Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica Fennican, Suomen Geriatrit yhdistyksen, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä
Yleisimmät etenevät muistisairaudet ovat AT (Alzheimerin tauti), vaskulaarinen kognitiivinen
heikentymä (VCI) eli aivoverenkiertosairauden (AVH) muistisairaus, AT + AVH, Lewyn
kappale -sairaudet, kuten Lewyn kappale -tauti (LKT), Parkinsonin taudin muistisairaus
(PT-muistisairaus) ja otsa-ohimolohkorappeumat (otsalohkodementia ja primaariset etenevät
afasiat).
Kun diagnoosi on AT, PT-muistisairaus, LKT, AT + AVH, AT + LKT tai AT + PT-muistisairaus,
tulee aina harkita kohdennettua oireenmukaista hoitoa muistisairauslääkkeillä.
Neuropsykiatristen oireiden ehkäisy ja säännöllinen kartoittaminen kuuluvat muistipotilaiden seurantaan.
Useimpien neuropsykiatristen oireiden hoidossa lääkkeettömät hoidot ovat ensisijaisia, ja muistisairauden asianmukainen lääkehoito on neuropsykiatristen oireiden ensisijainen lääkehoito.
Lääkitystä voidaan tarvita vaikeiden masennus-, levottomuus- ja psykoosioireiden hoidossa.
Etenkin iäkkäät muistisairaat hyötyvät kokonaisvaltaisesta geriatrisesta arviosta.
Tällöin otetaan samalla kantaa muihin sairauksiin ja kokonaislääkitykseen.
Ajoterveyden säännöllinen arviointi kuuluu muistipotilaan seurantaan.
Diagnostiikka
Tavoitteena on muistisairauden varhainen diagnosointi.
Diagnostiikka perustuu muistisairauksille laadittuihin kliinisiin kriteereihin.
Perusselvityksiä ovat lääkärin tekemä kliininen haastattelu ja tutkimus, muistikyselyt
ja -testit, laboratoriotutkimukset ja aivojen kuvantaminen.
Lisäksi saatetaan tarvita erityisosaamista (neurologi, neurokirurgi, geriatri, neuropsykologi, psykogeriatri, puheterapeutti tai psykiatri) ja lisätutkimuksia.
Tutkimukset ja hoidon seuranta pitää keskittää asiaan perehtyneisiin hoitopaikkoihin,
esimerkiksi alueellisiin muistipoliklinikoihin ja työikäisillä neurologian muistipoliklinikkaan.
Neuropsykiatristen oireiden säännöllinen kartoittaminen ja hoito ovat oleellinen osa seurantaa.
Hoito
Muistisairausoireiden lääkehoito
Spesifinen lääkehoito on osa muistipotilaan kokonaisvaltaista hoitoa.
Kun diagnoosiksi on tullut AT, PT-muistisairaus, LKT, AT + AVH, AT + LKT tai AT +
PT-muistisairaus, tulee aina harkita hoitoa muistisairauslääkkeillä:
asetyylikoliiniesteraasin (AKE) estäjät donepetsiili, galantamiini ja rivastigmiini
tai
memantiini.
Varhaisen ja lievän AT:n ensisijaiseksi lääkkeeksi suositetaan jotakin kolmesta AKE:n
estäjästä. AKE:n estäjät ja memantiini ovat keskivaikean tai vaikean AT:n ensisijainen hoito.
PT-muistisairaus on rivastigmiinin virallinen käyttöaihe.
Otsa-ohimolohkorappeumassa AKE:n estäjien tai memantiinin hyödystä ei ole näyttöä
eikä niitä tule käyttää.
Lääkehoitovastetta tulee seurata säännöllisesti.
Neuropsykiatristen oireiden hoito
Lääkkeettömät keinot ovat ensisijaisia useimpien neuropsykiatristen oireiden hoidossa.
Musiikkiterapia, ryhmätoiminta ja omaisiin tai hoitohenkilökuntaan kohdistuvat, kommunikaatiota
ja potilaskeskeistä hoitoa edistävät interventiot ovat tehokkaita.
Neuropsykiatristen oireiden ensisijainen lääkehoito on muistisairauden asianmukainen lääkehoito.
Psyykenlääkkeitä voidaan tarvita lyhytkestoisesti masennusoireiden ja vaikeimpien levottomuus- ja psykoosioireiden hoidossa, mutta
moniin vaikeisiin oireisiin niistä ei ole apua.
Pieniä annoksia keskipitkävaikutteisia bentsodiatsepiineja voidaan käyttää lyhytaikaisesti.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica Fennican, Suomen Geriatrit
-yhdistyksen, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen
ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä