireä tai löysä kipsi tulee korjata tai vaihtaa.
- Ks. kuvasarja Värttinäluun alaosan murtuman (rannemurtuman) repositio ja kipsaus «hoi50109a.pdf»3.
Kirurginen hoito
- Kirurgisen hoidon tavoitteena on palauttaa värttinäluun alaosan luinen anatomia.
- Leikkaushoidolla saavutetaan parempi röntgenologinen lopputulos, mutta ikääntyneillä se ei näytä olevan selkeässä yhteydessä kliiniseen paranemiseen kivun ja toimintakyvyn osalta «Yli 65–70-vuotiailla potilailla värttinäluun alaosan murtuman leikkaushoidon ensimmäisten kuukausien toiminnallinen tulos on hieman parempi kuin konservatiivisesti hoidetuilla. Pidemmässä seurannassa toiminnallinen tulos ei eroa hoitomuotojen välillä.»A.
- Nuorten ja keski-ikäisten pirstaleisissa murtumissa leikkaushoito levytyksellä tai ulkoisella kiinnityslaitteella saattaa tuottaa kipsihoitoa paremman toiminnallisen ja röntgenologisen lopputuloksen ainakin lyhyellä aikavälillä «Leikkaushoito metallipiikeillä tai ulkoisella kiinnityslaitteella saattaa tuottaa kipsihoitoa paremman toiminnallisen ja röntgenologisen tuloksen nuorten ja keski-ikäisten pirstaleisissa murtumissa.»B.
- Yli 65–70-vuotiaiden potilaiden värttinäluun alaosan murtumien hoidossa kannattaa ilmeisesti suosia konservatiivista hoitolinjaa «Yli 65–70-vuotiailla potilailla värttinäluun alaosan murtuman leikkaushoidon ensimmäisten kuukausien toiminnallinen tulos on hieman parempi kuin konservatiivisesti hoidetuilla. Pidemmässä seurannassa toiminnallinen tulos ei eroa hoitomuotojen välillä.»A.
- Ikääntyneillä potilailla ranteen lopullisen virheasennon ja ranteen kliinisen paranemisen (koetut oireet ja mitattu toimintakyky) välillä ei ole todettu selkeää yhteyttä. Heidän osaltaan tuleekin käyttää erityistä harkintaa, kun suunnitellaan virheasentoon luutuneen murtuman leikkaushoitoa asennon korjaamiseksi.
- Rannenivelten tähystystä (artroskopia) voidaan käyttää apuna nivelpinnan ja liitännäisvaurioiden arvioinnissa sekä korjauksessa leikkauksen yhteydessä. Sen hyöty kirjallisuuden perusteella on epäselvä.
- Käytetyin kirurginen menetelmä on murtuman korjaus volaarisella lukkoruuvilevyllä.
- Kirjallisuuden mukaan kirurginen hoito ulkoisella kiinnityslaitteella ja levyllä tuottaa kuitenkin samanlaisen toiminnallisen lopputuloksen värttinäluun alaosan murtuman hoidossa «Wei DH, Poolman RW, Bhandari M ym. External fixati...»103, «Wang J, Yang Y, Ma J ym. Open reduction and intern...»104, «Handoll HH, Huntley JS, Madhok R. External fixatio...»88, «Esposito J, Schemitsch EH, Saccone M ym. External ...»105, «Walenkamp MM, Bentohami A, Beerekamp MS ym. Functi...»106.
- Murtuman sisäinen kiinnitys volaarisella lukkoruuvilevyllä tuottaa hoidon alkuvaiheessa (3 kuukautta) paremman toiminnallisen lopputuloksen kuin ulkoinen kiinnitys, kun lopputulosta arvioitaan DASH-kyselylomakkeella «Esposito J, Schemitsch EH, Saccone M ym. External ...»105, «Walenkamp MM, Bentohami A, Beerekamp MS ym. Functi...»106.
- Leikkausmenetelmien välisen DASH-pisteiden eron ei ole todettu olevan merkittävä enää 12 kuukauden kohdalla «Esposito J, Schemitsch EH, Saccone M ym. External ...»105, «Walenkamp MM, Goslings JC, Beumer A ym. Surgery ve...»107.
- Sisäisellä kiinnityksellä saavutetaan mahdollisesti parempi radiologinen lopputulos kuin ulkoisella kiinnityksellä värttinäluun lyhentymän osalta, mutta sillä ei näytä olevan merkitystä ranteen toiminnallista lopputulosta arvioitaessa «Esposito J, Schemitsch EH, Saccone M ym. External ...»105.
- Murtuman kiinnitys metallipiikein (Kirschnerin piikein) tuottaa mahdollisesti huonomman radiologisen lopputuloksen kuin kiinnitys volaarisella lukkoruuvilevyllä, mutta pitkäaikaisseurannassa toiminnallinen lopputulos on kuitenkin todennäköisesti yhtä hyvä «Levytyksellä ja K-piikeillä saavutetaan ilmeisesti samankaltaiset toiminnalliset tulokset dorsaalisesti siirtyneen värttinäluun alaosan murtuman kirurgisessa hoidossa.»B.
- Lukkoruuvilevy- tai metallipiikkikiinnityksen välillä ei ole todettu merkitsevää eroa PRWE:n, DASH:n, elämänlaatumittauksen tai komplikaatioiden osalta ei-pirstaleisten värttinäluun alaosan tyyppimurtumien hoidossa «Wei J, Yang TB, Luo W ym. Complications following ...»108.
- Kiinnitys metallipiikein on halvempi leikkausmenetelmä kuin levykiinnitys «Wei J, Yang TB, Luo W ym. Complications following ...»108.
- Merkittävät liitännäisvammat, kuten vene- ja puolikuuluun välisen nivelsiteen täydellinen repeämä, kyynärluun pään pois paikaltaan meno ja muut ranteen alueen merkittävät vammat, tulee myös korjata samanaikaisesti.
Lääkehoito
- Kivun lääkehoidon tavoitteena on lievittää ranteen kipua ja helpottaa työ- ja toimintakyvyn palautumista.
- Akuutin kivun hyvällä hoidolla pyritään estämään kivun kroonistuminen «Kelley BP, Shauver MJ, Chung KC. Management of Acu...»109.
- Akuutin kudosvauriokivun hoidossa käytetään parasetamolia, tulehduskipulääkkeitä tai näiden yhdistelmää. Tulehduskipulääkkeiden jatkuvaa käyttöä ei suositella. Jos muiden lääkkeiden teho on riittämätön, hoitoon voidaan yhdistää mieto opioidi «Kelley BP, Shauver MJ, Chung KC. Management of Acu...»109, «Dahl JB, Nielsen RV, Wetterslev J ym. Post-operati...»110.
- Tulehduskipulääkkeiden valinnassa huomioitavista vasta-aiheista ks. Käypä hoito -suositus Kipu «Kipu»3 ja interaktiivinen kaavio Kipulääkkeen valinta «http://www.terveysportti.fi/xmedia/hoi/hoi50103/Kipulaakkeen_valinta.html»1.
- Tulehduskipulääkkeiden on todettu hidastavan murtumien paranemista rotilla. Vastaavaa ei ole osoitettu etenevissä kontrolloiduissa tutkimuksissa ihmisillä «Mathiesen O, Wetterslev J, Kontinen VK ym. Adverse...»111.
- Neuropaattisen kivun hoidossa (esim. hermovauriot) voidaan käyttää ensisijaisesti trisyklisiä masennuslääkkeitä, gabapentinoideja, SNRI-ryhmän masennuslääkkeitä tai lidokaiinivoidetta. Ks. Käypä hoito -suositus Kipu «Kipu»3.
- C-vitamiinilisä saattaa ehkäistä värttinäluun alaosan murtuman jälkeistä CRPS-oiretta, mutta toimintakykyä se ei parantane «Meena S, Sharma P, Gangary SK ym. Role of vitamin ...»112, «Ekrol I, Duckworth AD, Ralston SH ym. The influenc...»113.
Liitännäisvammojen hoito
- Murtuman leikkauksen ja kipsauksen jälkeen voi vammautuneen raajan sormiin ilmaantua puutumista, jonka pitäisi hävitä 24–48 tunnissa pitämällä kättä kohoasennossa ja sormien liikeharjoittelulla. Jos puutuminen pahenee tai se ei parane lainkaan, suositellaan ensin kipsin ja kiristävien sidosten löystyttämistä. Ellei tämä auta, tulee harkita hermon vapautusta.
- Kipsihoidon jälkeen esiintyvät sormien puutumisoireet tulee kliinisen tutkimuksen lisäksi tutkia hermoratatutkimuksella ennen leikkauspäätöstä.
- Potilas, jolla peukalon pitkä ojentajajänne on katkennut, kannattaa ohjata myöhäisvaiheessa tehtävään jännerekonstruktioharkintaan.
- Täydelliset vene- ja puolikuuluun väliset nivelsiteen repeämät voivat johtaa ranteen oireiseen instabiliteettiin ja viiveellä ranteen nivelrikkoon, ja ne suositetaan korjattavaksi kirurgisesti nuorilla ja aktiivisilla potilailla. Osittaisia repeämiä ei korjata kirurgisesti. Kontrolloituja vertailevia tutkimuksia asiasta ei kuitenkaan ole «Forward DP, Lindau TR, Melsom DS. Intercarpal liga...»114.
- Kyynärluun puikkolisäkkeen murtuma tai kolmiorustokompleksin repeämä värttinäluun alaosan murtuman yhteydessä johtaa vain harvoin värttinä- ja kyynärluun välisen nivelen (DRUJ) instabiliteettiin, eikä niiden korjaamista akuuttivaiheessa suositella, ellei vammaan liity värttinä- ja kyynärluun välisen nivelen (DRUJ) epävakautta «Mrkonjic A, Geijer M, Lindau T ym. The natural cou...»115, «Souer JS, Ring D, Matschke S ym. Effect of an unre...»116, «Adolfsson L, Scheer J. Acute injuries around the d...»117.
- Murtunut puikkolisäke voidaan kiinnittää harkinnan mukaan kyynärluuhun vaijerisidoksella tai ruuvilla.
- Veneluun murtuma värttinäluun alaosan murtuman yhteydessä hoidetaan tavallisesti samoja periaatteita noudattaen kuin ilman värttinäluun murtumaa varsinkin, jos värttinäluun murtumaa päädytään hoitamaan ilman leikkausta. Hyväasentoiset murtumat hoidetaan 4–6 viikon kipsihoidolla ja dislokoituneet ja proksimaaliset hyväasentoiset murtumat ruuvikiinnityksellä.
- Veneluunmurtuman paranemista konservatiivisessa hoidossa voidaan kontrolloida 4–6 viikon kohdalla tietokone- tai kartiokeilatietokonekuvauksella.
- Jos värttinäluun murtuma hoidetaan leikkauksella, ranteen varhainen (2–4 viikon) liikehoidon aloitus edellyttää myös veneluumurtuman kiinnitystä.
- Jos värttinäluun murtuman yhteydessä todetaan vanha luutumaton veneluumurtuma, sen hoito kannattaa jättää myöhemmäksi.
- Mikäli epäillään, että potilaalla on murtuman kiinnitykseen käytettyjen implanttien aiheuttama haitta (jänteen hankausoire, ruuvi nivelessä tms.), tulee potilas lähettää erikoissairaanhoitoon arvioon.
Kuntoutus
- Värttinäluun alaosan murtuman jälkeisen kuntoutuksen tavoitteena on vamman aiheuttaman toiminnanrajoituksen minimoiminen ja mahdollisimman hyvin arjessa toimiva käsi. Osatavoitteina ovat mahdollisimman kivuton ranne, nivelten toiminnallisesti hyvä liikkuvuus ja käden hyvä puristusvoima.
- Valtaosalla vamma ei aiheuta pysyvää haittaa päivittäisiin toimintoihin.
- Tieteellisesti hyväksyttyjä kontrolloituja hoitotutkimuksia rannemurtuman kuntoutuksesta ei ole vielä riittävästi, joten suositukset perustuvat osin asiantuntijoiden kokemuksiin «Kopylov P, Runnqvist K, Jonsson K ym. Norian SRS v...»118.
- Yleisesti käytetyt fysio- tai toimintaterapiamenetelmät rannemurtuman kuntoutuksessa ovat neuvonta ja ohjaus, aktiiviset ja avustetut liikeharjoitteet (sormet, ranne, kyynärvarsi, kyynär- ja olkanivel) sekä nousujohteinen voimaharjoittelu «Tietyillä fysio- tai toimintaterapiamenetelmillä lienee vaikutusta aikuisten värttinäluun alaosien murtumien kuntoutuksessa käytettynä tavanomaisen fysioterapiaohjauksen lisänä.»C.
- Tavanomainen kuntoutus voi sisältää myös arven- ja ihonhoitoa, turvotuksen ja kivun hoitomenetelmien ohjausta, nivelten manuaalista mobilisointia, venytyksiä, ohjausta ADL-toiminnoista ja toiminnallisia harjoitteita «Tietyillä fysio- tai toimintaterapiamenetelmillä lienee vaikutusta aikuisten värttinäluun alaosien murtumien kuntoutuksessa käytettynä tavanomaisen fysioterapiaohjauksen lisänä.»C.
- Omatoiminen ohjeistettu kotiharjoittelu lienee riittävä ongelmitta paranevassa värttinäluun alaosan murtumassa «Omatoiminen ohjeistettu kotiharjoittelu lienee riittävä ongelmitta paranevassa värttinäluun alaosan murtumassa.»C.
- Kotiharjoittelu voidaan toteuttaa hoitavan lääkärin tai fysioterapeutin laatimien ohjeiden perusteella. Potilaalle suositellaan tällöin antamaan ainakin neuvontaa ja yleistä ohjausta liikkeen harjoittamiseksi sekä kirjalliset harjoitusohjeet «Handoll HH, Elliott J. Rehabilitation for distal r...»119, «hoi50109d.pdf»5, «hoi50109e.pdf»4.
- Videon avulla toteutettu kotiharjoittelu lienee vähintään yhtä tehokasta kuin ohjattu kuntoutus, kun kyse on tavanomaisesta harjoittelusta «Lara TR, Kagan RP, Hiratzka SL ym. Traditional Ver...»120, «Coughlin T, Norrish AR, Scammell BE ym. Comparison...»121.
- Heti murtuman jälkeen on tärkeää huolehtia turvotuksen ja kivun hoidosta. Vapaana olevien terveiden nivelten (kyynär-, olkapää- ja lapaluun sekä erityisesti sormien) liikeharjoittelun aloittaminen jo kipsihoidon aikana nopeuttaa kuntoutumista, vaikuttaa myönteisesti puristusvoimaan ja myös immobilisoitujen nivelten liikkeiden palautumiseen «Handoll HH, Elliott J. Rehabilitation for distal r...»119.
- Lapaluun harjoitteiden lisääminen tavanomaiseen harjoitusohjelmaan vähentää kipua yläraajan liikkeiden aikana ja parantaa yläraajan koettua toimintakykyä toipumisaikana «Gutiérrez-Espinoza H, Araya-Quintanilla F, Gutiérr...»122.
- Immobilisaation aikana kiinnikemuodostusta voidaan ehkäistä huolehtimalla turvotuksen hoidosta raajan kohoasennolla ja liikehoidoilla. Aktiiviset ja passiiviset liikeharjoitteet vähentävät turvotusta ja sormien jäykistymistä. Liian voimakas passiivinen hoito kuitenkin aiheuttaa ärsytystä ja lisää turvotusta.
- Kipsaamalla tai leikkaamalla hoidetun murtuman kuntoutusohjelma on sovitun immobilisaatioajan jälkeen pääpiirteittäin yhteneväinen.
- Leikkauksen jälkeinen immobilisaatio määräytyy vamman tyypin ja kiinnitystekniikan mukaan. Jos kiinnitys on tukeva, terveiden nivelten liikeharjoitteiden lisäksi voidaan aloittaa kevyet, aktiiviset ranteen ja kyynärvarren liikeharjoitteet (ulko- ja sisäkierto) ensimmäisten viikkojen kuluessa leikkaavan lääkärin ohjeiden mukaisesti. (Ks. Ranteen liikeharjoitukset «hoi50109d.pdf»5, «hoi50109e.pdf»4).
- Ranteen varhainen mobilisaatio volaarisen levytyksen jälkeen nopeuttaa kuntoutumista värttinäluun alaosan murtumissa ensimmäisten viikkojen aikana, mutta erot tasoittuvat 3–6 kuukauden kohdalla «Ranteen varhainen mobilisaatio operatiivisesti hoidetun värttinäluun alaosan murtuman jälkeen nopeuttaa kuntoutumista ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana, mutta erot tasoittuvat 3–6 kuukauden kohdalla.»A.
- Kipsilastalla hoidetussa murtumassa luutumisen edistyessä kipsin poiston jälkeen aloitetaan ranteen aktiiviset liikeharjoitteet.
- Sormien aktiivinen käyttö arkipäivän kevyissä askareissa edistää liikkeiden palautumista ja ylläpitämistä.
- Kirurgisesti hoidetuissa murtumissa arpihoito aloitetaan kiristävien arpien pehmentämiseksi ja kiinnikemuodostuksen minimoimiseksi.
- Avattavaa rannelastaa voidaan tarvittaessa käyttää liikeharjoitusten välissä. Luutumisen edistymisen myötä luovutaan ranteen ulkoisesta tuesta ja lisätään asteittain vahvistavia ja venyttäviä harjoitteita ja kuormitusta.
- Suuri osa rannemurtumapotilaista kuntoutuu ongelmitta, mutta toisinaan tehostettua kuntoutusta tulee harkita.
- Tehostetun fysio- tai toimintaterapian tarpeen merkkejä ovat pitkittynyt immobilisaatio, voimakas turvotus, komplisoitunut murtuma, suhteeton kipu, sormien ja peukalon jäykkyys, sympaattisen hermoston aktivoitumisen lisääntyminen, hermokivut, käden käytön pelko ja tehoton kotiharjoittelu «Kopylov P, Runnqvist K, Jonsson K ym. Norian SRS v...»118.
- Todetun tarpeen mukaisesti tehostettua fysio- tai toimintaterapiaa suositellaan joko parantamaan kiputilannetta, liikkuvuutta, voimaa tai toiminnallisuutta ja/tai laskemaan turvotusta.
- Tavanomaisen neuvonnan ja harjoitusohjauksen lisäksi kuntoutuksessa voidaan harkita hyödynnettäväksi useita menetelmiä eri ominaisuuksien parantamiseksi. Näitä menetelmiä käydään läpi seuraavassa kappaleessa, joka on suunnattu etenkin kuntoutusta toteuttavalle ammattilaiselle.
- Kuntoutuksen vaikuttavuutta mittaavista tutkimuksista on useimmiten suljettu pois potilaat, joilla ilmenee toipumiseen liittyviä komplikaatioita, vakavaa toimintakyvyn heikkenemistä tai muita sairauksia, joiden vuoksi ohjattu kuntoutus on yleensä tarpeen «Handoll HH, Elliott J. Rehabilitation for distal r...»119.
Eri terapiamuotojen arviointi
- Kuntoutuksen ammattilaisen tärkein tehtävä on tarjota potilaalle keinot toimintakyvyn palauttamiseksi, motivoida potilas harjoittelemaan annettujen ohjeiden mukaisesti ja rohkaista oikea-aikaisesti käden käyttöön päivittäisissä toiminnoissa.
- Tietyillä fysio- tai toimintaterapiamenetelmillä lienee myönteistä vaikutusta aikuisten värttinäluun murtumien kuntoutuksessa, kun niitä käytetään tavanomaisten fysioterapiamenetelmien lisänä «Tietyillä fysio- tai toimintaterapiamenetelmillä lienee vaikutusta aikuisten värttinäluun alaosien murtumien kuntoutuksessa käytettynä tavanomaisen fysioterapiaohjauksen lisänä.»C.
- Näihin fysio- ja toimintaterapiamenetelmiin kuuluvat erilaiset manuaalisen terapian menetelmät, fysikaaliset hoitomenetelmät, ortoosit ja painetekstiilit sekä erilaiset harjoitusinterventiot.
- Erilaisten terapeuttisten hoitomuotojen vaikuttavuuden arviointia vaikeuttavat tutkimusraporttien potilasaineiston ja käytettyjen terapiamenetelmien, seuranta-aikojen ja mittarien vaihtelevuus sekä tulosten raportoinnin epätäsmällisyys.
- Johtopäätösten tekeminen kaikkein vaikuttavimmasta terapiamenetelmästä on nykyisten RCT-tutkimusten perusteella vaikeaa «Handoll HH, Elliott J. Rehabilitation for distal r...»119, «Gutiérrez-Espinoza H, Araya-Quintanilla F, Olguín-...»123.
- Fysio- ja toimintaterapeuttiset menetelmät valitaan usein potilaskohtaisten tarpeiden perusteella ammattitaitoon ja kokemukseen pohjaten.
- Manuaaliset terapiamenetelmät:
- Manuaalisen terapian tekniikoita hyödynnetään usein liikkuvuuden lisäämiseksi ja turvotuksen vähentämiseksi.
- Aktiivinen nivelmobilisointitekniikka (MWM-tekniikka), jossa yhdistetään manuaalinen mobilisointi aktiiviseen liikkeeseen, vaikuttaa ilmeisesti parantavasti liikeratoihin ja yläraajan koettuun toimintakykyyn distaalisen radiusmurtuman kuntoutuksessa, kun sitä käytetään tavanomaisen fysioterapian lisänä kipsin poiston jälkeen «Reid SA, Andersen JM, Vicenzino B. Adding mobilisa...»124, «Tomruk M, Gelecek N, Basçi O ym. Effects of early ...»125.
- Passiivisista nivelmobilisointitekniikoista ei ole todettu olevan merkittävää hyötyä liikkuvuuden kohentamisessa «Gutiérrez-Espinoza H, Araya-Quintanilla F, Olguín-...»123, «Handoll HH, Elliott J. Rehabilitation for distal r...»119.
- Turvotuksen hoitoon käytetyistä tutkituista menetelmistä manuaalisella lymfaterapialla (MLD) ja manuaalisella turvotuksen mobilisoinnilla (MEM) lienee kohtalainen vaikutus turvotuksen vähentämiseen, kun niitä käytetään tavanomaisen fysioterapian lisänä «Gutiérrez-Espinoza H, Araya-Quintanilla F, Olguín-...»123, «Klein I, Tidhar D, Kalichman L. Lymphatic treatmen...»126. MLD-hoito saattaa vähentää alkuvaiheen post-traumaattista turvotusta ja näin turvotukseen liittyvien komplikaatioiden riskiä «Klein I, Tidhar D, Kalichman L. Lymphatic treatmen...»126.
- Lymfaterapiaa voi harkita osaksi hoitoa merkittävän turvotuksen vähentämiseksi «Klein I, Tidhar D, Kalichman L. Lymphatic treatmen...»126.
- Fysikaaliset hoitomenetelmät:
- Lämpöhoitoa on käytetty rannenivelen liikeratojen parantamiseksi, mutta luotettava tutkimusnäyttö sen tehosta puuttuu.
- Kylmähoidosta ei ole merkittävää hyötyä paranemisen edistämisessä «Handoll HH, Elliott J. Rehabilitation for distal r...»119.
- Ultraäänihoitoa ei ole todettu lumehoitoa tehokkaammaksi ranteen liikealojen tai toimintakyvyn parantumisessa «Basso O, Pike JM. The effect of low frequency, lon...»127.
- Ortoosit ja ensipainetekstiilit:
- Tarvittaessa immobilisaation jälkeen aloitetaan käden turvotushoidot painehanskalla tai elastisella sidoksella «Bentohami A, de Korte N, Sosef N ym. Study protoco...»128.
- Yksilöllisesti mitatun painehanskan (paine 20–30 mmHg) käyttöönotto heti kipsin poiston jälkeen ilmeisesti lieventää kipsin poiston yhteydessä todettuja haitallisia oireita: kipua, ranteen tai sormien rajoittunutta liikettä, turvotusta ja toiminnallisia rajoitteita «Miller-Shahabar I, Schreuer N, Katsevman H ym. Eff...»129. Ensipainetuotteiden sovitusmahdollisuus rajoittuu Suomessa usein erikoissairaanhoitoon.
- Dynaamisen ortoosin käytöstä ei ole todettu olevan merkittävää hyötyä, mutta kattava tutkimustieto aiheesta puuttuu «Handoll HH, Elliott J. Rehabilitation for distal r...»119.
- Murtuman luutumisen jälkeen ranteen huomattavaa jäykkyyttä voidaan hoitaa venytysremmeillä tai venyttävillä lastoilla.
- Harjoitusinterventiot ja kivun hoito:
- Rannemurtuman jälkeisen kivun hoidossa saattaa olla apua motoriskognitiivisista interventioista, kuten GMI- ja peiliterapiasta. Näitä menetelmiä voi hyödyntää ennaltaehkäisevästi kipuherkkien potilaiden kuntoutumisen alkuvaiheessa tai myöhemmin sympaattisen hermoston yliaktivoitumisen hallitsemiseksi.
- Mielikuvaharjoittelulla, GMI- ja peiliterapialla lienee suotuisa vaikutus kipuun ja kivun hallintaan, kun ne aloitetaan jo rannemurtuman kuntoutuksen alkuvaiheessa. Ne saattavat parantaa myös puristusvoimaa, liikelaajuuksia sekä yläraajan toimintakykyä ja näin ehkäistä pitkän immobilisaation seurauksia «Dilek B, Ayhan C, Yagci G ym. Effectiveness of the...»130, «Korbus H, Schott N. Does mental practice or mirror...»131.
- Immobilisaation aikana toteutettu vastakkaisen yläraajan voimaharjoittelu saattaa parantaa lyhytaikaisesti puristusvoimaa ja liikkuvuutta, mutta luotettava näyttö puuttuu «Handoll HH, Elliott J. Rehabilitation for distal r...»119.
Hoidon komplikaatiot
- Komplikaatiot kipsaushoidon tai leikkaushoidon aikana tai sen jälkeen voivat johtua joko vammasta tai hoidosta. Ks. myös kappale Erotusdiagnostiikka ja liitännäisvammat «A1»2.
- Vaikka konservatiivisella hoidolla radiologinen lopputulos voi olla selvästi kirurgisesti hoidettujen potilaiden tulosta huonompi, sillä ei näytä olevan vaikutusta komplikaatioiden määrään tai toiminnalliseen lopputulokseen yli 65–70-vuotiailla radiusmurtumapotilailla «Vaikka konservatiivisella hoidolla radiologinen lopputulos on selvästi operatiivisesti hoidettujen potilaiden tulosta huonompi, sillä ei näytä olevan vaikutusta komplikaatioiden määrään ja varsinkaan toiminnalliseen lopputulokseen yli 65-vuotiailla värttinäluun alaosan murtumapotilailla.»A.
- Oireilevan nivelrikon kehittyminen nivelpintaan ylettyvissä värttinäluun alaosan murtumissa näyttää olevan harvinaista «Young CF, Nanu AM, Checketts RG. Seven-year outcom...»132, «Young BT, Rayan GM. Outcome following nonoperative...»133, «Ali M, Brogren E, Wagner P ym. Association Between...»134.
- Keskihermo voi vaurioitua venytyksen tai puristuksen seurauksena (verenpurkauma tai murtumakappale voi ahtauttaa rannekanavaa). Lievät rannekanavaoireet ovat yleisiä.
- Potilalle voi kehittyä sormien ahtauttava jännetuppitulehdus tai peukalon pitkän ojentajajänteen katkeama «Vaikka konservatiivisella hoidolla radiologinen lopputulos on selvästi operatiivisesti hoidettujen potilaiden tulosta huonompi, sillä ei näytä olevan vaikutusta komplikaatioiden määrään ja varsinkaan toiminnalliseen lopputulokseen yli 65-vuotiailla värttinäluun alaosan murtumapotilailla.»A.
- CRPS aiheuttaa vammaan nähden poikkeuksellisen voimakasta kipua. Tyypillisiä ovat myös tunnon ja motoriikan muutokset sekä autonomisen hermoston toiminnan häiriöt. Ks. Käypä hoito -suositus Kipu «Kipu»3 ja Facultas-tietokannan artikkeli Krooninen kipu «https://www.tela.fi/wp-content/uploads/2021/06/14383-Facultas-krooninen-kipu.pdf»2.
- Murtuman asennon ja CRPS:n kehittymisen välillä ei ole todettu korrelaatiota eikä myöskään luutumisasennon ja rannekanavaoireen välillä «Vaikka konservatiivisella hoidolla radiologinen lopputulos on selvästi operatiivisesti hoidettujen potilaiden tulosta huonompi, sillä ei näytä olevan vaikutusta komplikaatioiden määrään ja varsinkaan toiminnalliseen lopputulokseen yli 65-vuotiailla värttinäluun alaosan murtumapotilailla.»A.
- Kaikkiin leikkaushoidon menetelmiin liittyy komplikaatioriski ja eri leikkaustekniikoihin niille ominaisten tyyppikomplikaatioiden riski «Vaikka konservatiivisella hoidolla radiologinen lopputulos on selvästi operatiivisesti hoidettujen potilaiden tulosta huonompi, sillä ei näytä olevan vaikutusta komplikaatioiden määrään ja varsinkaan toiminnalliseen lopputulokseen yli 65-vuotiailla värttinäluun alaosan murtumapotilailla.»A, «Bentohami A, de Burlet K, de Korte N ym. Complicat...»135.
- Volaaristen lukkoruuvilevyjen käyttöön voi liittyä hermo- ja jännevammoja ja rannekanavaoireyhtymää «Bentohami A, de Burlet K, de Korte N ym. Complicat...»135.
- Volaaristen ja dorsaalisten levyjen käytön välillä ei ole todettu eroa komplikaatioiden määrän osalta. Volaarisen levyn käyttöön liittyy todennäköisesti enemmän hermovammoja ja rannekanavaoireyhtymää, mutta vähemmän jänneongelmia «Wei J, Yang TB, Luo W ym. Complications following ...»108.
- Levyn ja ulkoisen kiinnityslaitteen käytön välillä ei ole pystytty osoittamaan eroa nivelrikon, uusintaleikkausten, virheasentoon luutumisen, CRPS:n, rannekanavaoireyhtymän, jännerepeämien tai jänneärsytyksen osalta. Ulkoiseen kiinnityslaitteen ja piikkien käyttöön liittyy infektioita «Esposito J, Schemitsch EH, Saccone M ym. External ...»105.
- Suuri vammaenergia ja alle 40 vuoden ikä ovat uuden leikkauksen riskitekijöitä. Uuden leikkauksen riski on myös suurempi, jos leikkaushoidon toteuttaa värttinäluun murtumia harvoin operoiva kirurgi «Sirniö K, Flinkkilä T, Vähäkuopus M ym. Risk facto...»136.
Hoidon periaatteet ja porrastus
- Periaatteet:
- Kaikkien murtumien ja murtumaepäilyjen ensivaiheen diagnostiikkaan kuuluvat natiiviröntgenkuvantaminen ja tarvittaessa sulkeinen paikalleen asetus ja kipsaus ensimmäisessä hoitavassa yksikössä, jos se on mahdollista.
- Hyväksyttävään asentoon sulkeisesti paikalleen asetettuja ja kipsattuja värttinäluun alaosan tyyppimurtumia voidaan seurata avoterveydenhuollossa, työterveyshuollossa tai yksityissektorilla. Harkinnan mukaan murtumaa seurataan 10–14 vuorokauteen saakka ottamalla natiiviröntgenkuvat 1–2 kertaa ja tarvittaessa kipsihoidon loppuessa.
- Suositeltu kokonaiskipsausaika on 3–5 viikkoa.
- Huonosti istuva tai puristava kipsi tulee korjata ja tarvittaessa vaihtaa, mikäli potilaalla on kipuja tai puutumisoireita.
- Ikääntyneillä värttinäluun alaosan tyyppimurtumien rutiinimaisesta seurannasta natiiviröntgenkuvin
ei kuitenkaan liene hyötyä, mikäli jaetun päätöksenteon periaatteita noudattaen päädytään
konservatiiviseen hoitoon:
- Huolimatta leikkaushoidolla saavutetusta paremmasta radiologisesta lopputuloksesta iäkkäillä ihmisillä se ei näytä olevan selkeässä yhteydessä kliiniseen paranemiseen kivun ja toimintakyvyn osalta.
- Värttinäluun alaosan sulkeisesta paikalleen asetuksesta uudelleen ei välttämättä ole hyötyä, jos asento pettää kipsaushoidon aikana. Luotettava tutkimusnäyttö asiasta kuitenkin puuttuu «Värttinäluun alaosan uudelleenrepositiosta ei liene ole hyötyä, jos asento pettää kipsaushoidon aikana ikääntyneillä (yli 60-vuotiailla).»C.
- Kipsaushoidon aikana pettävän värttinäluun alaosan murtuman leikkaushoidosta ei liene hyötyä ikääntyneillä «Kipsaushoidon aikana pettävän värttinäluun alaosan murtuman leikkaushoidosta (ulkoinen kiinnityslaite) ei liene hyötyä yli 60-vuotiailla.»C.
- Hoitomuodosta tai murtuman asennosta riippumatta osalle potilaista jää ranteeseen toiminallista haittaa. Haittaa voi tulla myös ikääntyneille, mutta sen riski kuitenkin pienenee selvästi iän myötä «Grewal R, MacDermid JC. The risk of adverse outcom...»137.
- Aktiivista seurantalinjaa röntgenkuvin ja tarvittaessa leikkaushoitoa värttinäluun alaosan tyyppimurtumissa voidaan harkita myös aktiivisilla ikääntyvillä, joilla on suuret vaatimukset yläraajan toimintakyvyn suhteen.
- Seurannan tarve harkitaan tapauskohtaisesti, ja seuranta tulee toteuttaa yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.
- Jos murtumaa ei seurata röntgenkuvin, myöskään mahdollisen kipsin vaihdon yhteydessä ei ole tarvetta ottaa seurantakuvia rutiinimaisesti.
- Vaikkei rutiinimaiseen röntgenseurantaan päädyttäisi, potilaan hoito tulee järjestää asianmukaisesti: murtuman sulkeinen paikalleen asetus, kipsaus ja kivunhoito sekä tarvittaessa kipsin vaihto ja mahdollisiin hoidonaikaisiin komplikaatioihin puuttuminen toteutetaan kaikilla potilailla samoja periaatteita noudattaen.
- Sekä konservatiiviseen että operatiiviseen hoitoon liittyy riskejä. Tämän vuoksi asianmukaisen potilasinformaation antamiseen ennusteesta ja hoitoihin liittyvistä riskeistä tulee kiinnittää huomiota hoidon alkuvaiheessa ja informaation antaminen tulee kirjata sairauskertomukseen.
- Alle 65-vuotiaiden ja aktiivisten ikääntyneiden murtumat, joissa ei saavuteta hyväksyttävää asentoa (ks. taulukko «Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman hyväksyttävän asennon kriteerit alle 65-vuotiaalla...»4), kuuluvat erikoissairaanhoidon arvioon. Tarvittaessa on harkittava kirurgista hoitoa.
- Kuvantamistutkimukset:
- Natiiviröntgenkuvaus tulee hoitavassa yksikössä tehdä kaikissa murtumaepäilytapauksissa.
- Diagnostiikkaa voidaan täydentää tapauskohtaisesti TT- tai KKTT- ja magneettikuvin.
- Fysioterapialähetettä tulee harkita tapauksissa, joissa todetaan viivästynyt kuntoutuminen. Ks. kappale Kuntoutus «A2»3.
- Päivystyslähete erikoissairaanhoitoon:
- Potilaat, joilla on suuret vaatimukset yläraajan toimintakyvyn suhteen ja joilla murtumaa ei saada hyväksyttävään asentoon tai joilla asento pettää seurannan aikana, kuuluvat erikoissairaanhoidon arvioon, ja heillä on harkittava leikkaushoitoa. Ks. taulukko «Värttinäluun alaosan tyyppimurtuman hyväksyttävän asennon kriteerit alle 65-vuotiaalla...»4.
- Murtumat, joihin liittyy suuri huonon toiminnallisen lopputuloksen ja asennon pettämisen riski (työikäisten pirstaleiset niveleen yltävät murtumat, Smithin murtuma, Bartonin murtuma, die punch -murtumat, ks. taulukko «Tavalliset värttinäluun alaosan murtumatyypit ja niiden kuvaus, ks. interaktiiviset kuvat (ohje kuvien käyttöön: kuvat ovat vaihtokuvia, liikuta kursoria kuvan päällä). ...»2), eivät pääsääntöisesti sovellu perus- tai työterveyshuollossa hoidettavaksi.
- Komplisoituneet murtumat kuuluvat päivystyksellisesti erikoissairaanhoidon arvioon. Komplisoituneita murtumia ovat avomurtumat ja murtumat, joissa epäillään hermo-, jänne-, verisuoni- tai merkittäviä nivelsidevauriota, sekä murtumat, joissa epäillään käden tai kyynärvarren alueen akuuttia aitiopaineoireyhtymää.
- Murtumaan liittyy akuutti rannekanavaoireyhtymä (voimakas kipulääkkeille reagoimaton kipu ja puutuminen).
- Potilaat, joilla on kirurgisesti hoidettu murtuma, jossa epäillään merkittävää leikkauksenjälkeistä komplikaatiota, kuten infektiota, tulee lähettää päivystyksellisesti erikoissairaanhoidon arvioon.
- Kiireellinen lähete erikoissairaanhoitoon tehdään seuraavissa tapauksissa:
- Jos epäillään, että potilaalla on hoidon aikana kehittymässä varhaiskomplikaatio (akuutti hankalaoireinen hermopinne, jännevaurio), hänet tulee ohjata erikoissairaanhoidon arvioon ensisijaisesti kirurgiseen yksikköön (ortopedia ja traumalogia tai käsikirurgia).
- Jos potilaalla on vaikea normaali lääkityksiin reagoimaton kipu eikä hänellä todeta kirurgista hoitoa vaativaa komplikaatiota tai jos epäillään kipuoireyhtymä CRPS:ää, tehdään kiireellinen lähete joko fysiatrian poliklinikkaan tai kipupoliklinikkaan, joissa on mahdollisuus moniammatilliseen tehostettuun kivun hoitoon ja lääkinnälliseen kuntoutukseen.
- Ei-kiireellinen lähete erikoissairaanhoitoon tehdään seuraavissa tapauksissa:
- Toipuminen hidastuu (6–12 kuukautta) asianmukaisesta hoidosta ja kuntoutuksesta huolimatta. Ks. kappaleet Taudinkuva ja luonnollinen kulku «A3»4 ja Kuntoutus «A2»3.
- Potilaalla on riittävän kuntoutuksen jälkeen oireilevaksi jäänyt virheasentoon luutunut murtuma tai epäillään muuta myöhäiskomplikaatiota (jännevamma, hermopinne).
- Työ- ja toimintakyky ovat merkittävästi uhattuna.
Toiminta- ja työkyky
Toimintakyvyn arviointi
- Toimintakyvyn lääketieteellinen arviointi perustuu potilaan omaan arvioon toimintakyvystään, vastaanotolla tapahtuvaan kliinisen tutkimukseen ja tarvittaessa toimintakyvyn tarkempiin arviointeihin ja mittauksiin.
- Vaikeissa toiminta- ja työkykyongelmissa toimintaterapeutti voi tehdä tarkemmat käden toimintakykymittaukset. Toimintakyvyn laaja-alaisessa arvioinnissa voidaan käyttää pohjana WHO:n toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä luokitusta (ICF). Luokitus huomioi toiminnallisen terveydentilan arvioinnissa paitsi ruumiin rakenteet ja kehon toiminnot myös suoritukset ja osallistumisen sekä ympäristön olosuhteet «Squitieri L, Reichert H, Kim HM ym. Application of...»138.
- Ks. myös THL:n sivusto Toimintakyky «https://www.thl.fi/fi/web/toimintakyky»3.
Työkyvyn ja sairausloman pituuden arviointi
- Työkykyä arvioidaan jokaisella vastaanottokäynnillä.
- Työkyvyn arviossa huomioidaan ammatti, kätisyys, työn sisältö, sen muokkausmahdollisuudet ja jäljellä oleva työkyky.
- Hoitava lääkäri määrittelee sairauspoissaolon aikataulun tapauskohtaisesti lääketieteellisin perustein. Työelämässä oleva potilas ohjataan mahdollisimman pian työterveyshuoltoon työhön paluun suunnittelemista varten. Potilas voi olla työkykyinen, vaikka murtuman paraneminen olisi kesken. Työterveyshuollossa on paras tietämys potilaan työoloista ja mahdollisuus sopia työnantajan kanssa korvaavan tai osa-aikaisen työn mallista.
- Rannenivel sekä värttinä- ja kyynärluun välinen nivel ovat pääosin palautuneet kuormituskyvyn ja liikeratojen osalta noin 3 kuukauden kuluttua vammasta. Leikatuilla potilailla ulkoista kiinnityslaitetta käytettäessä ja pirstaleisissa ja vaikeissa murtumissa kuntoutuminen voi kuitenkin kestää kauemmin «Rozental TD, Blazar PE, Franko OI ym. Functional o...»139, «Jupiter JB, Marent-Huber M, LCP Study Group. Opera...»140.
- Lopullinen toipuminen voi viedä 6–12 kuukautta «Gabl M, Arora R. Outcome assessment after distal r...»141.
- Osalle potilaista jää hoidon jälkeen ranteeseen rasituksesta riippuvaa kipua ja heikentynyt toimintakyky, hoidetaanpa värttinäluun alaosan murtuma millä tavalla tahansa.
- Sairauspoissaolo fyysisesti raskaasta työstä (sisältää nostelua, kantamista yms.) voi olla 2–3 kuukautta. Fyysisesti kevyempään työhön (toimistotyö tms.) voi olla mahdollista palata jo 2–6 viikon kuluttua vammasta. Jos vaurioituneen käden paraneminen pystytään turvaamaan työssä ja työmatkalla, potilas voi palata työhönsä tai muokattuun työhönsä jopa heti kipsauksen tai leikkauksen jälkeen (mm. monet etätyöt ja johtotehtävät).
- Sairauspoissaolon tarvetta ja kestoa arvioitaessa lääkärin tulee osata aktiivisesti kuvata potilaalle työnteon mahdollinen toipumista edistävä vaikutus. Lääkärin tulee keskustella potilaan kanssa siitä, millainen kuormitus työssä ja vapaa-ajalla on haitallista ja millainen suotavaa. Ks. Käypä hoito -suositus Sairauspoissaolon tarpeen arviointi «Sairauspoissaolon tarpeen arviointi»4.
- Jos murtumasta toipuminen pitkittyy, työkyky tulisi arvioida työterveyshuollon ja
hoitavan lääkärin yhteistyönä. Tällöin tehdään kuntoutussuunnitelma.
- Ks. Terveysportista Työterveyshuollon hyvät käytännöt ja artikkeli Työhön paluun tuki «https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tyt/article/ttk00111/search/ttk00111»4 (vaatii tietokannan käyttöoikeuden).
- Sairauden luonteen perusteella on tärkeää arvioida, minkälaisesta kuormituksesta työntekijä suoriutuu ja millainen kuormitus voi hidastaa tai haitata toipumista. Sekä lääkärin että työntekijän oma arvio siitä, mikä onnistuu ja mikä on haastavaa tai vältettävää ja paljonko näitä työhön kuuluu, on yleensä tarpeen. Ratkaisuvalta työn mahdolliseen muokkaamiseen on aina työpaikalla. Ks. Käypä hoito -suositus Sairauspoissaolon tarpeen arviointi «Sairauspoissaolon tarpeen arviointi»4.
- Työterveyshuollon yleisimmin käyttämät keinot sairauspoissaolojen pitkittymisen ehkäisemiseksi
ja työhön paluun tukemiseksi ovat
- työterveysneuvottelu ja -selvitys
- työn mukauttamismahdollisuudet (työjärjestely, työaikajärjestelyt ja työkokeilu)
- potilaan seuranta (ks. Kelan artikkeli «https://www.kela.fi/tyonantajat-tyokyvyn-tuki-ja-kuntoutus»5).
Ammatillinen kuntoutus
- Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on työelämässä pysyminen, työelämään palaaminen tai työelämään pääsyn mahdollistaminen.
- Ammatillista kuntoutusta tarvitaan, jos kuntoutuja ei toivu työkykyiseksi omaan työhönsä tai jos vamman arvioidaan aiheuttavan lähivuosina työ- tai opiskelukyvyn olennaisen heikentymisen.
- Ammatillisen kuntoutuksen selvittelyt tulee käynnistää riittävän varhain, jos havaitaan toipumisennustetta heikentäviä tekijöitä.
- Työhön paluun suunnitelmaa voidaan valmistella rinnakkain lääketieteellisen kuntoutuksen kanssa, jos näyttää siltä, että työhön paluu viivästyy tai se ei ole mahdollista ilman erityistoimia.
- Kuntoutumistuloksia arvioivissa tutkimuksissa on havaittu, että voimakkaat kivut, psykososiaalinen kuormittuneisuus ja heikentynyt työilmapiiri hidastavat toipumisennustetta «Mackenney PJ, McQueen MM, Elton R. Prediction of i...»77, «Nesbitt KS, Failla JM, Les C. Assessment of instab...»78, «Makhni EC, Ewald TJ, Kelly S ym. Effect of patient...»79.
- Ammatillisena kuntoutuksena voivat tulla kyseeseen kuntoutustutkimus, työkokeilu ja uudelleenkoulutus. Suunnittelussa huomioidaan kuntoutujan kokonaistilanne. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky, ammatti, aikaisempi koulutus ja toiminta, ikä ja elämäntilanne arvioidaan.
- Ammatillinen kuntoutussuunnitelma laaditaan hoitavan tahon (työterveyshuolto, perusterveydenhuolto tai erikoissairaanhoito) suositusten mukaan B- tai E-lausunnolla. Lausunnossa kuvataan jäljellä olevaa työkykyä ja rajoituksia työkyvyssä joko määräaikaisesti tai pysyvästi.
Murtumien ehkäisy
- Värttinäluun alaosan murtumien ehkäisyssä tulee kiinnittää huomiota ensisijaisesti kaatumisten ehkäisyyn. Ks. Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyn fysioterapiasuositus «http://www.terveysportti.fi/dtk/sfs/avaa?p_artikkeli=sfs00003»6 ja Käypä hoito -suositukset Lonkkamurtuma «Lonkkamurtuma»5 ja Liikunta «Liikunta (ylläpito lopetettu)»6.
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut kotitapaturmien ehkäisyyn tarkoitettuja oppaita ja tarkistuslistoja «https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/turvallisuuden-edistaminen/tapaturmien-ehkaisy/iakkaiden-tapaturmat/kaatumiset-ja-putoamiset»7.
- Kaatumisten ehkäisyssä on tärkeää tunnistaa potilaat, joilla on suuri kaatumisvaara, ja kohdistaa heihin jatkotoimia. Sopivia jatkotoimia ovat ravitsemustilan arviointi ja ravitsemushoidon toteuttaminen, oikeanlaisen liikunnan ohjaaminen, lääkehoidon tarkistus, kodin vaaratekijöiden tarkistus ja tarvittavien muutostöiden toteuttaminen, näkökyvyn ja silmälasien sopivuuden tarkistaminen, apuvälineiden tarpeen arviointi ja niiden käytön ohjaus ja jalkineisiin asennettavien liukuesteiden käyttö «Gillespie LD, Gillespie WJ, Robertson MC ym. Inter...»142.
- Lisäksi osteoporoosin ehkäisyllä voi olla merkitystä. Ks. Käypä hoito -suositus Osteoporoosi «Osteoporoosi»7.
- Käytännön työssä luun lujuuden karkea mittari on aiempi pienellä vammaenergialla syntynyt murtuma, joka on luun tiheydestä riippumaton uuden murtuman vaaratekijä.
- Aiemmin värttinäluun alaosan murtuman sairastaneilla on todettu olevan 2,6-kertainen uuden värttinäluun alaosan murtuman riski «Cameron ID, Murray GR, Gillespie LD ym. Interventi...»18, «Honkanen RJ, Honkanen K, Kröger H ym. Risk factors...»143.
- Väestötasolla luuntiheyden seulonta ei ole tarkoituksenmukaista. Ks. Käypä hoito -suositus Osteoporoosi «Osteoporoosi»7.
- Lääkkeistä alendronaatin käytön on todettu vähentävän jonkin verran värttinäluun alaosan
murtumien esiintyvyyttä postmenopausaalisilla luukatoa sairastavilla naisilla, joilla
on vähintään yksi aiempi nikamamurtuma. Hyödystä väestötasolla ei ole kuitenkaan näyttöä
«Black DM, Cummings SR, Karpf DB ym. Randomised tri...»144.
- Estrogeenihoidon on todettu vähentävä kyynärvarren murtumia menopaussin ohittaneilla naisilla (suhteellinen riski 0,24; 95 % luottamusväli 0,09–0,69) «Mosekilde L, Beck-Nielsen H, Sørensen OH ym. Hormo...»145.
- D-vitamiinin osuutta luunmurtumien ehkäisyssä on tutkittu sekä ilman kalsiumia että liitettynä kalsiumhoitoon. Näyttää siltä, että yli 20 µg:n päivittäinen D-vitamiinilisä tai 25(OH)D:n pitoisuus, joka on suurempi kuin 60 nmol/l, vaikuttaa jossain määrin suotuisasti lonkkaluun murtumien ja muiden ei-vertebraalisten murtumien esiintyvyyden vähentymiseen. Ks. Käypä hoito -suositus Osteoporoosin näytönastekatsaus «D-vitamiini- ja kalsiumlisä ilmeisesti vähentää luunmurtumien esiintyvyyttä vain niillä yli 65-vuotiailla, joiden D-vitamiinitilanne on riittämätön.»B.
- Kalsiumlisän vaikutus murtumien ehkäisyssä on epäselvä. Ks. Käypä hoito -suositus Osteoporoosin näytönastekatsaus «D-vitamiini- ja kalsiumlisä ilmeisesti vähentää luunmurtumien esiintyvyyttä vain niillä yli 65-vuotiailla, joiden D-vitamiinitilanne on riittämätön.»B.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistys ry:n, Suomen Käsikirurgiyhdistys ry:n ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä
Käypä hoito -suosituksen Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma) historiatiedot «Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma), Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»1
Puheenjohtaja:
Nina Lindfors, LT, dosentti, ortopedian, traumatologian ja käsikirurgian erikoislääkäri, linjajohtaja; HUS Tukielin ja plastiikka
Kokoava kirjoittaja:
Toni Luokkala, LT, käsikirurgian erikoislääkäri; Sairaala Nova, Jyväskylä, käsikirurgia
Jäsenet:
Antti Launonen, LT, dosentti, osastonylilääkäri; TAYS:n TULES-vastuualue, ortopedia
Ville Mattila, LT, dosentti, ortopedian ja traumatologian professori, ylilääkäri, ortopedi; TAYS:n TULES-vastuualue, ortopedia, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (Käypä hoito -toimittaja), tekonivelsairaala Coxa, Keskinäinen vakuutusyhtiö Turva
Jaakko Niinimäki, LT, dosentti, radiologian erikoislääkäri, toimialuejohtaja; OYS Pohde SAPA-toimialue, kuvantaminen
Markus Pääkkönen, LT, dosentti, käsikirurgian apulaisprofessori (tenure track), ylilääkäri, käsikirurgi, yleiskirurgi; TYKS TULE-toimialue, käsikirurgia
Johanna Rauste, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, terveyskeskuslääkäri; Länsi-Uusimaan hyvinvointialue, terveyskeskuslääkäri, avohoidon ylilääkäri; Kirkkonummen terveyskeskus
Mira Sillanpää, fysioterapeutti; Mehiläinen Töölö
Isabell Vanhatalo, fysioterapeutti, cert. MDT; TAYS, fysioterapia
Eero Waris, LT, dosentti, osastonylilääkäri; HYKS:n Töölön sairaala, käsikirurgia
Sidonnaisuudet
Sidonnaisuusilmoitukset on kerätty 5.9.2023 julkaistun suosituksen laatimisen yhteydessä.
Antti Launonen: Tutkimusrahoitus: Suomen Akatemian hankerahoitus, Valtion kilpailutettava tutkimusrahoitus (VTR). Muut sidonnaisuudet: Tutkimustoimintaa distaalisesta radiusmurtumasta ja proksimaalisesta humerusmurtumasta.
Nina Lindfors: Sivutoimet: kliininen opettaja; HY. Tutkimusrahoitus: Bonalive Biomaterials. Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoimintaa: Lääkäripäivät. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: Bonalive Biomaterials (asiantuntijatehtävä, ei korvausta itselle). Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: hallituksen jäsen; Arcada, varajäsen, työryhmän pj.; STM terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto, vpj.; Finska Läkaresällskapet, asiantuntija; potilasvahinkolautakunta. Muut sidonnaisuudet: vastaanotto ja leikkaustoiminta; Mehiläinen
Toni Luokkala: Sivutoimet: yksityinen ammatinharjoittaja; Terveystalo ja Pihlajalinna. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: ulkopuolinen asiantuntijalääkäri; Potilasvakuutuskeskus.
Ville Mattila: Sivutoimet: ylilääkäri; TAYS:n TULES-vastuualue, tekonivelkirurgi; tekonivelsairaala Coxa, Käypä hoito -toimittaja; Duodecim, asiantuntijalääkäri; keskinäinen vakuutusyhtiö Turva. Muut sidonnaisuudet: tutkimusrahoitus Suomen Akatemia, valtion tutkimusrahoitus, Sigrid Juselius, HY.
Jaakko Niinimäki: Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: puheenjohtaja; Suomen radiologiyhdistys 2018–2020, johtoryhmän jäsen; Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri 2021–2022, johtoryhmän jäsen; Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue 2022–
Markus Pääkkönen: Sivutoimet: ammatinharjoittaja; NEO Mehiläinen, Turku, Pihlajalinna/Pohjola sairaala, Turku. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista: KSL Martin, rannekirurgian koulutus, Berliini 10/2022. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: pysyvä asiantuntija; LIIPO. Muut sidonnaisuudet: puheenjohtaja; Suomen Käsikirurgiyhdistys ry.
Johanna Rauste: Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: hallituksen jäsen; Helsingin seudun Duodecim-seura 4/2023 asti.
Mira Sillanpää: Koulutus-, konsultointi- ja asiantuntijatoimintaa: Mehiläinen; luento UrheiluMehiläinen. Korvaukset kongressi- ja seminaarikuluista:Mehiläinen; kongressi ja luennot UrheiluMehiläinen. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: hallituksen puheenjohtaja 2021–, tätä ennen hallituksen varapuheenjohtaja; Suomen Käsiterapiayhdistys ry
Isabell Vanhatalo: Ei aiheeseen liittyviä sidonnaisuuksia.
Eero Waris: Sivutoimet: ammatinharjoittaja; Mehiläinen, asiantuntija; vakuutusoikeus. Tutkimusrahoitus: Valtion tutkimusrahoitus (VTR-rahoitus).
Kirjallisuusviite
Värttinäluun alaosan murtuma (rannemurtuma). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistys ry:n, Suomen Käsikirurgiyhdistys ry:n ja Suomen Ortopediyhdistyksen ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»8
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.
Tiedonhakukäytäntö
Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007
Kirjallisuutta
- Feipel V, Rinnen D, Rooze M. Postero-anterior radiography of the wrist. Normal database of carpal measurements. Surg Radiol Anat 1998;20:221-6 «PMID: 9706683»PubMed
- Friberg S, Lundström B. Radiographic measurements on the radio-carpal joint in distal radial fractures. Acta Radiol Diagn (Stockh) 1976;17:869-76 «PMID: 1016511»PubMed
- Freedman DM, Edwards GS Jr, Willems MJ ym. Right versus left symmetry of ulnar variance. A radiographic assessment. Clin Orthop Relat Res 1998;:153-8 «PMID: 9755774»PubMed
- Larsen CF, Lauritsen J. Epidemiology of acute wrist trauma. Int J Epidemiol 1993;22:911-6 «PMID: 8282472»PubMed
- Baron JA, Karagas M, Barrett J ym. Basic epidemiology of fractures of the upper and lower limb among Americans over 65 years of age. Epidemiology 1996;7:612-8 «PMID: 8899387»PubMed
- Wilcke MK, Hammarberg H, Adolphson PY. Epidemiology and changed surgical treatment methods for fractures of the distal radius: a registry analysis of 42,583 patients in Stockholm County, Sweden, 2004–2010. Acta Orthop 2013;84:292-6 «PMID: 23594225»PubMed
- Sigurdardottir K, Halldorsson S, Robertsson J. Epidemiology and treatment of distal radius fractures in Reykjavik, Iceland, in 2004. Comparison with an Icelandic study from 1985. Acta Orthop 2011;82:494-8 «PMID: 21883050»PubMed
- Flinkkilä T, Sirniö K, Hippi M ym. Epidemiology and seasonal variation of distal radius fractures in Oulu, Finland. Osteoporos Int 2011;22:2307-12 «PMID: 20972668»PubMed
- de Putter CE, Selles RW, Polinder S ym. Epidemiology and health-care utilisation of wrist fractures in older adults in The Netherlands, 1997-2009. Injury 2013;44:421-6 «PMID: 23199760»PubMed
- Jónsson B, Bengnér U, Redlund-Johnell I ym. Forearm fractures in Malmö, Sweden. Changes in the incidence occurring during the 1950s, 1980s and 1990s. Acta Orthop Scand 1999;70:129-32 «PMID: 10366911»PubMed
- Court-Brown CM, Biant L, Bugler KE ym. Changing epidemiology of adult fractures in Scotland. Scott Med J 2014;59:30-4 «PMID: 24424464»PubMed
- Brudvik C, Hove LM. Childhood fractures in Bergen, Norway: identifying high-risk groups and activities. J Pediatr Orthop 2003;23:629-34 «PMID: 12960626»PubMed
- Hedström EM, Svensson O, Bergström U ym. Epidemiology of fractures in children and adolescents. Acta Orthop 2010;81:148-53 «PMID: 20175744»PubMed
- de Putter CE, van Beeck EF, Looman CW ym. Trends in wrist fractures in children and adolescents, 1997-2009. J Hand Surg Am 2011;36:1810-1815.e2 «PMID: 22036281»PubMed
- Melton LJ 3rd, Amadio PC, Crowson CS ym. Long-term trends in the incidence of distal forearm fractures. Osteoporos Int 1998;8:341-8 «PMID: 10024904»PubMed
- Oyen J, Brudvik C, Gjesdal CG ym. Osteoporosis as a risk factor for distal radial fractures: a case-control study. J Bone Joint Surg Am 2011;93:348-56 «PMID: 21325586»PubMed
- Lofthus CM, Frihagen F, Meyer HE ym. Epidemiology of distal forearm fractures in Oslo, Norway. Osteoporos Int 2008;19:781-6 «PMID: 17985071»PubMed
- Cameron ID, Murray GR, Gillespie LD ym. Interventions for preventing falls in older people in nursing care facilities and hospitals. Cochrane Database Syst Rev 2010;:CD005465 «PMID: 20091578»PubMed
- Wadsten MÅ, Sayed-Noor AS, Englund E ym. Cortical comminution in distal radial fractures can predict the radiological outcome: a cohort multicentre study. Bone Joint J 2014;96-B:978-83 «PMID: 24986954»PubMed
- Slutsky DJ, Herman M. Rehabilitation of distal radius fractures: a biomechanical guide. Hand Clin 2005;21:455-68 «PMID: 16039457»PubMed
- Tiippana E. Voidaanko akuutin leikkauskivun kroonistumista ehkäistä? Suom Lääkäril 2015;1-2:48-53
- MacDermid JC, Roth JH, Richards RS. Pain and disability reported in the year following a distal radius fracture: a cohort study. BMC Musculoskelet Disord 2003;4:24 «PMID: 14588078»PubMed
- Josefsson PO, Rosegren, MK. Complications: An Overview. Kirjassa: Hove LM, Lindau T, Holmer P (toim.) Distal Radius Fractures - Current Concepts. Springer Verlag 2014:265
- Földhazy Z, Törnkvist H, Elmstedt E ym. Long-term outcome of nonsurgically treated distal radius fractures. J Hand Surg Am 2007;32:1374-84 «PMID: 17996772»PubMed
- Changulani M, Okonkwo U, Keswani T ym. Outcome evaluation measures for wrist and hand: which one to choose? Int Orthop 2008;32:1-6 «PMID: 17534619»PubMed
- Sandelin H, Jalanko T, Huhtala H ym. Translation and Validation of the Finnish Version of the Patient-Rated Wrist Evaluation Questionnaire (PRWE) in Patients with Acute Distal Radius Fracture. Scand J Surg 2016;105:204-10 «PMID: 26503440»PubMed
- Franchignoni F, Vercelli S, Giordano A ym. Minimal clinically important difference of the disabilities of the arm, shoulder and hand outcome measure (DASH) and its shortened version (QuickDASH). J Orthop Sports Phys Ther 2014;44:30-9 «PMID: 24175606»PubMed
- Walenkamp MM, de Muinck Keizer RJ, Goslings JC ym. The Minimum Clinically Important Difference of the Patient-rated Wrist Evaluation Score for Patients With Distal Radius Fractures. Clin Orthop Relat Res 2015;473:3235-41 «PMID: 26040969»PubMed
- Flinkkila T. Classification of Distal Radius Fractures. Kirjassa: Hove LM, Lindau T, Holmer P (toim.) Distal Radius Fractures - Current Concepts. Berlin: Springer Verlag 2014:83-91
- Kural C, Sungur I, Kaya I ym. Evaluation of the reliability of classification systems used for distal radius fractures. Orthopedics 2010;33:801 «PMID: 21053882»PubMed
- Arealis G, Galanopoulos I, Nikolaou VS ym. Does the CT improve inter- and intra-observer agreement for the AO, Fernandez and Universal classification systems for distal radius fractures? Injury 2014;45:1579-84 «PMID: 25042062»PubMed
- Colles A. On the Fracture of the Carpal Extremity of the Radius. Edinb Med Surg J 1814;10:182-186 «PMID: 30329360»PubMed
- Smith RW. A Treatise on Fractures in the Vicinity of Joints and on Certain Forms of Accidental and Congenital Dislocations. Dublin: Hodges and Smith 1847:6-164
- Barton JR. Viewsand treatment of an important injury of the wrist. Medical Examiner 1838;1:365-8
- Hamilton FH. A Practical Treatise on Fractures and Dislocations. Philadelphia: Blanchard and Lea 1860
- Hutchinson J. Original Lectures. Notes on some of the more rare forms of fractures and dislocations. Medical Times Gazette 1866;30:683-4
- Helm RH, Tonkin MA. The chauffeur's fracture: simple or complex? J Hand Surg Br 1992;17:156-9 «PMID: 1588196»PubMed
- SCHECK M. Long-term follow-up of treatment of comminuted fractures of the distal end of the radius by transfixation with Kirschner wires and cast. J Bone Joint Surg Am 1962;44-A:337-51 «PMID: 14039000»PubMed
- Müller ME. Distal Radius. Kirjassa: Müller ME, Nazarian S, Koch P, Schatzker J (toim.) Classification of Fractures. Berlin: Springer Verlag 106-15
- Fernández DL. Fractures of the distal radius: operative treatment. Instr Course Lect 1993;42:73-88 «PMID: 8463706»PubMed
- Frykman G. Fracture of the distal radius including sequelae--shoulder-hand-finger syndrome, disturbance in the distal radio-ulnar joint and impairment of nerve function. A clinical and experimental study. Acta Orthop Scand 1967;:Suppl 108:3+ «PMID: 4175195»PubMed
- Leversedge FJ, Srinivasan RC. Management of soft-tissue injuries in distal radius fractures. Hand Clin 2012;28:225-33 «PMID: 22554666»PubMed
- Davis DI, Baratz M. Soft tissue complications of distal radius fractures. Hand Clin 2010;26:229-35 «PMID: 20494749»PubMed
- Young D, Papp S, Giachino A. Physical examination of the wrist. Hand Clin 2010;26:21-36 PMID: 20006241
- Cooney WP 3rd, Dobyns JH, Linscheid RL. Complications of Colles' fractures. J Bone Joint Surg Am 1980;62:613-9 «PMID: 6155380»PubMed
- Falch JA. Epidemiology of fractures of the distal forearm in Oslo, Norway. Acta Orthop Scand 1983;54:291-5 «PMID: 6846009»PubMed
- Rozental TD, Beredjiklian PK, Steinberg DR ym. Open fractures of the distal radius. J Hand Surg Am 2002;27:77-85 «PMID: 11810618»PubMed
- Leversedge FJ, Moore TJ, Peterson BC ym. Compartment syndrome of the upper extremity. J Hand Surg Am 2011;36:544-59; quiz 560 «PMID: 21371631»PubMed
- Kalyani BS, Fisher BE, Roberts CS ym. Compartment syndrome of the forearm: a systematic review. J Hand Surg Am 2011;36:535-43 «PMID: 21371630»PubMed
- Simpson NS, Jupiter JB. Delayed onset of forearm compartment syndrome: a complication of distal radius fracture in young adults. J Orthop Trauma 1995;9:411-8 «PMID: 8537845»PubMed
- Stockley I, Harvey IA, Getty CJ. Acute volar compartment syndrome of the forearm secondary to fractures of the distal radius. Injury 1988;19:101-4 «PMID: 3198254»PubMed
- De Smet AA, Doherty MP, Norris MA ym. Are oblique views needed for trauma radiography of the distal extremities? AJR Am J Roentgenol 1999;172:1561-5 «PMID: 10350289»PubMed
- Suojärvi N. Cone beam computed tomography of the wrist. Analysis of radiographic measurements and diagnosis of intra-articular injuries. Helsingin yliopisto, 2021, http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7160-3 «http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7160-3»9
- Watson NJ, Asadollahi S, Parrish F ym. Reliability of radiographic measurements for acute distal radius fractures. BMC Med Imaging 2016;16:44 «PMID: 27443373»PubMed
- Hollevoet N, Van Maele G, Van Seymortier P ym. Comparison of palmar tilt, radial inclination and ulnar variance in left and right wrists. J Hand Surg Br 2000;25:431-3 «PMID: 10991805»PubMed
- Johnson PG, Szabo RM. Angle measurements of the distal radius: a cadaver study. Skeletal Radiol 1993;22:243-6 «PMID: 8316865»PubMed
- Zanetti M, Gilula LA, Jacob HA ym. Palmar tilt of the distal radius: influence of off-lateral projection initial observations. Radiology 2001;220:594-600 «PMID: 11526254»PubMed
- Laino DK, Petchprapa CN, Lee SK. Ulnar variance: correlation of plain radiographs, computed tomography, and magnetic resonance imaging with anatomic dissection. J Hand Surg Am 2012;37:90-7 «PMID: 22119604»PubMed
- DiBenedetto MR, Lubbers LM, Ruff ME ym. Quantification of error in measurement of radial inclination angle and radial-carpal distance. J Hand Surg Am 1991;16:399-400 «PMID: 1861017»PubMed
- Catalano LW 3rd, Cole RJ, Gelberman RH ym. Displaced intra-articular fractures of the distal aspect of the radius. Long-term results in young adults after open reduction and internal fixation. J Bone Joint Surg Am 1997;79:1290-302 «PMID: 9314391»PubMed
- Pruitt DL, Gilula LA, Manske PR ym. Computed tomography scanning with image reconstruction in evaluation of distal radius fractures. J Hand Surg Am 1994;19:720-7 «PMID: 7806791»PubMed
- Biswas D, Bible JE, Bohan M ym. Radiation exposure from musculoskeletal computerized tomographic scans. J Bone Joint Surg Am 2009;91:1882-9 «PMID: 19651945»PubMed
- De Cock J, Mermuys K, Goubau J ym. Cone-beam computed tomography: a new low dose, high resolution imaging technique of the wrist, presentation of three cases with technique. Skeletal Radiol 2012;41:93-6 «PMID: 21603872»PubMed
- Wijffels MM, Keizer J, Buijze GA ym. Ulnar styloid process nonunion and outcome in patients with a distal radius fracture: a meta-analysis of comparative clinical trials. Injury 2014;45:1889-95 «PMID: 25282298»PubMed
- Heo YM, Kim SB, Yi JW ym. Evaluation of associated carpal bone fractures in distal radial fractures. Clin Orthop Surg 2013;5:98-104 «PMID: 23730472»PubMed
- Geissler WB, Freeland AE, Savoie FH ym. Intracarpal soft-tissue lesions associated with an intra-articular fracture of the distal end of the radius. J Bone Joint Surg Am 1996;78:357-65 «PMID: 8613442»PubMed
- Lindau T, Arner M, Hagberg L. Intraarticular lesions in distal fractures of the radius in young adults. A descriptive arthroscopic study in 50 patients. J Hand Surg Br 1997;22:638-43 «PMID: 9752922»PubMed
- Richards RS, Bennett JD, Roth JH ym. Arthroscopic diagnosis of intra-articular soft tissue injuries associated with distal radial fractures. J Hand Surg Am 1997;22:772-6 «PMID: 9330132»PubMed
- Hanker GJ. Radius fractures in the athlete. Clin Sports Med 2001;20:189-201 PMID: 11227705
- Pope D, Tang P. Carpal Tunnel Syndrome and Distal Radius Fractures. Hand Clin 2018;34:27-32 «PMID: 29169594»PubMed
- Soong M, Ring D. Ulnar nerve palsy associated with fracture of the distal radius. J Orthop Trauma 2007;21:113-6 «PMID: 17304066»PubMed
- Pazart F, Stindel E, Le Nen D. Fracture of the distal part of the radius associated with severed ulnar nerve. Chir Main 1999;18:197-201 «PMID: 10855320»PubMed
- Linton SJ. Understanding pain for better clinical practice - a psychological perspective. London: Elsevier 2005
- Walenkamp MM, Aydin S, Mulders MA ym. Predictors of unstable distal radius fractures: a systematic review and meta-analysis. J Hand Surg Eur Vol 2016;41:501-15 «PMID: 26420817»PubMed
- Older TM, Stabler EV, Cassebaum WH. Colles Fracture: Evaluation and Selection of Therapy. J Trauma 1965;5:469-76 «PMID: 14308382»PubMed
- Abbaszadegan H, Jonsson U, von Sivers K. Prediction of instability of Colles' fractures. Acta Orthop Scand 1989;60:646-50 «PMID: 2624083»PubMed
- Mackenney PJ, McQueen MM, Elton R. Prediction of instability in distal radial fractures. J Bone Joint Surg Am 2006;88:1944-51 «PMID: 16951109»PubMed
- Nesbitt KS, Failla JM, Les C. Assessment of instability factors in adult distal radius fractures. J Hand Surg Am 2004;29:1128-38 «PMID: 15576227»PubMed
- Makhni EC, Ewald TJ, Kelly S ym. Effect of patient age on the radiographic outcomes of distal radius fractures subject to nonoperative treatment. J Hand Surg Am 2008;33:1301-8 «PMID: 18929192»PubMed
- Tahririan MA, Javdan M, Nouraei MH ym. Evaluation of instability factors in distal radius fractures. J Res Med Sci 2013;18:892-6 «PMID: 24497862»PubMed
- Leone J, Bhandari M, Adili A ym. Predictors of early and late instability following conservative treatment of extra-articular distal radius fractures. Arch Orthop Trauma Surg 2004;124:38-41 «PMID: 14608466»PubMed
- Wichlas F, Haas NP, Lindner T ym. Closed reduction of distal radius fractures: does instability mean irreducibility? Arch Orthop Trauma Surg 2013;133:1073-8 «PMID: 23644896»PubMed
- Altissimi M, Mancini GB, Azzarà A ym. Early and late displacement of fractures of the distal radius. The prediction of instability. Int Orthop 1994;18:61-5 «PMID: 8039959»PubMed
- Hove LM, Solheim E, Skjeie R ym. Prediction of secondary displacement in Colles' fracture. J Hand Surg Br 1994;19:731-6 «PMID: 7706876»PubMed
- Adolphson P, Abbaszadegan H, Jonsson U. Computer-assisted prediction of the instability of Colles' fractures. Int Orthop 1993;17:13-5 «PMID: 8449614»PubMed
- Lafontaine M, Hardy D, Delince P. Stability assessment of distal radius fractures. Injury 1989;20:208-10 «PMID: 2592094»PubMed
- Luokkala T, Flinkkilä T, Paloneva J ym. Comparison of Expert Opinion, Majority Rule, and a Clinical Prediction Rule to Estimate Distal Radius Malalignment. J Orthop Trauma 2018;32:e97-e101 «PMID: 28906304»PubMed
- Handoll HH, Huntley JS, Madhok R. External fixation versus conservative treatment for distal radial fractures in adults. Cochrane Database Syst Rev 2007;:CD006194 «PMID: 17636832»PubMed
- Schmidt V, Gordon M, Tägil M ym. Association Between Radiographic and Clinical Outcomes Following Distal Radial Fractures: A Prospective Cohort Study with 1-Year Follow-up in 366 Patients. J Bone Joint Surg Am 2023;105:1156-1167 «PMID: 37172109»PubMed
- Steven JL, Buer N, Samuelsson L ym. Pain-related fear, catastrophizing and pain in the recovery from a fracture. Scand J Pain 2010;1:38-42 «PMID: 29913928»PubMed
- Jelicic M, Kempen GI. Do psychological factors influence pain following a fracture of the extremities? Injury 1999;30:323-5 «PMID: 10505124»PubMed
- van Milligen BA, Lamers F, de Hoop GT ym. Objective physical functioning in patients with depressive and/or anxiety disorders. J Affect Disord 2011;131:193-9 «PMID: 21195484»PubMed
- van Lier AM, Payette H. Determinants of handgrip strength in free-living elderly at risk of malnutrition. Disabil Rehabil 2003;25:1181-6 «PMID: 14534061»PubMed
- Rantanen T, Penninx BW, Masaki K ym. Depressed mood and body mass index as predictors of muscle strength decline in old men. J Am Geriatr Soc 2000;48:613-7 «PMID: 10855595»PubMed
- Phillips HJ, Biland J, Costa R ym. Five-position grip strength measures in individuals with clinical depression. J Orthop Sports Phys Ther 2011;41:149-54 «PMID: 21289457»PubMed
- Karnezis IA, Fragkiadakis EG. Association between objective clinical variables and patient-rated disability of the wrist. J Bone Joint Surg Br 2002;84:967-70 «PMID: 12358387»PubMed
- Miranda H, Kaila-Kangas L, Ahola K. Särkyä ja alakuloa - tuki- ja liikuntaelinten kivun ja masentuneisuuden yhteisesiintyvyys Suomessa. Helsinki: Työterveyslaitos, 2011; http://www.julkari.fi/handle/10024/134940 «http://www.julkari.fi/handle/10024/134940»10
- Linton SJ, Nicholas MK, MacDonald S ym. The role of depression and catastrophizing in musculoskeletal pain. Eur J Pain 2011;15:416-22 «PMID: 20884261»PubMed
- Roh YH, Lee BK, Noh JH ym. Effect of anxiety and catastrophic pain ideation on early recovery after surgery for distal radius fractures. J Hand Surg Am 2014;39:2258-64.e2 «PMID: 25283489»PubMed
- Chung KC, Haas A. Relationship between patient satisfaction and objective functional outcome after surgical treatment for distal radius fractures. J Hand Ther 2009;22:302-7; quiz 308 «PMID: 19560317»PubMed
- Gelberman RH, Szabo RM, Mortensen WW. Carpal tunnel pressures and wrist position in patients with colles' fractures. J Trauma 1984;24:747-9 «PMID: 6471140»PubMed
- Bentohami A, van Delft EAK, Vermeulen J ym. Non- or Minimally Displaced Distal Radial Fractures in Adult Patients: Three Weeks versus Five Weeks of Cast Immobilization-A Randomized Controlled Trial. J Wrist Surg 2019;8:43-48 «PMID: 30723601»PubMed
- Wei DH, Poolman RW, Bhandari M ym. External fixation versus internal fixation for unstable distal radius fractures: a systematic review and meta-analysis of comparative clinical trials. J Orthop Trauma 2012;26:386-94 «PMID: 22108259»PubMed
- Wang J, Yang Y, Ma J ym. Open reduction and internal fixation versus external fixation for unstable distal radial fractures: a meta-analysis. Orthop Traumatol Surg Res 2013;99:321-31 «PMID: 23523527»PubMed
- Esposito J, Schemitsch EH, Saccone M ym. External fixation versus open reduction with plate fixation for distal radius fractures: a meta-analysis of randomised controlled trials. Injury 2013;44:409-16 «PMID: 23298757»PubMed
- Walenkamp MM, Bentohami A, Beerekamp MS ym. Functional outcome in patients with unstable distal radius fractures, volar locking plate versus external fixation: a meta-analysis. Strategies Trauma Limb Reconstr 2013;8:67-75 «PMID: 23892535»PubMed
- Walenkamp MM, Goslings JC, Beumer A ym. Surgery versus conservative treatment in patients with type A distal radius fractures, a randomized controlled trial. BMC Musculoskelet Disord 2014;15:90 «PMID: 24642190»PubMed
- Wei J, Yang TB, Luo W ym. Complications following dorsal versus volar plate fixation of distal radius fracture: a meta-analysis. J Int Med Res 2013;41:265-75 «PMID: 23569022»PubMed
- Kelley BP, Shauver MJ, Chung KC. Management of Acute Postoperative Pain in Hand Surgery: A Systematic Review. J Hand Surg Am 2015;40:1610-9, 1619.e1 «PMID: 26213198»PubMed
- Dahl JB, Nielsen RV, Wetterslev J ym. Post-operative analgesic effects of paracetamol, NSAIDs, glucocorticoids, gabapentinoids and their combinations: a topical review. Acta Anaesthesiol Scand 2014;58:1165-81 «PMID: 25124340»PubMed
- Mathiesen O, Wetterslev J, Kontinen VK ym. Adverse effects of perioperative paracetamol, NSAIDs, glucocorticoids, gabapentinoids and their combinations: a topical review. Acta Anaesthesiol Scand 2014;58:1182-98 «PMID: 25116762»PubMed
- Meena S, Sharma P, Gangary SK ym. Role of vitamin C in prevention of complex regional pain syndrome after distal radius fractures: a meta-analysis. Eur J Orthop Surg Traumatol 2015;25:637-41 «PMID: 25488053»PubMed
- Ekrol I, Duckworth AD, Ralston SH ym. The influence of vitamin C on the outcome of distal radial fractures: a double-blind, randomized controlled trial. J Bone Joint Surg Am 2014;96:1451-9 «PMID: 25187584»PubMed
- Forward DP, Lindau TR, Melsom DS. Intercarpal ligament injuries associated with fractures of the distal part of the radius. J Bone Joint Surg Am 2007;89:2334-40 «PMID: 17974874»PubMed
- Mrkonjic A, Geijer M, Lindau T ym. The natural course of traumatic triangular fibrocartilage complex tears in distal radial fractures: a 13-15 year follow-up of arthroscopically diagnosed but untreated injuries. J Hand Surg Am 2012;37:1555-60 «PMID: 22835585»PubMed
- Souer JS, Ring D, Matschke S ym. Effect of an unrepaired fracture of the ulnar styloid base on outcome after plate-and-screw fixation of a distal radial fracture. J Bone Joint Surg Am 2009;91:830-8 «PMID: 19339567»PubMed
- Adolfsson L, Scheer J. Acute injuries around the distal ulna. Kirjassa: Hove LM, Lindau T, Holmer P (toim.) Distal Radius Fractures - Current Concepts. Springer Verlag 2014:225-31
- Kopylov P, Runnqvist K, Jonsson K ym. Norian SRS versus external fixation in redisplaced distal radial fractures. A randomized study in 40 patients. Acta Orthop Scand 1999;70:1-5 «PMID: 10191737»PubMed
- Handoll HH, Elliott J. Rehabilitation for distal radial fractures in adults. Cochrane Database Syst Rev 2015;2015:CD003324 «PMID: 26403335»PubMed
- Lara TR, Kagan RP, Hiratzka SL ym. Traditional Versus Digital Media-Based Hand Therapy After Distal Radius Fracture. J Hand Surg Am 2022;47:291.e1-291.e8 «PMID: 34366180»PubMed
- Coughlin T, Norrish AR, Scammell BE ym. Comparison of rehabilitation interventions in nonoperatively treated distal radius fractures: a randomized controlled trial of effectiveness. Bone Joint J 2021;103-B:1033-1039 «PMID: 33926211»PubMed
- Gutiérrez-Espinoza H, Araya-Quintanilla F, Gutiérrez-Monclus R ym. The effectiveness of adding a scapular exercise programme to physical therapy treatment in patients with distal radius fracture treated conservatively: a randomized controlled trial. Clin Rehabil 2019;33:1931-1939 «PMID: 31353941»PubMed
- Gutiérrez-Espinoza H, Araya-Quintanilla F, Olguín-Huerta C ym. Effectiveness of manual therapy in patients with distal radius fracture: a systematic review and meta-analysis. J Man Manip Ther 2022;30:33-45 «PMID: 34668847»PubMed
- Reid SA, Andersen JM, Vicenzino B. Adding mobilisation with movement to exercise and advice hastens the improvement in range, pain and function after non-operative cast immobilisation for distal radius fracture: a multicentre, randomised trial. J Physiother 2020;66:105-112 «PMID: 32291223»PubMed
- Tomruk M, Gelecek N, Basçi O ym. Effects of early manual therapy on functional outcomes after volar plating of distal radius fractures: A randomized controlled trial. Hand Surg Rehabil 2020;39:178-185 «PMID: 32070793»PubMed
- Klein I, Tidhar D, Kalichman L. Lymphatic treatments after orthopedic surgery or injury: A systematic review. J Bodyw Mov Ther 2020;24:109-117 «PMID: 33218497»PubMed
- Basso O, Pike JM. The effect of low frequency, long-wave ultrasound therapy on joint mobility and rehabilitation after wrist fracture. J Hand Surg Br 1998;23:136-9 «PMID: 9571510»PubMed
- Bentohami A, de Korte N, Sosef N ym. Study protocol: non-displaced distal radial fractures in adult patients: three weeks vs. five weeks of cast immobilization: a randomized trial. BMC Musculoskelet Disord 2014;15:24 «PMID: 24443982»PubMed
- Miller-Shahabar I, Schreuer N, Katsevman H ym. Efficacy of Compression Gloves in the Rehabilitation of Distal Radius Fractures: Randomized Controlled Study. Am J Phys Med Rehabil 2018;97:904-910 «PMID: 29994792»PubMed
- Dilek B, Ayhan C, Yagci G ym. Effectiveness of the graded motor imagery to improve hand function in patients with distal radius fracture: A randomized controlled trial. J Hand Ther 2018;31:2-9.e1 «PMID: 29122370»PubMed
- Korbus H, Schott N. Does mental practice or mirror therapy help prevent functional loss after distal radius fracture? A randomized controlled trial. J Hand Ther 2022;35:86-96 «PMID: 33308929»PubMed
- Young CF, Nanu AM, Checketts RG. Seven-year outcome following Colles' type distal radial fracture. A comparison of two treatment methods. J Hand Surg Br 2003;28:422-6 «PMID: 12954250»PubMed
- Young BT, Rayan GM. Outcome following nonoperative treatment of displaced distal radius fractures in low-demand patients older than 60 years. J Hand Surg Am 2000;25:19-28 «PMID: 10642469»PubMed
- Ali M, Brogren E, Wagner P ym. Association Between Distal Radial Fracture Malunion and Patient-Reported Activity Limitations: A Long-Term Follow-up. J Bone Joint Surg Am 2018;100:633-639 «PMID: 29664849»PubMed
- Bentohami A, de Burlet K, de Korte N ym. Complications following volar locking plate fixation for distal radial fractures: a systematic review. J Hand Surg Eur Vol 2014;39:745-54 «PMID: 24262583»PubMed
- Sirniö K, Flinkkilä T, Vähäkuopus M ym. Risk factors for complications after volar plate fixation of distal radial fractures. J Hand Surg Eur Vol 2019;44:456-461 «PMID: 30426821»PubMed
- Grewal R, MacDermid JC. The risk of adverse outcomes in extra-articular distal radius fractures is increased with malalignment in patients of all ages but mitigated in older patients. J Hand Surg Am 2007;32:962-70 «PMID: 17826547»PubMed
- Squitieri L, Reichert H, Kim HM ym. Application of the brief international classification of functioning, disability, and health core set as a conceptual model in distal radius fractures. J Hand Surg Am 2010;35:1795-1805.e1 «PMID: 20934818»PubMed
- Rozental TD, Blazar PE, Franko OI ym. Functional outcomes for unstable distal radial fractures treated with open reduction and internal fixation or closed reduction and percutaneous fixation. A prospective randomized trial. J Bone Joint Surg Am 2009;91:1837-46 «PMID: 19651939»PubMed
- Jupiter JB, Marent-Huber M, LCP Study Group. Operative management of distal radial fractures with 2.4-millimeter locking plates. A multicenter prospective case series. J Bone Joint Surg Am 2009;91:55-65 «PMID: 19122079»PubMed
- Gabl M, Arora R. Outcome assessment after distal radius fractures. Kirjassa: Hove LM, Lindau T, Holmer P (toim.) Distal Radius Fractures - Current Concepts. Springer Verlag 2014:53-9
- Gillespie LD, Gillespie WJ, Robertson MC ym. Interventions for preventing falls in elderly people. Cochrane Database Syst Rev 2003;:CD000340 «PMID: 14583918»PubMed
- Honkanen RJ, Honkanen K, Kröger H ym. Risk factors for perimenopausal distal forearm fracture. Osteoporos Int 2000;11:265-70 «PMID: 10824244»PubMed
- Black DM, Cummings SR, Karpf DB ym. Randomised trial of effect of alendronate on risk of fracture in women with existing vertebral fractures. Fracture Intervention Trial Research Group. Lancet 1996;348:1535-41 «PMID: 8950879»PubMed
- Mosekilde L, Beck-Nielsen H, Sørensen OH ym. Hormonal replacement therapy reduces forearm fracture incidence in recent postmenopausal women - results of the Danish Osteoporosis Prevention Study. Maturitas 2000;36:181-93 «PMID: 11063900»PubMed