Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Rosti-Otajärvi EM, Hämäläinen PI. Neuropsychologic...»1 selvitettiin neuropsykologisen kuntoutuksen vaikutusta kognitiivisiin suorituksiin ja henkiseen hyvinvointiin MS-taudissa. Kirjallisuushaut tehtiin 28.5.2013 saakka. Katsaukseen valikoitui PICO-kriteerien mukaisesti 20 kontrolloitua tutkimusta, joissa osallistujat oli satunnaistettu tai jaettu muulla tavoin interventio- ja vertailuryhmiin. Menetelmällisesti tutkimusten taso oli pääsääntöisesti melko heikko. Puutteita oli muun muassa ryhmäjaon salauksessa, osallistujien lukumäärässä (15–240/tutkimus, keskiarvo 58), sokkoutuksessa ja raportoinnissa (keskeyttäneitä 0–57 %/tutkimus, keskiarvo 9 %).
Analyysissä oli mukana 966 MS-tautia sairastavaa ja 20 tervettä kontrollihenkilöä. MS-tautiin liittyvää haittaa kuvaavan EDSS-luvun keskiarvo oli 3,2. Iän keskiarvo oli 44,6 vuotta. Meta-analyysin mukaan kognitiivinen harjoittelu kohensi muistitoimintoja: muistispan (vakioitu keskiero (SMD) 0,54, 95 % luottamusväli 0,20–0,88, p = 0,002), työmuisti (SMD 0,33, 95 % luottamusväli 0,09–0,57, p = 0,006). Kognitiivisen harjoittelun yhdistäminen muihin neuropsykologisen kuntoutuksen menetelmiin paransi tarkkaavaisuutta (SMD 0,15, 95 % luottamusväli 0,01–0,28, P = 0,03), välitöntä verbaalista muistia (SMD 0,31, 95 % luottamusväli 0,08–0,54, P = 0,008) ja viivästettyä muistia (SMD 0,22, 95 % luottamusväli 0,02–0,42, P = 0,03). Kuntoutuksella ei ollut vaikutusta mielialatoimintoihin. Vaikka meta-analyysi ei todentanut muita vaikutuksia, yksittäisesti analysoituna 18/20 tutkimuksessa tulokset olivat ainakin jossain määrin kulloinkin käytetylle interventiolle myönteisiä.
Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «das Nair R, Martin KJ, Lincoln NB. Memory rehabili...»2 selvitettiin neuropsykologisen muistin kuntoutuksen vaikutusta muistitoimintoihin, arkipäivän toimintoihin, mielialaan ja elämänlaatuun MS-taudissa. Kirjallisuushaut tehtiin 2.6.2013 saakka. Katsaukseen valittiin 15 kontrolloitua tutkimusta, joissa osallistujat oli satunnaistettu tai jaettu muulla tavoin interventio- ja vertailuryhmiin. Menetelmällisesti tutkimusten taso oli pääosin melko heikko. Puutteita oli muun muassa ryhmäjaon salauksessa, osallistujien lukumäärässä, sokkoutuksessa ja raportoinnissa.
Analyysiin osallistui 989 MS-tautia sairastavaa. Kuntoutuksessa hyödynnettiin erilaisia kuntoutusmenetelmiä, kuten tietokoneohjelmia, muistitekniikoita ja ulkoisia muistin apuvälineitä. Muistiharjoittelu paransi objektiivisesti mitattuja muistisuorituksia välittömästi harjoittelun jälkeen (vakioitu keskiero (SMD) 0,23; 95 % luottamusväli 0,05–0,41) ja seurannassa (SMD 0,26; 95 % luottamusväli 0,03–0,49). Harjoittelu kohensi koettua elämänlaatua välittömästi harjoittelun jälkeen kontrolliryhmään nähden (SMD 0,23; 95 % luottamusväli 0,05–0,41) ja suoriutumista arjessa pitkäaikaisseurannassa (SMD -0,33; 95 % luottamusväli -0,63 – -0,03). Sen sijaan koetuissa muistivaikeuksissa ja mielialassa ei todettu muutoksia välittömästi harjoittelun jälkeen tai pitkäaikaisseurannassa eikä elämänlaadussa seurannassa tai suoriutumista arjessa välittömästi harjoittelun jälkeen.